Ystäväni Pekka Kataja on ylennetty kirkkauteen.
Maallinen taival on päättynyt, edessä iankaikkinen elämä.
Näin uskon.
Tutustuin Pekka Katajaan vuonna 1984. Hän opiskeli oikeustiedettä, minä valtiotieteitä Helsingin Yliopistossa.
Pekka tuli mukaan SMP: n legendaariseen nuorisojärjestön, Kehittyvän Suomen Nuorten Liiton , KSNL, toimintaan ja teimme yhdessä historiaa.
Aatteellinen kotimme oli vennamolainen SMP.
Pekka onnistui pääsemään ensimmäisellä yrittämällä Jämsänkosken valtuustoon vuonna 1984. Hän lähti täysin tyhjästä liikkeelle ja meni heti läpi.
Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SMP koki reilun vaalitappion. Paikat putosivat seitsemästätoista yhdeksään, mutta Keski- Suomen vaalipiiri oli poikkeus. Sieltä ei ollut kansanedustajaa ennestään, mutta muuten tappiollisissa vaaleissa SMP nousi Keski- Suomessa ja sai lisäpaikan.
Pekka oli jo tuolloin ratkaisevassa asemassa. Hän tiesi miten kenttätyötä tehdään ja kuinka työllä voi vaikuttaa vaalitulokseen.
SMP ajautui sisäisiin ristiriitoihin ja meni konkurssiin vuonna 1995. Pekka ja minä menetimme kaiken, mitä politiikassa voi menettää. Paitsi kykymme ja taitomme.
Pekka teki reissun SDP: hen ja tuli sieltä valituksi Jämsänkosken valtuustoon. Minä perustelin alkuseurakunnan kanssa Perussuomalaisia. Olimme kaikki nuo vuodet yhteydessä, vennamolaisia oltiin, vaikka SMP oli kuollut.
Lähdin Presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 vaaleihin. Puhelin soi. Pekka ilmoitti, että nyt tehdään historiaa. Hän lähti mukaan kampanjaan. Nousu alkoi tekemällä.
Vuonna 2008 Pekka valittiin Perussuomalaisena Jämsän valtuustoon ja siellä hän istui siitä asti viime vaaleihin saakka.
Muistoja yhteisestä neljästäkymmenestä vuodesta on vaikka millä mitalla, mutta otetaan tähän vielä yksi merkittävä päivä.
Yle teki Dokumenttia Soinin Savotta Jytky- vaaleissa 2011. Juha Portaankorva tallensi kuvaajansa Jussi Mansikan kanssa Suomen poliittista historiaa. Siinä on keskeisenä osana päivä Keski- Suomen vaalipiirissä, jonka ohjelman oli järjestänyt ja organisoinut Pekka Kataja. Tiesimme, että Jytky tulee.
Jukka Jusula ajoi meidät läpi Keski- Suomen. Seitsemän tilaisuutta päivässä alkaen Karstulasta ja päättyen Laukaaseen. Tämä ohjelma on katsottavissa YLE- areenassa.
Kävelin ulos perustamastani puolueesta v. 2017. Pekka jäi. Se ei vaikuttanut ystävyytemme millään tavalla. Ymmärsimme toisiamme.
Pekka yritettiin murhata kesällä 2020. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin, kun muistelen , kuinka tavoitin vasaralla henkihieveriin hakatun ystäväni. ” Timppa, olen hengissä. ”
Valitettavasti juttu jäi oikeudessa selvittämättä. Puhuimme asiasta paljon. Pekalla oli käsitys syyllisistä, mutta näyttö ei riittänyt ja murhayrityksen tekijät ovat edelleen vapaina.
Pekka ei jäänyt tuleen makaamaan vaan organisoi omalta osaltaan valtavat vaalivoitot vaalipäällikkönä Keski- Suomeen sekä vuoden 2021 kuntavaaleissa että 2023 eduskuntavaaleissa.
Sitten puolueen päässä pimeni. Istuvan Europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraisen ehdokkuus estettiin puolueen johdon taholta. Tätä Pekka ei voinut hyväksyä. Hän ilmoitti, että vaalitappio on varma. Siitä huolimatta hän osallistui vaalityöhön Arto Luukkasen kampanjassa.
Vaalien jälkeen hän ruoti vaalituloksen, niin kuin tappiollisten vaalien jälkeen pitääkin ja esitti hamekangasta yhdelle puolueen varapuheenjohtajalle. Perussuomalaiset häpäisivät itsensä ja sananvapauden perintönsä ja erottivat Pekan puolueesta. Tuo häpeä menee hautaan saakka, paitsi jos Perussuomalaisissa on miestä ja naista myöntämään virheensä. Kunniaa ei tarvitse palauttaa, koska sitä Pekka ei koskaan menettänyt.
Kuntavaalit menivät Perussuomalaista penkin alle, aivan kuten Pekka oli ennakoinut. Mitään analyysiä syistä ei ole tehty, eikä seurauksista ole vastannut kukaan.
Pekka avioitui vanhoilla päivillään thaimaalaisen Annan kanssa. Hän oli liitossaan onnellinen mies. Soittelimme usein, Pekka ei vaivojaan valitellut, kehui Annan työteliäisyyttä ja yhteisiä marja- ja sieniretkiä. Sieltä sai lisätienestiä ja mielenterveyttä.
Pekasta jäi hyvä mieli. Paljon tuli tehtyä ja kaikki tuli sanottua.
Rukoile puolestamme.
