Puoluesihteerin työ on hankala homma. Kokemusta on.
Perussuomalaisten ehdokasromahdus on omassa luokassaan, syyt siihen näki jo viime kesänä. Ei osata, eikä opita. Mutta se heistä.
Kävin läpi kaikkien puolueiden listat pääpiirteittäin . RKP on puhdas kielipuolue, se ei pelaa samassa sarjassa.
Puhtaat paperit saa oikeastaan vain Kokoomus. Ehdokasmäärä putosi heilläkin, mutta hyvin vähän ja listoilla on laatua, tykkäsi itse puolueesta sitten tai ei.
Kepu pärjäsi kohtalaisesti. Ehdokasmäärä putosi sadoilla, mutta osa selittyy pienennetyillä valtuustoilla, maaseudulla pärjätään hyvin. Isojen kaupunkien listat ovat keveät. Muutama hyvä uusi yksilö on löydetty. Ensin valtuustoon ja sitten Eduskuntaan.
SDP alisuorittaa. Puolue on valtavassa myötätuulessa. Silti 450 ehdokasta vähemmän kuin viimeksi. Jos ei nyt, niin koskas sitten? Suuret kaupungit pelastavat vaalituloksen. Kova on päästä Kokoomuksesta ohi.
Vasemmistoliitto on uhonnut kasvaneilla jäsenmäärällä. Missä se näkyy? Ehdokkaita on yli 300 vähemmän kuin viime kerralla ja muutama paha sisäinen ristiriita, pahimpana Turku ja Varsinais- Suomi. Helsingissä tulee hyvä tulos. Hatunnosto siitä, että puolue on mukana parissakymmenessä kunnassa, jossa se ei viimeksi ollut. Siinä on oikeata meininkiä.
Vihreät ottivat takkiin noin 450 ehdokasta. Ehdokashankinta ei onnistu nettiä näpräämällä. Missä ovat uudet tulevaisuuden nimet? Väsynyttä vähemmistöasiaa ja kiukkuinen ja iloton ilme. Kitinää, kun pitäisi olla optimismia. Selkeästi järjestötyöstä ei hajuakaan, eikä haluakaan.
KD, 400 ehdokasta vähemmän. Tulos on karmea, eikä muuksi muutu vaaliliitto – selityksillä. Valtuutettuja saattaa tulla pikkukunnissa lisää, mutta prosentti putoaa. Hyviä ihmisiä, kapea kärki. Kasvu tulee ihmisistä. Kastelu Luojalta,.
Liike Nyt. Hjallis Harkimo on suuri yksinäinen. Ei se puolueen nostaminen helppoa ole. Hatunnosto yrityksestä.
Ehdokasasettelusta näkee; kolme vanhaa puoluetta vievät potin, Persut romahtaa, muille tulee pettymyksiä. RKP pitää linnakkeena. Uutta Li Andersson efektiä ei tule millekään puolueelle.
Järjestötyön ammattitaito on suomalaisessa politiikassa mennyt alaspäin. Samaten arvostus. Puolueet eivät satsaa siihen. Ei puolue- ja järjestösihteerit paljain käsin voi pärjätä.
Kepun pitää alkaa toitottaa, että kunta- ja aluevaalit ovat ensimmäinen askel Antti Kaikkosen pääministeritiellä. Opposition henkinen johtajuus on SDP: llä. Kepu värjää taas Suomen vaali- iltana vihreällä väärillä. Kyse on siitä, osataanko hoitaa?
Ellei se on sinipunaa ja kansa kärsii.
Äänestän.