Kiuruveden kirkkoherra, veteraanikansanedustaja Kimmo Kivelä ja Kiuruveden kaupunginjohtaja Juha- Pekka Rusanen ideoivat ulko- ja turvallisuuspoliittisen illan ministeri Seppo Kääriäiselle ja minulle kotikaupunkiinsa.

Kiuruvedeltä on minulla paljon hyviä muistoja. Ensimmäinen on vuoden 1983 eduskuntavaalien alla, jolloin samaisen Kivelän kanssa olimme SMP: n legendaarisen nuorisojärjestön , KSNL: n, puitteissa liikkeellä Kiuruvedellä ja Veikko Vennamo puhui ravintola Hurtti- Ukossa. Väkeä oli kuin helluntai- epistolassa ja tunnelma katossa.

Profeetta Vennamo pui nyrkkiä niin, että hikipisarat olisi voinut puristaa talteen kyynärtaipeesta.

Samaisissa vaaleissa olimme Kivelän kanssa SMP: n ehdokaslistan vaaliasiamiehiä  Uudenmaan vaalipiirissä. Olimme vasta vähän päälle parikymppisiä. Urpo Leppänen luotti meihin. Se lämmittää.

Tilaisuus Kääriäisen kanssa oli aivan loistava. Väkeä oli runsaasti kolmattasataa kuulijaa ja Kääriäinen losotteli asiaa ja minä melalla avitin, minkä osasin. Minkä osasin.

Salissa oli monta tuttua vuosikymmenten varrelta. Juttua olisi riittänyt tuntitolkulla. Parasta paikan päällä. Kiitos kaikille isännille, emännille ja jututtajille, joita tässä en saa nimeltä mainittua.

Kirkkoherra piti kuin piispaa pappilassa. Saunottiin ja juteltiin.

Aamusta menimme Hingunniemeen, Ylä- Savon ammattiopistoon. Sain kunnon kattauksen oppilaitoksesta. Parasta oli hevoskyyti ammattiopettaja Jenna Hartojoen kanssa.

Urho Dahlia veti kevyttä Jennaa ja raskasta Timoa mukisematta.

Hingunniemi on juuri sellaista toimintaa, millaista syvä maaseutu tarvitsee. Toivoa on, kun tehdään ja toteutetaan.

Kirkkoherra antoi autokyydin junalle Iisalmeen, ettei täytynyt turvautua apostolinkyytiin. Matkalla poikettiin vielä mainiossa paikallisradio Sandelsissa. Ennen hyvän mielen haastattelua sain vielä esittää levytoiveen; eetteriin soi Matin ja Tepon Aito tunne.

” Saat multa aidon tunteen, etkä mitä tahansa. Se on tunne vahva mutta koruton. Voi pitää toiset puheensa ja suuret rahansa, mulle riittää tunne aito , ehdoton. ”

Kiitos Kiuruvesi.

Tämä tiedoksi valtion päämiehelle kautta maailman ja kaikille kotimaisille pakanoille.  Kirkko ja Paavi porskuttavat.

Trumpin mauton purkaus Paaville ja kuvapostaus päälle meni alle kaiken arvostelun. Siitä kelpaa kirjoittaa.

Katolinen kirkko on koko paketti.

Tappaminen on väärin; kuolemanrangaistus, abortti tai eutanasia.  Kirkko ei siunaa sotaretkiä.

Muukalaisia ei saa sortaa. Laupias samarialainen ei ole kielikuva. Se on esimerkki lähimmäisenrakkaudesta. Luontoa pitää varjella.

Kirkko opettaa , että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto. Sakramennti. Tämä opetus ei muutu.

Pappeus on sakramenntti ja miehen tehtävä.

Kirkon elinvoima perustuu siihen, ettei se ota ohjeita poliittiselta vallalta ja kaiken maailman opintuulista.

Kirkko on syntisten kirkko. Se opettaa nöyryyttä.

Jokainen polvi notkistuu Kristuksen edessä.

Olen mielenkiinnosta ja rakkaudesta lajiin miettinyt eduskuntavaalien asetelmaa.

Katsoin asiaa jokaisen puolueen näkökulmasta. Oikeastaan pitäisi myydä tätä tietämystä ja kokemusta, mutta annetaan kaksi maksutonta täkyä. Vasemmistoliitto ja Keskusta.

Jälkiviisaissa sanoin muutama päivä sitten, että vassarit tarvitsee listoilleen jokaiseen vaalipiiriin ” työn punaisia miehiä ”. Ex – kansanedustajat Jari Myllykoski ja Markus Mustajärvi ovat sellaisia.

Hyvä alku ei riitä. Tarvitaan myös linja , johon rautakoura ja betonimies voi tarttua ja se on työn punainen. AY- politiikka, kunnon palkat ja työehdot, ruokalautasen vahtiminen pois ja rasvaa ( myös bensaa ) koneeseen. Mies haluaa perheen ja viedä  lapsia harrastuksiin. Mikä on vasemmiston perhepolitiikka?

Velkajarrupäätöstä olen jo kehunut. Jos esittää vaihtoehtoa, pitää olla sellainen. Talous on kovaa politiikkaa.

Pipo ei saa olla liian kireällä. Tätä kannattaa miettiä tarkkaan. Tunnelmaa. Lahkot jäävät pieniksi.

Punainen on väri. Punavihreä on sotku.

xxx

Sitten Kepu. Kepu on käsite. Sitä ei pidä hävetä, eikä liudentaa.

Kumma kyllä Kepu vaikuttaa kärjistyneessä mielipideilmastossa puolueettomalta, melkein sitoutumattomalta vaihtoehdolta. Miettisin tuon jalostamista. Pelkän tolkun puolue ei riitä.

Kepu pärjäsi kunta- ja aluevaaleissa, kun ihmiset äänestivät lähipalvelujen ja terveyskeskusten puolesta suku- ja naapurivaaleissa. Sen varaan ei eduskuntavaaleja pidä laskea.

Ehdokasasettelussa on eniten voitettavaa, etenkin neljässä Etelän vaalipiireissä. Kata Kärkkäinen oli oiva haku ehdokaslistalle . Hänelle ei kannata muidenkaan nauraa. (Nuoruuden )hölmöilyt eivät tee ihmisestä hölmöä. Vihreissä v 2019 2147 ääntä Uudellamaalla on kelpo tulos. Enemmän henkilö-  kuin puolueääniä.

Toimeentulo on kaunis sana. Elättää itsensä ja perheensä ja tulla toisten kanssa juttuun. Siinä olisi hyvää arjen muhevuutta.

Lehmänmaitoa, lampaanvillaa ja poskennukkaa. Tunne  ja neliapila. Vantaa voi antaa ja kantaa enemmän kuin Helsinki.

Lisäksi kannattaa katsoa Olli Rehnin  äänet viime pressanvaaleissa. Siellä on ne äänet, jotka Kepun on mahdollista saada.

Käännyin katolilaiseksi 38 vuotta sitten. Onnekseni.

Pääsiäisenä on aikaa ja syytä miettiä syntyjä syviä.

Kristinusko on radikaalia uskollisuutta. Kirkon oppi sellaisena kuin Kristus ja apostolit sen meille jättivät.

Olen muutaman vuoden liikkunut eri seurakuntien tilaisuuksissa. Kohdannut satoja, jopa tuhansia ihmisiä. Sitä arvostan, olen saanut olla mukana. Kutsuttuna.

Ymmärrän myös sen, että moni ovi on pysynyt kiinni.

Kristinusko on vallankumouksellinen voima. Se ei lupia kysele.

Sellaisena se menestyy.

Uskoa ei tarvitse päivittää.

Kristus on sama. Aina. Polvesta polveen. Päivästä päivään.

Siinä on sen salaisuus. Tie, totuus ja elämä. Mitään lisäämättä, mitään pois ottamatta.

Kansankirkolla ei ole minulle mitään.

Se ei merkitse sitä, etteikö sinulle voisi olla.

Jos pelkäät kuolemaa, rakasta ylösnousemusta.