Sunnuntai- aamu sarastaa Peurungalla. On nostalginen olo.

Runsaat viisitoista vuotta sitten yövyin viimeksi täällä.

Silloin tehtiin Jytkyä. Seitsemän puhetilaisuuden päivä päättyi Peurungan pehkuihin.

Olin puhumassa Laukaan kirkossa yhteiskristillisten viikkojen pääjuhlassa. Nämä tehtävät ovat mieluisia. Näissä näkee, että toivoa on sekä sanomassa että ihmisissä.

Kierrän Suomea toiseen kertaan.

Ihminen ei ole miksikään muuttunut. Hän kaipaa tulla kuulluksi , nähdyksi ja hyväksytyksi.

Kohtaaminen on iso asia. Sille ei ole mitään hintaa.

Evankeliumi elää herroista ja rouvista huolimatta. En enää elä pelkästään minä vaan Kristus elää minussa. Näitä ihmisiä näin, tapasin ja kosketin. Saimme olla mukana. Se on tärkeätä.

Oli etuoikeus toimia kansanedustajana. Kiitos niistä vuosista.

Katson tyrmistyneenä viime aikojen menoa.

Eduskunta ei ole toverituomioistuin.

Puhemies Paavo Lipponen ja pääsihteeri Seppo Tiitinen saivat suuren arvostukseni Tony Halmeen tapauksessa. Kansanedustajat osasivat lukea heidän viisaan viestinsä; oikeuslaitos tuomitsee rikoksista. Kansa antaa tuomionsa vaaleissa.

Minulla on kokemusta epäluottamuslause- esityksestä ministerinä. Osallistuin kynttilävigiliaan abortoitujen sikiöiden puolesta. SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät repivät viittansa. Kokoomusnaiset juoksivat seinille. Järki voitti itse asiassa, mutta huono mieli jäi.

Ulkopolitiikka sisäpolitiikan lyömäaseena ei ole viisasta.

Vihervasemmisto nosti puolustusministeri Antti Häkkäsen Israelin matkan tikunnokkaan. Ei näin.

Kirjoitin jo hyvän aikaa sitten, että Tasavallan Presidentti Alexander Stubbin ei olisi pitänyt elämöidä Palestiinan tunnustamisella, semminkin kun tiesi, että hallituksesta ei sellaista esitystä tule.

Kyty jäi.

Häkkäsen roikottaminen on seurasta siitä, että ulkopolitiikan linja näyttää hoipertelevalta. Siinä menee sinänsä perusteltu vierailu pesuveden mukana.

Muutenkin elämöintiä ja huutelua ulkopolitiikan alalla pitää vähentää. Ne eivät auta tosipaikan tullen. Tiedän kokemuksesta.

Lähi- Itä on seuraavankin ulko- ja puolustusministerin lautasella. Omaa latua ei ole kovin viisasta hiekottaa.

Katolinen Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta vietti 100- vuotisjuhlaa Turussa.

Sain olla mukana.

Sunnuntaina Pekka Simojoen kanssa Pyhän Mikaelin kirkossa. Aivan loistavaa. Kiitos kirkkoherra Jouni Lehikoiselle.

Tulee pitkä politiikan talvi. Kansainvälinen tilanne ei tuo helpotusta.

Ihminen on päässyt kykenemättömyytensä tasolle.

Eurooppa on kristilliset juurensa hukuttaneena moraalisesti tuuliajolla. Johtajuutta ei ole.

Suomessa puhutaan velasta, paitsi syntivelasta. Suomi on osa Länsi – Euroopan supistuvaa tarinaa. Vaalit käydään tässä kehyksessä.

Tilanne on täysin auki. Voittajia ja häviäjiä on miltei mahdotonta julistaa. Vasemmistoliitto nousee viime vaaleista, lähtötaso on sen verran alhainen, ettei sekään vielä vallankumousta povaa.

Nyt vahva kestää. Yksittäisellä teemalla ei seuraavia vaaleja voiteta.

Voittajalla pitää olla idea ja tarina.

Päätin, että astun kehään vasta EU- vaaleissa.

Olen liikkunut Suomea ristiin rastiin. Kokemuksesta syntyy näkemystä. Ratkaisevaa tällä hetkellä on hyvin ehdokkaiden löytäminen. Sellaisten, joihin äänet tarttuvat.

Se ei yksin riitä, mutta ennen kuin ihminen vaihtaa puoluetta, hän vaihtaa ehdokasta. Jos tutusta puolueesta löytyy äänestettävä uusi ehdokas, niin karja voi pysyä karsinassa.

Gallupeista ei voi vielä päätellä yhtään mitään. Ne kulkevat kaikki virhemarginaalien sisällä.

Puheenjohtajien osa on karu. Taakka on epäinhimillinen. Sen huomaa vasta, kun se on poissa, toipuminen vie vuosia.

Taloudellista liikkumavaraa on vähän ja uutisia pitäisi olla joka päivälle. Miten uskoa, ilman pelastusta?

Abortti nostaa tunteita ja tuottaa otsikoita sekä Suomessa että Euroopan Parlamentissa.

Tietenkin , sillä on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Suomessa kohistaan pienestä maksusta, Euroopassa itse asiasta.

Euroopassa ja Suomessa on sanan- ja uskonnonvapaus. Aborttia voi ja saa ( minun mielestäni pitää ) vastustaa täysin vapaasti.

Mitään pelättävää ei ole.  Totuus ei pala tulessakaan.

Tästä pitää muistuttaa sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.

Kansankirkko vaikenee, se on häpeällistä.

Taivaan portilla ei tyhjää äänestetä.