Tänään tulee yhdeksän vuotta Brexit- äänestyksestä.

Iso- Britannia ei ole uponnut mereen.

Petteri Orpo ja Riikka Purra esittelivät EU: n velkajarrua.

Läntistä suunnitelmataloutta. Ei toimi.

Meillä ei euron jälkeen ole ollut itsenäistä rahapolitiikkaa.

Velkajarru ei ole itsenäistä talouspolitiikkaa.

Persuille tiedoksi. Kun itsenäisyys vähenee, se ei lisäänny.

Missä EU, siellä ongelma.

Perustamani puolue kannattaa EU: n yhteisvelkaa puolustukseen. Espanja ei aio olla mukana, vaikka on kuitannut kymmenien miljardien koronatuet ” kertaluontoisesta ” elvytyspaketista.

Sellaista solidaarisuutta. Tuliko yllätyksenä?

” Euroopan kansanedustaja ” Sebastian Tynkkynen sai potkut puolueen puheenjohtajistosta suurelta osin kymmenpäisen avustajahaareminsa takia. Rahaa on tuhlattavaksi asti. EU- raha on veronmaksajien rahaa.

Paskanpuhumisella ei pärjää;  yhteisvelka on yhteistä velkaa.Velkajarru rajoittaa itsenäistä talouspolitiikkaa, eikä itsenäisyys lisäänny, kun se vähenee.

Lisää EU: ta on väärä linja. Sosialismi ei ole toiminut missään. Sama lippalakki ei sovi omenalle  ja melonille.

Kaikesta huolimatta Hyvää Juhannusta.

Osallistuin 14.6 Marssiin elämän puolesta ( aborttia vastaan).

En joudu oikeuskanslerin tutkintaan, enkä luottamusäänestykseen Eduskunnassa. Media on hiljaa.

Se ei ole olennaista. Olennaista on olla historian oikealla puolella. Ihmisarvon ja elämän pyhyyden puolella.

Kristinusko toi ihmisarvon myös lapsille.

Satoja vuosia myös lainsäädäntö suojeli elämää. Samoin lääkärit. Eivät enää. Äidin kohtu on lapselle maailman turvattomin paikka.

Suomi on ihmisarvon kehitysmaa. Abortti ei ole ihmisoikeus. Se on kuoleman synti. Oikeus elämään on ihmisoikeus.

Marssilla ei näkynyt kansankirkon piispoja, pappeja tai papittaria. Totisesti, he tulevat saamaan palkkansa.

Eduskunnassa on enää yksi kansanedustaja; Päivi Räsänen, joka osaa, uskaltaa ja haluaa muistuttaa abortin tuhoisuudesta.

On tärkeää muistuttaa, että lainsäätäjä on vastuussa elämää tuhoavista laeista ja että elämää suojeleva lainsäädäntö on Eduskunnan käsissä ja vastuulla.

Abortin välittömistä uhreista 3/4 on naisia, kaikki äidit ja puolet lapsista. Näistä eivät Väestöliitto, THL , naisjärjestöt ja feministit puhu yhtään mitään.

Me olemme omantunnon ääni, eikä sitä voi vaientaa.

Ruotsålainen kansanpuolue on hyväksynyt puoluekokouksessa kannan, jonka mukaan aborttioikeus on kirjattava Suomen perustuslakiin. Tunnen tänään syvää iloa, että päätökselläni tämä elämälle vihamielinen puolue istui oppositiossa 2015- 2019 vailla minkäänlaista vaikutusvaltaa.

Perustamani ( yksi neljästä perustajasta )  puolue Perussuomalaiset on väsynyt kolmekymppinen, jota kukaan ei halua johtaa.

Jussi Halla- aho valittiin Jyväskylässä 2017 puheenjohtajaksi.

Hän halusi pois jo kahden vuoden päästä , muttei päässyt ja istutti 2021 puheenjohtajaksi Riikka Purran, joka jatkaa puheenjohtajana olosuhteiden pakosta.

Intohimoa ei ole, huomio on valtion rahoissa.

Halukkaita ei ole.

Millekään johtopaikalle.

Muutama hassu varapuheenjohtajiksi.

Euro-, kunta- ja aluevaalit olivat katastrofi ja puoluesihteeriksi on ehdolla istuvalle yksi kilpailija. Yksi! Työt ei maistu.

Jauhelihan loppuminen hyllyistä ei kasvissyöjiä kiinnosta.
SMP: n perinnöstä ei ole mitään jäljellä. Siitä johtuu kannatuksen katoaminen maaseudulta. Ehdokkaita ei enää löytynyt.

Puolue erotti sekä Teuvo Hakkaraisen että Pekka Katajan. Se viesti meni perille; maakunnan miehiä ei enää tarvita. Äänet menivät ensin EU- vaaleissa ja sitten paikallisvaaleissa.

Kotikaupunkini  Espoo on karmea esimerkki. Ehdokasasettelu meni täysin poskelleen; vajaa lista ja tuloksena valtuustoon Arja Juvonen ja kolme sisukarkkia. Neljällä valtuutetulla saatiin yksi vuosi kaupunginhallitusta….Vantaalla tehtiin töitä; täysi lista ja parempi tulos. Espoossa ei saatu edes telttaa pystyyn.

Kesämökkikuntani Sastamala. Vain yksi istuva valtuutettu lähti ehdolle. Kannatus romahti seitsemästä kahteen valtuutettuun. Näitä esimerkkejä on koko Suomi täynnä.

Vika on kuulemma siinä, ettei viesti mene perille. Kyllä se menee. Kun kansanedustajat eivät lähde ehdolle, miksi muiden pitäisi.

Perussuomalaiset on nykyään oikeistopuolue ja sellainen Suomessa jo on; nimeltään Kokoomus. Sen purkkiorjana menestystä ei tule. Tällä menolla Persuille tehdään jekku virtuaalivaltio Palestiinan tunnustamisessa. Päivi Räsänen on kovin kanto siinä kaskessa.

Eduskuntavaaleissa kyyti on erityisen kylmää naiskansanedustajille Riikka Purraa lukuun ottamatta. Veikkaukseni on, että Kike Elomaa, Arja Juvonen  ja Kaisa Juuso eivät lähde enää ehdolle.

Paimenen pitää haista lampaille.

Väsynyt puolue ei haise, eikä maistu millekään. Ei edes pahalle.

Mille Perussuomalaiset on vaihtoehto?

—————-

Kenttätyö on puolueen nousussa avainasemassa. Vennamon ja Soinin taisteluaseet. Oikotietä ei ole.

Ilman tekijöitä, ei ole tulosta.

Ihminen ei elä pelkästään leivästä , mutta ei myös ilman sitä.

Puoluetta ei voi kasvattaa ilman juuria, puhumattakaan ne unohtamalla. Ilman kastelua, ei tule kasvua.

Myönteisyyden voima on suurempi kuin kielteisyyden.

Hesarin päätoimittaja Erja Yläjärvi julistaa näyttävästi Hesarin luopuvan klikkiotsikoista.

Eilen vielä klikkejä haettiin Teuvo Hakkaraisen nimellä ja persoonalla ehdonalaisista vankeustuomioita  käsitelleessä jutussa.

Tämän päivän paperilehdessä juttua myydään Hakkaraisen kookkaalla värikuvalla.

Tekopyhää.

Tämän maan media ei pääse Hakkaraisesta yli, eikä ali. Kansanmies on tienannut enemmän verorahoja Suomeen kuin Hesarin  poliitiikan toimittajat ja pääkirjoittajat yhteensä. Miljoonia.

Hakkarainen on myös vaaleilla valittu Eduskuntaan, Euroopan Parlamenttiin  ja kunnanvaltuustoon. Vaaleilla valitsemattomat arvostelevat vaaleissa valittuja. Eri ihmiset tekevät ruumiita kuin pesevät niitä. Niin on aina ollut.

Perussuomalaisten syöksylasku ruumiillistuu myös Hakkaraisessa. Kun hänet täysin vailla perusteita ja kuulemista heivattiin ulos EU- vaalien ehdokaslistalta, vaalitappio oli sinetöity.

Siinä samalla tuhottiin kuntavaalien ehdokashankinta. Moni maakuntien  ” Teuvo ” päätti, että antaa paskan olla. Ehdokasmäärä romahti. Viimeisenä päivänä puolueesta potkittu Hakkarainen kuitenkin meni  kuntavaaliehdokkaaksi. Tuli valituksi.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa tulee karu tulos. Ei ole ehdokkaita. Teuvoja, jotka osaavat sanoittaa maaseudun tuskan.

Jauheliha on pian murheista pienimpiä.

Hesari juhlisti klikkiotsikoista luopumista ” Pirjon ” tarinalla. Kuusisataa makuukaveria. Ketä ja mitä helvettiä tällainen niin sanottu laatujournalismi palvelee?

Veteraanidiplomaatti Jaakko Laajava on kuollut 77- vuoden iässä.

Tunisin Laajavan pitkältä ajalta.

Mieleenpainuvin päivä  Laajavan kanssa oli hänen viimeinen työpäivänsä ministeriössä.  Eläke kutsui. Hän oli pyytänyt luokseni audienssia ( olin tuolloin ministeri ).  Sihteerini Kata Prepula oli järjestänyt kahvit. Oli siinä kastamistakin.

” Jakke ” tuli siinä neljän jälkeen. Keskustelimme menneistä, vähän tulevistakin. Muistan hänen sanoneen: ” että tässä iässähän USA: ssa vasta noustaan merkittäviin hommiin”. Juttua piisasi.

Muistaakseni kotia kohti lähdimme  vähän ennen iltakahdeksaa!

Virka- autolla. Hyvillä mielin.

Lepää Rauhassa Jaakko.

Lämmin osanottoni omaisille.