Suomi on täynnä erilaisia kesätapahtumia.
Jokaiselle on jotakin.
Minua oli vuosia kutsuttu Parikanniemen Orpokotijuhlille osallistumaan ja puhumaan.
Eilen 15.8 vihdoin viimeinen pääsin.
Kyllä kannatti.
Näitä juhlia on pidetty yli kahdeksankymmentä (80) kertaa.
Taustalla on uukuniemeläinen herätys , horrossaarnaaja Heléna Konttisen henkinen perintö.
Arvostan herätysliikkeitä, vaikka olen toisen tunnustuksen mies.
Parikanniemen säätiö ylläpitää turvakotitoimintaa ja lastensuojelua Ristiinassa, joka nykyisin kuuluu Mikkeliin.
Elämä on ihmeellinen. Kansakouluaikainen luokkatoverini, sanotaan häntä Jariksi, sijoitettiin Parikanniemeen 1970- luvun jälkipuolella. Jarin mukaan se pelasti hänet.
Toiminnanjohtaja Teuvo V Riikonen järjesti meille yhteisen kahvihetken kolme vuotta sitten. Hetki kesti pari tuntia.
Olimme Jarin kanssa vuosikymmenten ajan muutaman kerran sattumalta nähneet. Yhden hetken muistan erityisesti; Jari oli bussillaan ( kuljettaja ) parkissa Postitalon edessä, minua kutsuttiin nimeltä. Siinä hetki juteltiin. Emme olleet nähneet kymmeniin vuosiin, mutta yhteys löytyi heti.
Tällä haluan sanoa, että itse kullekin meistä on terveellistä tustustua ja osallistua erilaisiin tilaisuuksiin. Voi yllättyä positiivisesti.
Ihmistaimi, lapsi, ansaitsee ja tarvitsee huolenpitoa.
Saaren kirkko oli ääriään myöten täynnä ja radio Patmos lähetti seurat suorana lähetyksenä. Puhuin sydämeni kyllyydestä.
Minä, katolinen konservatiivi, opin taas elämästä. Ihmisten vilpitön usko tekee vaikutuksen. Hedelmistään puu tunnetaan.
Siellä oli myös tuttuja eri puolilta Suomea.
Parasta, mitä minulle politiikassa oli ja on, että olen kiertänyt koko Suomen moneen kertaan. Tiedän, mitä Suomi on. Kaikki värit.

