Oli etuoikeus toimia kansanedustajana. Kiitos niistä vuosista.

Katson tyrmistyneenä viime aikojen menoa.

Eduskunta ei ole toverituomioistuin.

Puhemies Paavo Lipponen ja pääsihteeri Seppo Tiitinen saivat suuren arvostukseni Tony Halmeen tapauksessa. Kansanedustajat osasivat lukea heidän viisaan viestinsä; oikeuslaitos tuomitsee rikoksista. Kansa antaa tuomionsa vaaleissa.

Minulla on kokemusta epäluottamuslause- esityksestä ministerinä. Osallistuin kynttilävigiliaan abortoitujen sikiöiden puolesta. SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät repivät viittansa. Kokoomusnaiset juoksivat seinille. Järki voitti itse asiassa, mutta huono mieli jäi.

Ulkopolitiikka sisäpolitiikan lyömäaseena ei ole viisasta.

Vihervasemmisto nosti puolustusministeri Antti Häkkäsen Israelin matkan tikunnokkaan. Ei näin.

Kirjoitin jo hyvän aikaa sitten, että Tasavallan Presidentti Alexander Stubbin ei olisi pitänyt elämöidä Palestiinan tunnustamisella, semminkin kun tiesi, että hallituksesta ei sellaista esitystä tule.

Kyty jäi.

Häkkäsen roikottaminen on seurasta siitä, että ulkopolitiikan linja näyttää hoipertelevalta. Siinä menee sinänsä perusteltu vierailu pesuveden mukana.

Muutenkin elämöintiä ja huutelua ulkopolitiikan alalla pitää vähentää. Ne eivät auta tosipaikan tullen. Tiedän kokemuksesta.

Lähi- Itä on seuraavankin ulko- ja puolustusministerin lautasella. Omaa latua ei ole kovin viisasta hiekottaa.