Oli etuoikeus toimia kansanedustajana. Kiitos niistä vuosista.

Katson tyrmistyneenä viime aikojen menoa.

Eduskunta ei ole toverituomioistuin.

Puhemies Paavo Lipponen ja pääsihteeri Seppo Tiitinen saivat suuren arvostukseni Tony Halmeen tapauksessa. Kansanedustajat osasivat lukea heidän viisaan viestinsä; oikeuslaitos tuomitsee.

Minulla on kokemusta epäluottamuslause- esityksestä ministerinä. Osallistuin kynttilävigiliaan abortoitujen sikiöiden puolesta. SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät repivät viittansa. Kokoomusnaiset juoksivat seinille. Järki voitti.

Ulkopolitiikka sisäpolitiikan lyömäaseena ei ole viisasta.

Vihervasemmisto nosti puolustusministeri Antti Häkkäsen Israelin matkan tikunnokkaan. Ei näin.

Kirjoitin jo hyvän aikaa sitten, että Tasavallan Preisdentti Alexander Stubbin ei olisi pitänyt elämöidä Palestiinan tunnustamisella, semminkin kun tiesi, että hallituksesta ei sellaista esitystä tule.

Kyty jäi.

Häkkäsen roikottaminen on seurasta siitä, että ulkopolitiikan linja näyttää hoipertelevalta. Siinä menee sinänsä perusteltu vierailu pesuveden mukana.

Muutenkin elämöintiä ja huutelua ulopolitiikan alalla pitää vähentää. Ne eivät auta tosipaikan tullen.