Hesari julkaisi gallupin. Se ei paljon uutta kertonut.

Teen vaaliveikkauksen, joka perustuu oletukseen, että äänestysprosentti jää alhaiseksi. Ikävä kyllä.

Puolueilla on alhaiset energiat ja melkein tapettu järjestötyö. Monet hyvät ja hyvää tarkoittavat ehdokkaat eivät sitä paikkaa.

Järjestys:

1. Kokoomus, ehdokasmäärä ja -laatu tuo niukan piikkipaikan.

2. SDP, nousee, liikaa äijiä jää kotiin, siksi kakkonen.

3. Kepu, tekee hyvän tuloksen, pronssia.

Vanhat puolueet jyllää. Toisaalta se on masentavaa. Mutta ei se peiliin vika ole kun naama on vino.

4.-6. Vasemmistoliitto, Vihreät ja Perussuomalaiset. Järjestys voi olla mikä vaan. Kaikki ovat alle kymmenen prosenttia ja prosenttiyksikön sisällä toisistaan.

Kaikkien ehdokasasettelu epäonnistui. Puheenjohtajat tekevät sinänsä hyvää ja näkyvää työtä puolueelle, mutta heitä ei auteta tarpeeksi. Se on häpeällistä.

7. RKP. Ankkalammikko hoitaa omansa, eikä muita.

8. KD. Neiti nuttura- puolue. Maailman paras asia pohjaoletuksena, mutta kaavat kangistaa.

9. Erilaiset sitoutumattomat listat. Paikallisia vahvoja toimijoita.

10. Liike Nyt. Kymppi sitkeydestä.

Aluevaaleissa Kepu menee yllättävän lähelle SDP: tä ja Kokoomusta.

Oma ääneni menee kunta- ja aluevaaleissa eri puolueille. Ehdokas ratkaisee tällä kertaa. Olen liikkuva äänestäjä. Yllätin itsenikin.

Sitran tulevaisuusbarometri kertoo ihmisten huolesta sekä Suomen että ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Ei hyvältä näytä. Toivolle olisi sekä kysyntää että tarvetta.

Elin nuoruuteni 1980-luvulla. Tulevaisuudenuskoni oli vahva.

Kolme pilaria:

1. Näin täydet lehmihaat. Suomessa oli vielä laajalti elävä maaseutu.

2. Sotiemme veteraaneja oli vielä paljon hengissä. Opin heiltä paljon ja omaksuin maailmankuvan, joihin elämän pystyi rakentamaan.

3. Meillä oli tolkuissaan oleva kansankirkko.

Mitään näistä ei enää ole. Ei ole ihme, että ahdistaa.

Olen arvostellut aiheesta Perussuomalaisten käytöstä Pekka Katajaa ja Teuvo Hakkaraista kohtaan.

Viitasaarella perussuomalaisten vaaliasiamies vei Hakkaraisen suostumuksen sisään. Annetaan nyt kansan äänestää, mutta veikkaukseni on, että läpi menee.

Näin olisi voitu menetellä myös Katajan osalta, semminkin kun erottaminen on täytäntöönpanokiellossa. Ehdokasmäärä romahti ja mitä myöten myös kannatus. Kataja on omalla listalla. Saisi ääneni.

Osataan sitä vasemmallakin.

Vasemmistoliitto sai suuren vaalivoiton EU- vaaleissa, lähinnä  Li Anderssonin vuoksi, mutta sai kuitenkin.

Kuntavaaleihin syntyi hyvä polku ja pohja. Joku meni kuitenkin pieleen. Ehdokasmäärä putosi sadoilla, vaikka uusia kuntia saatiin mukaan parisenkymmentä, joka on iso saavutus.

Turku ja Helsinki, vanha ja uusi pääkaupunki, alkavat olla kommareiden perinnön vaalijoiden pesäpaikkoja. Vahvaa ja punaista vasenta laitaa modernissa kääreessä.

Helsingin lista on vahva. Kyllä sillä Arhinmäen herranpäiville jatkoa irtoaa. Jokunen duunarikin on joukkueeseen saatu.

Turku tyri oikein urakalla. Johannes Yrttiaho istuu Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä, muttei päässyt sen paremmin puolueen kunta- kuin aluevaalilistalle. Tätä ennen Li Andersson veti pois kuntavaalisuostumuksensa. Siinä meni jo suoraan vähintään kolmen paikan äänet.

Yrttiaho on Asukkaiden listalla ja tullee valituksi.

Vasemmistoliitto ottaa takkiin toisessa vahvassa linnakkeessa.

Miksi?

Olemalla yhtä tyhmä Yrttiahon kanssa kuin Perussuomalaiset olivat Katajan ja Hakkaraisen kanssa.

Markan säästöstä tuli kympin vahinko.

Olemme sellaisessa yhteiskunnallisessa ja kansainvälisessä tilanteessa, että oksat pois. Tässä tarvitaan pian kaikki; kaverit ja toverit. Naisten päivän jälkeen, sana kunnon miehistä.

Lauri Ihalainen, Lauri Lyly ja Riku Aalto ovat työväen aatelia.

Tiedän ja tunnen nämä toverit kokemuksesta.

Emme jaa samaa poliittista aatetta, mutta tiedämme, että ainoastaan työllä ja yhteistyöllä tulee tulosta.

Vaennamolaisena puoluejohtajana  ( 20 vuotta ) minä ajoin kannattajieni asiaa ja nämä ajoivat AY- johtajina jäsentensä asiaa.

Puhevälit olivat aina kunnossa.

Ihalaisesta ja Lylystä tuli  ay- uran jälkeen kelpo poliitikkoja. Aalto on nyt ehdolla Vantaan valtuustoon, eikä se siihen jää. Toivottavasti ei.

Politiikan kentällä kävin kovaa kisaa duunarien äänistä. Raksamiehet, putkimiehet, automiehet mahdollistivat Jytkyn. Samoja ihmisiä he olivat, äänestivät sitten Perussuomalaisia tai SDP:tä. Eikä se näkynyt päälle päin.

Hain aina yhteistyötä myös SDP: n kanssa. Kuntapolitiikassa yhteinen sävel löytyi monasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Eduskunnassa käytännön työssä pidettiin duunarin ostovoimasta ja työllisyydestä huolta. Propaganda on asia erikseen.

Minun aikanani Perussuomalaiset ja SDP eivät sulkeneet pois hallitusyhteistyötä toistensa kanssa. Samaan hallituksen ei päädytty tai päästy, mutta ennakokieltoa ei ollut.

Nyt on toisin. Se on suuri vahinko. Duunarille, Suomelle, kilpailukyvylle, avoimelle sektorille ja sen työntekijöille.

Kansainvälisessä politiikassa koittavat niin kovat ajat, että rotakin tutisevat siltojen alla.  Jospa kaveri löytäisi toverin ja toveri kaverin. Edes sietäisi toisiaan. Puhuisivat edes. Näyttää mahdottomalta.

Nykypolitiikan hallitusvaihtoehdot ovat surkeat. Käytännössä se, joka nyt on ja se, joka tätä ennen oli. Ansaitsemme parempaa. Ei Suomi nouse näillä yhdistelmillä.

Kokoomulaisia , kepulaisia ja persujakin saa kehua.
Toivon, että heittävät yhtä kovan ketjun kuin Ihalainen- Lyly- Aalto jäälle tai kehiin.

Ammattimiehet ovat ammattimiehiä. Oli lahko mikä hyvänsä.

Puoluesihteerin työ on hankala homma. Kokemusta on.

Perussuomalaisten ehdokasromahdus on omassa luokassaan, syyt siihen näki jo viime kesänä. Ei osata, eikä opita. Mutta se heistä.

Kävin läpi kaikkien puolueiden listat pääpiirteittäin . RKP on puhdas kielipuolue, se ei pelaa samassa sarjassa.

Puhtaat paperit saa oikeastaan vain Kokoomus. Ehdokasmäärä putosi heilläkin, mutta hyvin vähän ja listoilla on laatua, tykkäsi itse puolueesta sitten tai ei.

Kepu pärjäsi kohtalaisesti. Ehdokasmäärä putosi sadoilla, mutta osa selittyy pienennetyillä valtuustoilla, maaseudulla pärjätään hyvin. Isojen kaupunkien listat ovat keveät. Muutama hyvä uusi yksilö on löydetty. Ensin valtuustoon ja sitten Eduskuntaan.

SDP alisuorittaa. Puolue on valtavassa myötätuulessa. Silti 450 ehdokasta vähemmän kuin viimeksi. Jos ei nyt, niin koskas sitten? Suuret kaupungit pelastavat vaalituloksen. Kova on päästä Kokoomuksesta ohi.

Vasemmistoliitto on uhonnut kasvaneilla  jäsenmäärällä. Missä se näkyy? Ehdokkaita on yli 300 vähemmän kuin viime kerralla ja muutama paha sisäinen ristiriita, pahimpana Turku ja Varsinais- Suomi. Helsingissä tulee hyvä tulos. Hatunnosto siitä, että puolue on mukana parissakymmenessä kunnassa, jossa se ei viimeksi ollut. Siinä on oikeata meininkiä.

Vihreät ottivat takkiin noin 450 ehdokasta. Ehdokashankinta ei onnistu nettiä näpräämällä. Missä ovat uudet tulevaisuuden nimet? Väsynyttä vähemmistöasiaa ja kiukkuinen ja iloton ilme. Kitinää, kun pitäisi olla optimismia. Selkeästi järjestötyöstä ei hajuakaan, eikä haluakaan.

KD, 400 ehdokasta vähemmän. Tulos on karmea, eikä muuksi muutu vaaliliitto – selityksillä. Valtuutettuja saattaa tulla pikkukunnissa lisää, mutta prosentti putoaa. Hyviä ihmisiä, kapea kärki. Kasvu tulee ihmisistä. Kastelu Luojalta,.

Liike Nyt. Hjallis Harkimo on suuri yksinäinen. Ei se puolueen nostaminen helppoa ole. Hatunnosto yrityksestä.

Ehdokasasettelusta näkee; kolme vanhaa puoluetta vievät potin, Persut romahtaa, muille tulee pettymyksiä. RKP pitää linnakkeena. Uutta Li Andersson efektiä ei tule millekään puolueelle.

Järjestötyön ammattitaito on suomalaisessa politiikassa mennyt alaspäin. Samaten arvostus. Puolueet eivät satsaa siihen. Ei puolue- ja järjestösihteerit paljain käsin voi pärjätä.

Kepun pitää alkaa toitottaa, että kunta-  ja aluevaalit ovat ensimmäinen askel Antti Kaikkosen pääministeritiellä. Opposition henkinen johtajuus on SDP: llä. Kepu värjää taas Suomen vaali- iltana vihreällä väärillä. Kyse on siitä, osataanko hoitaa?

Ellei se on sinipunaa ja kansa kärsii.

Äänestän.