Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi aborttioikeuden kirjaamisen perustuslakiin. Kokoomus on rappiolla. Olen pettynyt. Vihainen.

Tällä tiellä ei siunausta ole.

Syntymättömän lapsen elämä on yhtä tärkeä kuin jo syntyneen lapsen elämä. Tämä ei ole poliittisella päätöksellä muutettavissa.

Kekkosella oli hetkensä.

Kirjoitan kolumnin puoluekokouksesta.

Pari riviä kokemuksesta.

Sain runsaasti myönteistä palautetta, että olin saapuvilla.

Mikä mielenkiintoisinta; se ei ollut sidoksissa ehdokkuuteen.

Tunnelma oli kuin SMP: n kokouksissa 1980- luvulla.

Inhimillisyys kohtaamisissa  ennen kaikkea muuta.

Se on vaikuttavaa.

Kymmeniä kohtaamisia. Ytimessä ihminen. Aivan niin kuin oletin.

Maakuntien ihmisiä, heitä, jotka pitävät Suomen käynnissä. Ilman meteliä itsestään.  Tuottavat ruokaa pöytään.

Ketään ei kiinnostanut vanhat sanomiseni.

Menen Kepun puoluekokoukseen Tampereelle journalistina jutun tekoon. Uskon, että kirjoitettavaa riittää.

Kysymyksessä on keskustalaisen kansanliikkeen  suuri juhla ja sellaisena sitä arvostan.

Omat  ehdokaspohdinnat ratkaisen elonkorjuun aikaan. Kysyä saa, silloin vastaan.

Mietittävää on paljon. Teen ohjelmia radioon ja televisioon , kirjoitan säännöllisesti kolumneja useampaan lehteen ja käyn puhumassa jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa. Ne on hyviä hommia.

On selvää, karanteenit ja muut rajoitukset iskisivät heti, jos tekisin paluun politiikkaan. Ymmärrän, että media ja moni muukin haluaisi vastauksen nopeasti, vaaleihin on vielä kymmenen kuukautta ja se on liian pitkä kiihdytyskaista 64- vuotiaalle.

Haluan kokea puoluekokouksen. Nähdä ja nuuhkia.

Silläkin on merkitystä, Tampereen tunnelmalla.

Teen lähtöä lakkiaisiin. Kutsu on aina ilo.

Osallistun aina kun voin. Juhlat ovat tärkeitä.

Omistani on päivälleen 45 vuotta. Muistan ne hyvin selvästi.

Täytin samana päivänä 19- vuotta.

Aloitin syksyllä yliopistossa.

Elämä oli edessä.

Olen elänyt niin, että tuntuu. Matka jatkuu.

Onnea ylioppilaat. Avatkaa siipenne ja antakaa auringon paistaa.

Ilta- Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kyseli artikkelissaan kuka lopettaisi jokakeväisen Suvivirsi- hulluuden?

Vastaus on Eduskunta.

Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja.

Ensimmäisenä pitää purkaa epämääräiset kansanryhmää vastaan kiihottamislait. Ainoastaan väkivalta ja sillä uhkaaminen on näissä yhteyksissä kiellettävä. Haukku ei haavaa tee kaikui jo lapsuuden pihapeleissä. Pitää olla sietokykyä

Korkeimman oikeuden käsitykseni mukaan täysin älytön ja väärä   Räsäs- päätös on kuin avoin valtakirja jatkaa sanan- ja uskonnonvapauden suistamista Suomessa.

Jos olisin Päivi Räsänen jättäisin sakot maksamatta ja lusisin ne pois.

Tasavallan Presidentti Alex Stubb voisi ottaa mallia Urho Kekkosesta. Kekkonen armahti aikoinaan Hannu Salaman, eikä vastaavaa pöllöilyä enää Suomessa nähty.

Jos on tahtoa on tie, mutta minkäs teet kun maa on täynnä vettyneitä kirkonmiehiä  ja poliittisia päättäjiä, sekä poliittisen korrektiuden marinoima media, jotka eivät puolusta sanan ja uskonnonvapautta.

Loukkaantumisteollisuudelta on vietävä rahoitus.

Eli lainsäädäntö kuntoon ja rahat pois. Ulla, tällä tavalla.