Tänään (3.5) vietetään maailman lehdistön vapauden päivää, jota myös sananvapauden päiväksi kutsutaan.
Missä se näkyy Suomessa? Ei missään.
Minulle tämä päivä on sysimustan sananvapauden ensimmäinen merkkipäivä Suomessa.
Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan saama sanan – ja uskonnonvapaus tuomio Korkeimmasta oikedeudesta vei minun luottamukseni. Se sattuu. Bingoa voi pelata vaikka laivalla.
Tänään huomaan, ettei sanan- ja uskonnonvapauden kapeneminen huolestuta pääkirjoittajia, Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa, Julkisen Sanan Neuvostoa, arkkipiispaa ja juuri ketään muutakaan. Eipä ole juhlittavaa edes juhlapäivänä.
Olen ollut politiikassa ammatikseni 35 vuotta. Tiedän, mitä politiikka on. Joka tasolta. Olen ollut kaupunginvaltuutettu, valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja, valiokunnan puheenjohtaja, ministeri, Europarlamentaarikko ja presidenttiehdokas. En tarvitse lukuohjeita. Tunnen ja tunnistan politiikan. Haistan ja maistan – kaukaa.
Räsänen ja Pohjola tuomittiin ideologisin ja poliittisin perustein. Käräjä- ja hovioikeus antoivat kolmen tuomarin kokoonpanossaan täysin yksiselitteisesti vapauttavan päätöksen.
Sanan- ja uskonnonvapaus ei tarkoita vain vapautta uskoa, vaan vapautta toimia uskon mukaisesti instituutioissa, kuten esimerkiksi koulu, kirkot, yritykset ja terveydenhuolto.
Korkein oikeus ei tiennyt sitä, minkä käräjä- ja hovioikeus tiesivät.
Vietän tätä päivää journalistina. Enkä vaikene.