Teen lähtöä lakkiaisiin. Kutsu on aina ilo.
Osallistun aina kun voin. Juhlat ovat tärkeitä.
Omistani on päivälleen 45 vuotta. Muistan ne hyvin selvästi.
Täytin samana päivänä 19- vuotta.
Aloitin syksyllä yliopistossa.
Elämä oli edessä.
Olen elänyt niin, että tuntuu. Matka jatkuu.
Onnea ylioppilaat. Avatkaa siipenne ja antakaa auringon paistaa.
Ilta- Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kyseli artikkelissaan kuka lopettaisi jokakeväisen Suvivirsi- hulluuden?
Vastaus on Eduskunta.
Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja.
Ensimmäisenä pitää purkaa epämääräiset kansanryhmää vastaan kiihottamislait. Ainoastaan väkivalta ja sillä uhkaaminen on näissä yhteyksissä kiellettävä. Haukku ei haavaa tee kaikui jo lapsuuden pihapeleissä. Pitää olla sietokykyä
Korkeimman oikeuden käsitykseni mukaan täysin älytön ja väärä Räsäs- päätös on kuin avoin valtakirja jatkaa sanan- ja uskonnonvapauden suistamista Suomessa.
Jos olisin Päivi Räsänen jättäisin sakot maksamatta ja lusisin ne pois.
Tasavallan Presidentti Alex Stubb voisi ottaa mallia Urho Kekkosesta. Kekkonen armahti aikoinaan Hannu Salaman, eikä vastaavaa pöllöilyä enää Suomessa nähty.
Jos on tahtoa on tie, mutta minkäs teet kun maa on täynnä vettyneitä kirkonmiehiä ja poliittisia päättäjiä, sekä poliittisen korrektiuden marinoima media, jotka eivät puolusta sanan ja uskonnonvapautta.
Loukkaantumisteollisuudelta on vietävä rahoitus.
Eli lainsäädäntö kuntoon ja rahat pois. Ulla, tällä tavalla.
Puoluesihteerit ovat nykyisin aliarvostettuja. Tämä on virhe.
SMP: n pitkäaikainen puoluesihteeri Urpo Leppänen osasi politiikan.
Tänään Urpon päivänä muistan häntä.
Niukoista resursseista on saatava paras irti.
Ihminen on kaiken perusta.
Seurasin SDP: n ja vihreiden puoluekokousta. Eivät ne huonoilta näyttäneet, mutta kansan syvät rivit puuttuivat.
Kepu on tuottanut legendaariset puoluesihteerit ; Arvo Korsimon, Seppo Kääriäisen ja Jarmo Korhosen. Ovatko opit ja tahto tallella?
Olin SMP: n puoluesihteeri 1992-1995. Urpo Leppäsen ja Eino Poutiaisen saappaat olivat silloin vielä liian suuret.
Oppi kuitenkin tarttui. Urpo Leppänen kehotti minua lähtemään ehdolle Euroopan Parlamenttiin v 2009. Uskoin miestä.
Urpo Leppänen kuoli maaliskuussa 2010. Hän ei ollut enää keskuudessamme, kun Jytky tuli, mutta hän näki sen tulevan.
Omilla opeillaan.
Kokoomuksen ja SDP: n naiset ovat ottaneet yhteisen kannan. Klikkasin otsikon auki; pettymys ja tyrmistys.
Aborttioikeus perustuslakiin.
Alkaneen elämän tappaminen äitinsä kohtuun oli siis ainoa asia, josta te saatte aikaan yhteisen julkilausuman. Muut naisjärjestöt ovat hiljaa, kirkko on hiljaa. Hiljaisuus särkee korvia.
Sikiö ei ole osa äidin ruumista vaan oma ruumiinsa, joka syntyy ja poistuu, kun aika on. Raskaus ei ole sairaus.
Syntymättömän lapsen ihmisoikeudet eivät Suomessa kiinnosta ketään. Mitä nyt minua. Siksi vastustan kuoleman kulttuuria sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, olin sitten tavan mies tai ministeri. Uskon, että Suomessa vielä tuuli kääntyy elämän puolelle.
Suosittelen kaikille äiti Teresan Nobel- puhetta vuodelta 1979.
Suomessa on vallalla kielteisyyden ilmapiiri. Etenkin politiikassa.
Relatkaa. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Politiikkaa voi tehdä pilkettä silmäkulmassa.
Hyvät muistot voit sitten aikanaan kirjoittaa muistelmiin.
Hyvää kevättä.