Tulee pitkä politiikan talvi. Kansainvälinen tilanne ei tuo helpotusta.

Ihminen on päässyt kykenemättömyytensä tasolle.

Eurooppa on kristilliset juurensa hukuttaneena moraalisesti tuuliajolla. Johtajuutta ei ole.

Suomessa puhutaan velasta, paitsi syntivelasta. Suomi on osa Länsi – Euroopan supistuvaa tarinaa. Vaalit käydään tässä kehyksessä.

Tilanne on täysin auki. Voittajia ja häviäjiä on miltei mahdotonta julistaa. Vasemmistoliitto nousee viime vaaleista, lähtötaso on sen verran alhainen, ettei sekään vielä vallankumousta povaa.

Nyt vahva kestää. Yksittäisellä teemalla ei seuraavia vaaleja voiteta.

Voittajalla pitää olla idea ja tarina.

Päätin, että astun kehään vasta EU- vaaleissa.

Olen liikkunut Suomea ristiin rastiin. Kokemuksesta syntyy näkemystä. Ratkaisevaa tällä hetkellä on hyvin ehdokkaiden löytäminen. Sellaisten, joihin äänet tarttuvat.

Se ei yksin riitä, mutta ennen kuin ihminen vaihtaa puoluetta, hän vaihtaa ehdokasta. Jos tutusta puolueesta löytyy äänestettävä uusi ehdokas, niin karja voi pysyä karsinassa.

Gallupeista ei voi vielä päätellä yhtään mitään. Ne kulkevat kaikki virhemarginaalien sisällä.

Puheenjohtajien osa on karu. Taakka on epäinhimillinen. Sen huomaa vasta, kun se on poissa, toipuminen vie vuosia.

Taloudellista liikkumavaraa on vähän ja uutisia pitäisi olla joka päivälle. Miten uskoa, ilman pelastusta?

Abortti nostaa tunteita ja tuottaa otsikoita sekä Suomessa että Euroopan Parlamentissa.

Tietenkin , sillä on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Suomessa kohistaan pienestä maksusta, Euroopassa itse asiasta.

Euroopassa ja Suomessa on sanan- ja uskonnonvapaus. Aborttia voi ja saa ( minun mielestäni pitää ) vastustaa täysin vapaasti.

Mitään pelättävää ei ole.  Totuus ei pala tulessakaan.

Tästä pitää muistuttaa sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.

Kansankirkko vaikenee, se on häpeällistä.

Taivaan portilla ei tyhjää äänestetä.

Jos asia on sinulle tärkeä, tee se itse.

Olen ehdolla EU- vaaleissa v 2029.

Olen vuosikymmeniä tehnyt talkoita kotikaupungilleni Espoolle.

Esiintynyt ilmaiseksi, tehnyt kymmeniä kouluvierailuja ja muuta yleishyödyllistä toimintaa.

On syntynyt uusi tilanne.

Espoo pisti kadunvarsipysäköinnin  maksulliseksi Iivisniemessä.

Tämä julma päätös ei mene seurauksitta.

Tästä päivästä lukien Espoo on siirtynyt maksuluokkaan kaksi.

Mikäli vielä kutsutte minut  johonkin, lasku tulee perästä.

Maksuluokka kaksi, niin kuin Iivisniemen parkki.

Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

Kirjoitin tähän plokiin 25.2, että sinä päivänä Vasemmistoliitto varmisti vaalivoittonsa. Se oli ainoa puolue, joka jäi velkajarrun ulkopuolelle. Puolue ei ottanut ratakiskoa kaulansa ympärille.

Kyse ei ole tietenkään siitä, etteikö vastuullista talouspolitiikkaa pidä tehdä, kyse on siitä, että vaaleilla valitut päättävät.

Vasemmistoliiton kannatus on ennätyslukemissa. Johannes Kastaja oli huutavan ääni erämaassa. Ei Johannes ketään pelastanut, mutta hän toi viestin. Vasemmistoliitto tuo viestin; älkää jättäkö.

Älkää jättäkö.

Ymmärrät, kun mietit hetken.

Vaaleissa ei päätetä sitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan voimasuhteet. Se on yllättävän vaikea läksy opittavaksi.

Otetaan rikkailta köyhille.

Siinä vasemmiston viesti. Oikein tai väärin.