Päivi Räsänen on valittanut tuomiostaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Hyvä niin, vaikka en lähtökohtaisesti perusta ylikansallisesta tuomioistuimesta. Kun Euroopan Unionissa, vastoin ääntäni neuvoa- antavassa kansanäänestyksessä, ollaan, niin katsotaan tämä kortti.
Korkeimman oikeuden äänestyspäätös vei uskoni suomalaiseen oikeuslaitokseen. Pidän päätöstä poliittisena, samoin syytettä. Silmäni avattiin kertaheitolla, kun esirippu revittiin auki ja alaston totuus paljastui. Synti muuttui häpeäksi.
Minulle, pitkäaikaiselle kansanedustajalle , ministerille ja pitkän poliittisen uran tehneelle luottamusmiehelle tämä asia ei ole harmiton pikkujuttu. Perusta murtui.
Koko oikeusvaltiomme uskottavuus meni pesuveden mukana. Mitään ei ole jäljellä. Luottamusta joko on tai ei ole. Kivet huutavat.
Oikeuslaitos on tunkeutunut uskonnonvapauteen piiriin, loukkaamalla ihmisoikeuksia törkeällä tavalla. Pykäläsaivartelu vain alleviivaa asiaa.
Omaan ajatteluuni ja käyttäytymiseeni tällä ei ole mitään vaikutusta, koska minun uskoani eivät pui poliittisesti motivoituneet jumalattomat tuomarit. Te tulette saamaan palkkanne.
Vahinko on korvaamaton.
Silti olisi hienoa, jos politisoitunut Korkein Oikeus saisi Euroopasta näpeilleen. Olisi edes kynnet mustina.