Katsoin juuri suorana lähetyksenä kuulemistilaisuuden kokonaisuudessaan USA: n kongressista, koska halusin omin silmin ja omin korvin kuulla, mitä Päivi Räsänen siellä sanoo ja vastaa kysymyksiin.

Itse kuuleminen pitää ymmärtää sikäläisessä kehyksessä, jossa kaikki on politiikkaa ja siltä se myös näytti. Ei kovin hyvältä.

Päivi Räsänen kertoi oikeusprosessinsa kiihkottomasta ja paikkansa pitävästi. Olen seurannut asiaa kaikki nämä vuodet.

Se, että olen Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä siitä, mitä roomalaiskirjeessä lukee, ei ole tämän asian pihvi. Tämän asian tärkein viesti on, että olipa siitä mitä mieltä tahansa, sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi,  eikä tulla siitä ajetuksi vuosikausien oikeusprosessiin.

Päivi Räsänen teki palveluksen sananvapaudelle. Myös USA:ssa.

Helsingin Sanomat häpäisi itsensä pääkirjoitussivulla kirjoittamalla asenteellista potaskaa lehden arvokkaimmalla palstalla. Instituution, jonka pitäisi puolustaa sananvapautta, syyttää kansan valitsemaa kansanedustajaa kantelupukiksi.

Päivi Räsänen on poliittisen ja uskonnollisen ajojahdin uhri ja se on hyvä sanoa ääneen sekä Suomessa että USA: ssa. Kristittyjen ei pidä alistua, kieltää uskoaan ja olla puhumatta. Evankeliumi on julkista. Uskonnonvapautta suojaa perustuslaki.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen aloitti tämän ajojahdin ilman mitään perusteita ideologisista syistä. Häpeämistä ei ole yksin hänellä vaan koko syyttäjälaitoksella, joka on roikottanut Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa löysässä hirressä seitsemättä vuotta.

Yleisradion ennakkouutisointi asiasta , samaten kuin Iltalehden vastaava, olivat kuin suoraan mädästä lampaan päästä. Agendajournalismia. Sama toistui YLE: n TV: n pääuutisissa.

Kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.

Päivi Räsänen on historian oikealla puolella.

Tarvittiin nainen puolustamaan sananvapautta.

Get over it!

Ystäväni Pekka Kataja on ylennetty kirkkauteen.

Maallinen taival on päättynyt, edessä iankaikkinen elämä.

Näin uskon.

Tutustuin Pekka Katajaan vuonna 1984. Hän opiskeli oikeustiedettä, minä valtiotieteitä Helsingin Yliopistossa.

Pekka tuli mukaan SMP: n legendaariseen nuorisojärjestön, Kehittyvän Suomen Nuorten Liiton , KSNL, toimintaan ja teimme yhdessä historiaa.

Aatteellinen kotimme oli vennamolainen SMP.

Pekka onnistui pääsemään ensimmäisellä yrittämällä Jämsänkosken valtuustoon vuonna 1984. Hän lähti täysin tyhjästä liikkeelle ja meni heti läpi.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SMP koki reilun vaalitappion. Paikat putosivat seitsemästätoista yhdeksään, mutta Keski- Suomen vaalipiiri oli poikkeus. Sieltä ei ollut kansanedustajaa ennestään, mutta muuten tappiollisissa vaaleissa SMP nousi Keski- Suomessa ja sai lisäpaikan.

Pekka oli jo tuolloin ratkaisevassa asemassa. Hän tiesi miten kenttätyötä tehdään ja kuinka työllä voi vaikuttaa vaalitulokseen.

SMP ajautui sisäisiin ristiriitoihin ja meni konkurssiin vuonna 1995. Pekka ja minä menetimme kaiken, mitä politiikassa voi menettää. Paitsi kykymme ja taitomme.

Pekka teki reissun SDP: hen ja tuli sieltä valituksi Jämsänkosken valtuustoon. Minä perustelin alkuseurakunnan kanssa Perussuomalaisia. Olimme kaikki nuo vuodet yhteydessä, vennamolaisia oltiin, vaikka SMP oli kuollut.

Lähdin Presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 vaaleihin. Puhelin soi. Pekka ilmoitti, että nyt tehdään historiaa. Hän lähti mukaan kampanjaan. Nousu alkoi tekemällä.

Vuonna 2008 Pekka valittiin Perussuomalaisena Jämsän valtuustoon ja siellä hän istui siitä asti viime vaaleihin saakka.

Muistoja yhteisestä neljästäkymmenestä vuodesta on vaikka millä mitalla, mutta otetaan tähän vielä yksi merkittävä päivä.

Yle teki Dokumenttia Soinin Savotta  Jytky- vaaleissa 2011. Juha Portaankorva tallensi kuvaajansa Jussi Mansikan kanssa Suomen poliittista historiaa. Siinä on keskeisenä osana päivä Keski- Suomen vaalipiirissä, jonka ohjelman oli järjestänyt ja organisoinut Pekka Kataja. Tiesimme, että Jytky tulee.

Jukka Jusula ajoi meidät läpi Keski- Suomen. Seitsemän tilaisuutta päivässä alkaen Karstulasta  ja päättyen Laukaaseen. Tämä ohjelma on katsottavissa YLE- areenassa.

Kävelin ulos perustamastani puolueesta v. 2017. Pekka jäi. Se ei vaikuttanut ystävyytemme millään tavalla. Ymmärsimme toisiamme.

Pekka yritettiin murhata kesällä 2020. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin, kun muistelen , kuinka tavoitin vasaralla henkihieveriin hakatun ystäväni. ” Timppa, olen hengissä. ”

Valitettavasti juttu jäi oikeudessa selvittämättä. Puhuimme asiasta paljon. Pekalla oli käsitys syyllisistä, mutta näyttö ei riittänyt ja murhayrityksen tekijät ovat edelleen vapaina.

Pekka ei jäänyt tuleen makaamaan vaan organisoi omalta osaltaan valtavat vaalivoitot vaalipäällikkönä Keski- Suomeen sekä vuoden 2021 kuntavaaleissa että 2023 eduskuntavaaleissa.

Sitten puolueen päässä pimeni. Istuvan Europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraisen ehdokkuus estettiin puolueen johdon taholta. Tätä Pekka ei  voinut hyväksyä. Hän ilmoitti, että vaalitappio on varma. Siitä huolimatta hän osallistui vaalityöhön Arto Luukkasen kampanjassa.

Vaalien jälkeen hän ruoti vaalituloksen, niin kuin tappiollisten vaalien jälkeen pitääkin ja esitti hamekangasta yhdelle puolueen varapuheenjohtajalle. Perussuomalaiset häpäisivät itsensä ja sananvapauden perintönsä ja erottivat Pekan puolueesta. Tuo häpeä menee hautaan saakka, paitsi jos Perussuomalaisissa on miestä ja naista myöntämään virheensä. Kunniaa ei tarvitse palauttaa, koska sitä Pekka ei koskaan menettänyt.

Kuntavaalit menivät Perussuomalaista penkin alle, aivan kuten Pekka oli ennakoinut. Mitään analyysiä syistä ei ole tehty, eikä seurauksista ole vastannut kukaan.

Pekka avioitui vanhoilla päivillään thaimaalaisen Annan kanssa. Hän oli liitossaan onnellinen mies. Soittelimme usein, Pekka ei vaivojaan valitellut, kehui Annan työteliäisyyttä ja yhteisiä marja- ja sieniretkiä. Sieltä sai lisätienestiä ja mielenterveyttä.

Pekasta jäi hyvä mieli. Paljon tuli tehtyä ja kaikki tuli sanottua.

Rukoile puolestamme.

---

Suomessa talous on syväjäässä, työttömyys kasvaa, velka ampuu katosta läpi, EU-holhoojat ovat jo porstuassa, oikeistohallitus vallankahvassa. Köyhät kyykyssä ja rutiköyhät kyljellään.

AY- liikkeestä ei kuulu mitään? Mitä  helvettiä  tämä oikein on?

Torilla ei tapaa enää kuin puluja ja nekin vähenee. Soppatykit keräävät pölyä varastoissa. Syöjiä kyllä soppajonossa varmasti riittäisi, jos olisi hutun keittäjiä.

Kun olin ministeri Sipilän hallituksessa hakkasitte rehellistä työmiestä, työministeri Jari Lindströmiä kaksin käsin, vaikka hän puolusti duunaria hallituksen sisäisissä väännöissä yötä myöten.

Lex- Lindström pelasti 6000 pitkäaikaistyötöntä eläkkeelle. Kiitokset taisivat juuttua kitalakeen. Sen jälkeen ei ole tullut työttömälle kuin terveisiä hallituksen väristä riippumatta.

Ryhdistäytykää nyt! Kaivakaa Lauri Ihalaisen opit naftaliinista. Herättäkää Persu- Putkonen pöksyuniltaan.  Tehkää strategia ja puolustakaa työmiestä.

Lopuksi pieni kertaus: Toista oli Soinin aikaan.

Britannian entinen sisäministeri, kansanedustaja Suella Braverman on liittynyt Nigel Faragen johtamaan Reform UK- puolueeseen.

Ei tämä tähän lopu.

Parku populismista yltyy.

Kaikille kaikki tämä ei tule yllätyksenä.

Tutkijat, media ja eurooppalaiset poliitikot jaksavat ihmetellä ja paheksua Donald  Trumpia. Ei sitä kukaan kiellä. Mies sai viime vaaleissa 77 miljoonaa ääntä. Niiden voimalla nyt mennään.

Päätyyn asti.

Trump on vallankumouksellinen.

Hänen tavoitteitaan ei saa läpi perinteisen politiikan keinoin, eikä vakiintuneissa yhteiskunnallisissa rakenteissa. Tämä pätee sekä kotimaassa että ulkomailla.

Siksi trumppilaisuus purkaa rakenteita kotimaassa  ja vetäytyy kansainvälisistä järjestöistä. Pakittamista on turha odottaa. Vallankumousta ei ole peruttu.

Agenda 2025- ohjelman toteuttaminen ei onnistu normaalioloissa. Siksi olosuhteita muutetaan ja sääntöperusteisuus korvataan omilla säännöillä. Kotona ja kansainvälisesti.

Trumpin poistuessa näyttämöltä, trumppilaisuus jää. Se on perintö ja tavoite, johon Trump tähtää. Keinoja kaihtamatta.

Maailma ja USA  ei ole entisensä ja se on Trumpin tarkoitus.

Miksi Eurooppa ärsyttää?

Sen voi lukea J.D. Vancen Münchenin puheesta.

Onko yhteistyö edelleen mahdollista? Kyllä, muttei entisillä ehdoilla. Kannattaa kasvattaa muskeleita ja pohtia, mikä on Euroopan tarina. Ei tämä helpommaksi tule.

Syökö vallankumous lapsensa jää nähtäväksi.