Tulee pitkä politiikan talvi. Kansainvälinen tilanne ei tuo helpotusta.

Ihminen on päässyt kykenemättömyytensä tasolle.

Eurooppa on kristilliset juurensa hukuttaneena moraalisesti tuuliajolla. Johtajuutta ei ole.

Suomessa puhutaan velasta, paitsi syntivelasta. Suomi on osa Länsi – Euroopan supistuvaa tarinaa. Vaalit käydään tässä kehyksessä.

Tilanne on täysin auki. Voittajia ja häviäjiä on miltei mahdotonta julistaa. Vasemmistoliitto nousee viime vaaleista, lähtötaso on sen verran alhainen, ettei sekään vielä vallankumousta povaa.

Nyt vahva kestää. Yksittäisellä teemalla ei seuraavia vaaleja voiteta.

Voittajalla pitää olla idea ja tarina.

Päätin, että astun kehään vasta EU- vaaleissa.

Olen liikkunut Suomea ristiin rastiin. Kokemuksesta syntyy näkemystä. Ratkaisevaa tällä hetkellä on hyvin ehdokkaiden löytäminen. Sellaisten, joihin äänet tarttuvat.

Se ei yksin riitä, mutta ennen kuin ihminen vaihtaa puoluetta, hän vaihtaa ehdokasta. Jos tutusta puolueesta löytyy äänestettävä uusi ehdokas, niin karja voi pysyä karsinassa.

Gallupeista ei voi vielä päätellä yhtään mitään. Ne kulkevat kaikki virhemarginaalien sisällä.

Puheenjohtajien osa on karu. Taakka on epäinhimillinen. Sen huomaa vasta, kun se on poissa, toipuminen vie vuosia.

Taloudellista liikkumavaraa on vähän ja uutisia pitäisi olla joka päivälle. Miten uskoa, ilman pelastusta?