Erosin Luterilaisesta kirkosta naispappeuspäätöksen jälkeen.

Se oli elämäni parhaita päätöksiä. Se avasi minulle toiset ovet. Nisunjyvä todella kuoli ja alkoi kantaa hedelmää. Kymmeniä vuosia.

Mitä maksaa päivä mielenterveyttä? Sille ei ole mitään hintaa. Kansankirkko hukkasi suolansa. Piispojen sekoilu on vain looginen seuraus tästä kaikesta. Synnillä on seurauksensa.

Ihminen on pieni, muttei merkityksetön.

Henkilökohtaisesti ekumenia on kohdaltani ohi. Aikani on kallista.

Minulle kansankirkko ei merkitse enää mitään. Edes sitä vähää.

En pyydä, enkä tarvitse teiltä enää mitään. Kasteen sain, sen pidän. Siitä kiitos. Siinä on kaikki.

Avioliiton sakramentin solmin katolisessa kirkossa. Sen pidän.

Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.