Tampereen tuleva pormestari Ilmari Nurminen tunnettiin kotikylässään Sastamalassa kohteliaana nuorena miehenä, joka palveli kaupan asiakkaita hyvin.

Olin jo kohtuullisen paatunut poliitikko, kun kuulin näitä luonnehdintoja ja ajattelin, että onpa siinä oiva poliitikon alku.

Eikä minulla  ole Ilmarista huonoja henkilökohtaisia kokemuksia.

Nyt pahoitin mieleni, kun Ilmari oli jättänyt Perussuomalaiset ja Kristilliset ulos pormestarisopimusneuvotteluista.

Tämä on kardinaalivirhe.

Ihmisen pitää olla suurempi kuin inhonsa.

Arvojen taakse piiloutuminen on sumuverho, joka ei kestä päivänvaloa. Onko Tampereen juomavedessä perussuomalaisten tai kristillisten osalla jotain sellaista ainetta, joka tekee epäkelvoksi, jopa siinä määrin, että annetut äänet raukeavat?

Mitä siitä seuraisi jos ” Ilmarin malli ” leviäisi Tampereen ulkopuolelle? Ei mitään hyvää.

On käsittämätöntä, että Kokoomus ja Kepu ovat osallistumisellaan siunaamassa tällaiset pöytätavat.

Ilmari, sinut tunnettiin Sastamalassa mukavana miehenä, älä anna Tampereen kaupungin valojen häikäistä. Parannusta voi tehdä Pääsiäisen jälkeenkin. Korjaa virhe ja elämä jatkuu.

Pyhä Isä, Paavi Franciscus on kuollut.

Tunnen surua, mutta myös iloa, olet päässyt perille.

Kaikessa olennaisessa pidit Pyhän katolisen kirkon uskon raiteillaan inhimillisyyttä unohtamatta.

Minulla oli etuoikeus tavata Sinut kerran. Muisto tapaamisesta on yhtä riemukas kuin hetkestä otettu kuva.

Hyvää matkaa Isän kotiin.

Kokoomus potee kaikkivoipaisuuden tautia.

Tässä on terveisiä puolueen norsunluutorniin.

Kykypuolueella on kyvykäs hakija Kelan johtoon.

Lääketieteen ja oikeustieteen tohtori Lasse Lehtonen. HUSin diaknostiikkajohtaja ja terveysoikeuden  professori.

Hän on pätevä, siitä huolimatta, että on kokoomuslainen.

Esittäkää häntä. Perussuomalaisten on tuettava häntä, sillä eihän pätevää ja mitat täyttävää ehdokasta voi jättää valitsematta sen takia, että sattuu kuulumaan kokoomukseen.

Ei minua tarvitse kiittää tästä ratkaisusta. Isänmaa on yhteinen.

Siunattua Pääsiäistä. Ylösnousemuksessa totuus pääsee irti.

Henkisellä kantilla voitetaan vaalit.

Matti Vanhanen voitti Keskustalle toisen pääministerikauden vuoden 2007 vaaleissa. Taustalla oli puoluesihteeri Jarmo Korhosen johdolla toteutettu raivokas vaalityö.

Korhonen näki vaaran merkit ja esitti heinäkuussa Keskustan ja Perussuomalaisten yhdistämistä jollakin aikavälillä.

Korhonen häädettiin pois puoluesihteerin paikalta. Keskusta romahti ja Tuli Iso Jytky.

Jytky ei syntynyt. Se tehtiin.

Ensimmäinen askel oli asemoida puolue henkisesti opposition johtajaksi. Pienillä ajatuksilla pysyy pienenä.

Olen jo vuosia puhunut, että keskellä on kraatterin kokoinen aukko, josta hallitaan Suomea. Vaalitulos alleviivaa tätä tarvetta. Keskusta, Perussuomalaiset ja KD yhdessä ovat ylivoimaisesti suurempia kuin Kokoomus tai SDP.

Kysymys on vallanhajauttajien ja vallankeskittäjien kamppailusta.

Antti Kaikkosen on voitettava opposition henkinen johtajuus Antti Lindtmanilta. Se on nousun avain ja edellytys. Siinä sivussa on survottava suohon Sofia Virta ja Minja Koskela.

Oppositiosta nousee suuresti vain yksi voima. Toinen saa jotakin ja muille jää rippeitä. Tässä on kuvio kahdeksi vuodeksi.

Riikka Purran pitää voittaa hallituksen henkinen johtajuus Petteri Orpolta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tehdä pitää, jos elää mielii ja haluaa.

Perussuomalaisilta kovat tykit uupuvat. Kannattaisi tarjota paluuta Jussi Niinistölle ja puolueesta lähteneille ja poispotkituille. Järki ja nöyryys siihen tuskin riittävät, mutta näin ei hyvä tule.

Raimo Vistbacka, Kari Kulmala  ja Simon Elo menivät kirkkaasti läpi Kokoomuksen listoilla. Pirkko Mattila, Teija Savolainen- Lipponen ja Maija Räsänen Keskustan listoilla. Kyllä äänet tarttuvat kokeneisiin ja taitaviin ihmisiin.

Keskusta sai vaalien myötä uuden mahdollisuuden. Nyt ei ole enää kysymys tiedosta vaan taidosta.