Saatanan tunarit

Hesari kertoo, että ulkoministeriö keskeyttää maineikkaan diplomaattikoulutuksen niin sanotut Kavaku- ja Halkukurssien rekrytoinnit säästösyistä.

Toista oli Soinin aikaan ja olisi.

Sain tehdä kahdeksan vuotta töitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimessä ensin Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja sitten ulkoministerinä.

Puhun kokemuksesta.

Jokaista konfliktia ja sotaa edeltää ja seuraa diplomatia. Diplomatia on töissä myös sodan aikana. Tarvitaan työkaluja ja työntekijöitä. Tämä on yksinkertainen totuus.

Suomi satsaa puolustukseen miljardeja. Se on aivan oikein.

Eivätkö nykyhallituksen luupäät poliitikot ymmärrä, että diplomatia on myös aselaji.

Mieti edellistä lausetta tarkasti ja ymmärrät.

Ja seuraavasta lauseesta ymmärrärryksesi lisääntyy: Stalin kysyi, montako divisioonaa Paavilla on? Stalin on kuollut, mutta Paavi on edelleen Roomassa.

Sydäntä särkee tämä ymmärryksen puute.

Miksi Ukraina on perustanut hyökkäyssodan aikana yhdeksän suurlähetystöä Afrikkaan ? Aivan oikein. Tuskin kehitysyhteistyön takia. Ukrainan tulevaisuuden takia.

Sain työskennellä 1470 päivää Kavakun ja Halkun käyneiden ihmisten kanssa. Söin työmaaruokalassa, koska  ” samaa ojaa kaivettiin ”. Opin asioita ja opin ihmisiltä.

Johtajan on oltava siellä, missä ovat joukot. Sitä on yhteistyö. Siitä kasvaa luottamus ja syntyy mielekäs työympäristö.

Sanonta, ” ettei ole sotilaallista ratkaisua, on  vain  diplomaattinen ratkaisu ”, on väärinymmärrys. Vahvat ja taitavat valtiot osaavat käyttää molempia.

Pääministeri Petteri Orpo. Luettuasi tämän, tiedät mitä pitää tehdä.