Suomalainen politiikasta kirjoittava media on sanalla sanoen surkea.

Perussuomalaiset päristävät patarumpuaan ja media on taas tupaten täynnä ”  analyysejä, näkökulmia, faktalaatikoita ” ja ties mitä mutu- juttuja.

Jakaisin potkuja.

Luulisi, että jos politiikasta kirjoittaa, siitä jotain ymmärtää.

Mutta Ei. Ei juuri mitään. Tutkijat ovat samaa tasoa. Ei ymmärrystä.

Tässä ei todellakaan ole kysymys kannatuksesta.

Se ei ole tämän Perussuomalaisen puolueen ytimessä ja sitä te ette ymmärrä. Nämä Persut eivät ajattele niin kuin te. Eivätkä he muutu.

Heille on samantekevää, mitä te kirjoitatte, kunhan kirjoitatte. Eikä sekään ole ratkaisevaa, vaikka ette kirjoittaisi mitään.

Plussaa kyllä, mutta ei ratkaisevaa.

Perussuomalaiset puhuvat ja kirjoittavat näin. Vuodesta 2017 lähtien tämä on ollut johdonmukainen linja.

Oli kannatus, mikä hyvänsä.

Kaikkeen kiviseinäkiisto, eikä anteeksi pyydellä, eikä pakiteta.

Kuuntelin kesällä Ylen audiokuunnelman ja luin Markku Heikkilän kirjoittaman kirjan Jussi Halla- ahosta. Kun niihin lisää vielä omat subjektiiviset kokemukset on kuva näköistaidetta.

Olemme täysin erilaisia ihmisiä, meitä eivät yhdistä arvot, eivätkä mielenkiinnon kohteet, joten on täysin selvää, että johtamamme puolue muuttui puheenjohtajavaihdoksen myötä.

Yksityiskohdista ei kannata kinata.

Perussuomalainen puolue ei joutunut hajaannukseen Jussi Halla- ahon valinnan myötä vaan siksi, että Halla-aho käskytti valintansa jälkeen vaihtamaan koko puoluejohdon.

Kuten Halla- ahoa , ei  ensimmäisen varapuheenjohtajan vaalin voittanutta  Laura Huhtasaartakaan, kiinnostanut puolueen pitkäaikainen johtaminen. Tehtävä on epäinhimillisen rankka ja vaatii sosiaalista luonnetta. Empatiaa.

Halla- aho kesti pestissä, jota ei oikeasti halunnut ja jossa ei viihtynyt neljä vuotta. Kirjassa esitetty selitys uupumuksesta, univaikeuksista ja kaikesta muusta on varmasti sinänsä totta, mutta juurisyy on syvemmällä. Halla- aho ei halua seurata johtajaa vaikka johtaisi itse.

Perussuomalaiset ei ole enää se puolue, jollaiseksi Raimo Vistbacka ja minä sen perustimme.

Me kävimme isompiemme kimppuun. Oli sitten kysymys EU: sta, vanhoista puolueista, suuresta rahasta, korporaatioiden ylivallasta. Meitä kiinnostivat kaikki asiat, etenkin ihmiset ja heidän vaikeutensa. Teimme ison määrän valituksia ja oikaisupyyntöjä viranomaisille ja oikeuslaitokselle, koska ihmiset pyysivät.

Tänään Perussuomalaiset on yhden tempun taikuri. Maahanmuutto.

Empatia ei kuulu perussuomalaisten politiikkaan.

Sellainen on opetuslapsi kuin on mestarikin.

Muutamaa Gazassa vammautunutta lasta ei voi tuoda Suomeen hoidettavaksi. Hedelmistään puu tunnetaan. Perussuomalaisten enkelikuoro näki tässäkin jonkun ongelman.

Emme muka  voi auttaa täällä, emmekä halua auttaa siellä. Älkää sitten ihmetelkö jos Jerikon tiellä papit ja leeviläiset kävelevät ohitsenne. Samarialaisia ei riitä joka polulle.

En suhtaudu Halla- ahoon ihmisenä kielteisesti. Päinvastoin. Elämäntarina on kovaa luettavaa. Elämä on jättänyt jälkensä. Hänelle käy uskonsa mukaan.

Hänen politiikastaan olen eri mieltä. Hän ei edusta sitä, minkä Vistbacka ja minä perustimme.

Eikä hänen tarvitsekaan.

Perussuomalaiset on nyt hänen näköisensä puolue.

Vennamolaisuuden  kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Matias Turkkila on parasta perussuomalaisissa.

Älköön tätä laskettako hänelle viaksi.

Tiedän, mitä palkkasin 2012.

Valtiovarainministeri Riikka Purran budjettiesitys on kaikkien huulilla. Hallituskumppanit yllätettiin housut kintuissa, kokoomus oli vielä tukka pystyssä aamun gallup- lukemista. Pihalla kuin lintulauta.

Ensimmäistä kertaa vuosiin Perussuomalaisilla on aloite ja he asettivat agendan. Sinulla on joko oma suunnitelma tai olet osa toisten suunnitelmaa.

Lähiviikot menevät persuagendan nuijimisessa. Nyt koko Suomi tietää, mitä Persut ajaa ja mitä muut vastustavat. Siihen piti kaapata valtionvarainministeriön budjettiesitys, ja niin tehtiin.

Onko tämä onnistunut operaatio sattumaa?

Turkkila on kulloisellekin esimiehelle äärimmäisen lojaali. Hänestä ei saa irti mitään herraansa vahingoittavaa. Politiikan litiumia.

——

Uusimmat gallup- luvut kertovat, mistä päin tuulee. Politiikassa on kyse paitsi tiedosta myös taidosta. 0,2  prosenttiyksikköä tästä lisää kuukaudessa vaaleihin asti ja Keskusta kisaa pääministerin paikasta.

——-

Turkkilan hiha toimi kuin junan vessa. Opetushallituksesta kukaan ei tiennyt mitään. Nyt kaikki tietävät, että sen voi lakkauttaa.

Valtiovarainministerin ehdotus on nyt käsittelyn pohja. Tyydy siihen hottentotti. Agenda on asetettu ja alustettu. Oma suunnitelma.

Halla- ahon Palestiina- päivitys ei auennut Lehtimaja- kansalle. Täytyi olla Suvianne Siimeksen kapasiteetti ymmärtääkseen mestarin aivoituksia. Sivari miinakentällä.

Politiikka on tauti, jonka kanssa on opittava elämään.

Se ei jätä sinua, vaikka Sinä jättäisit sen.

Opettelen sitä joka päivä.

Mitä maksaa päivä mielenterveyttä?

Sille ei ole mitään hintaa.

Vaalit voitetaan kolmella sanalla, mutta pitää olla oikeat sanat.

Elävän Suomen puolesta.

Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta.

Hallituksella ei ole mitään kriisiä jos ja kun nykytila Palestiinan tunnustamisen suhteen jatkuu. Mitään pakkoa, tarvetta tai velvollisuutta tunnustamiseen ei ole.

Sen sijaan hallituksessa olisi kriisi, jos se ehdoin tahdoin kevyin perustein lähtisi muuttamaan nykytilaa.

Oppositio saa möykätä aivan rauhassa.

Asian kierrättäminen  Eduskuntaan viherkommareiden riepoteltavaksi olisi todella typerää.

Hallitus ei tällä hetkellä etene asiassa. Tämän itsestään selvän asian pääministeri Petteri Orpo kävi Kesärannassa toteamassa.

Pääministeri johtaa hallitusta. Hallitus nauttii tällä hetkellä Eduskunnan luottamusta. En hevin usko, että pääministeri tai edes Kokoomus on niin pöhkö, että ajaisin hallituksessa kriisiin mokoman asian vuoksi.