Uusimmat gallupit kertovat jähmettyvästä kannatuksesta. Isoja liikkeitä ei ole näköpiirissä. Pienet purot vuotavat sinne tänne.

Lukujen valossa , sinipunaa pukkaa, mutta lukujen takana on viimeisten viikkojen tapahtumat. Sinipunan betonivalu tasoiteltiin tunnin junalla ja Vantaan ratikalla.

Kokoomus ja SDP ryhtyivät paavillisemmaksi kuin Paavi itse. Tunnin juna on kaikkea ilmastosta asumiseen, taivas maan päälle.

Komennuskunta pisti kaulapannan käyttöön Turussa, Espoossa, Vantaalla pienempiä paikkoja unohtamatta. Sinipuna äänesti käytännössä yhtenä miehenä tunnin junan puolesta. Ratikka meni läpi siinä kyljessä.

Tampereella Demari- Ilmari toteutti Kokoomuksen leikkauslistat parilla peukalonmerkillään.

Kepu ja Perussuomalaiset jäivät ja jätettiin sivuraiteelle uikuttamaan. Ja hallitusjunasta putoavat molemmat näillä luvuilla. Perussuomalaiset varmasti ja Kepu todennäköisesti.

SDP, Kokoomus, RKP ja siihen yksi myötäjuoksija. Siinä on tämänhetkinen tilanne.

Olen puhunut vuosia kratterista keskellä. Sen hyödyntäminen edellyttäisi Perussuomalaisten paluuta  asialinjalle ja Keskustalta pari piirua syvemmälle. KD tulisi ahnaasti mukaan.

Valtakunnallinen vaaliliitto, sopimus yhteisestä jatkosta, se löisi kunnon pasaset housuun sinipunalle.  Se toisi myös uusia vetovoimaisia ehdokkaita ulos koloistaan. Tulos olisi yhteensä suunnilleen 80 paikkaa ja pääministerin salkku. Koko Suomen politiikka ottaisi uuden suunnan. Keskeltä voisi valita kumppanin.

Tällä menolla oppositio kutsuu molempia ja siellä odottavat kiukkuiset punavihreät välikysymyskumppaneita.

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Tai menetettyjä mahdollisuuksia.