Osallistuin 14.6 Marssiin elämän puolesta ( aborttia vastaan).

En joudu oikeuskanslerin tutkintaan, enkä luottamusäänestykseen Eduskunnassa. Media on hiljaa.

Se ei ole olennaista. Olennaista on olla historian oikealla puolella. Ihmisarvon ja elämän pyhyyden puolella.

Kristinusko toi ihmisarvon myös lapsille.

Satoja vuosia myös lainsäädäntö suojeli elämää. Samoin lääkärit. Eivät enää. Äidin kohtu on lapselle maailman turvattomin paikka.

Suomi on ihmisarvon kehitysmaa. Abortti ei ole ihmisoikeus. Se on kuoleman synti. Oikeus elämään on ihmisoikeus.

Marssilla ei näkynyt kansankirkon piispoja, pappeja tai papittaria. Totisesti, he tulevat saamaan palkkansa.

Eduskunnassa on enää yksi kansanedustaja; Päivi Räsänen, joka osaa, uskaltaa ja haluaa muistuttaa abortin tuhoisuudesta.

On tärkeää muistuttaa, että lainsäätäjä on vastuussa elämää tuhoavista laeista ja että elämää suojeleva lainsäädäntö on Eduskunnan käsissä ja vastuulla.

Abortin välittömistä uhreista 3/4 on naisia, kaikki äidit ja puolet lapsista. Näistä eivät Väestöliitto, THL , naisjärjestöt ja feministit puhu yhtään mitään.

Me olemme omantunnon ääni, eikä sitä voi vaientaa.

Ruotsålainen kansanpuolue on hyväksynyt puoluekokouksessa kannan, jonka mukaan aborttioikeus on kirjattava Suomen perustuslakiin. Tunnen tänään syvää iloa, että päätökselläni tämä elämälle vihamielinen puolue istui oppositiossa 2015- 2019 vailla minkäänlaista vaikutusvaltaa.