Pääsin ylioppilaaksi 30.5.1981, tasan 30 vuotta sitten. Se oli hyvä päivä, joka jäi mieleen.

Läpäisin pääsykokeet valtiotieteelliseen ja pääsin Linkosuon leipätehtaalle kesätöihin.

Urho Kekkonen oli viimeisiä kuukausia Tasavallan Presidenttinä ja minä olin ollut SMP:n jäsenenä runsaat kaksi vuotta.

Suomi oli toisenlainen, mutta toisinajattelijalle samanlainen.

Yliopistolla törmäsin vihreän liikkeen ensi ituihin. Vuoden 1983 vaaleissa SMP sai 17 paikkaa ja vihreät murtautuivat Eduskuntaan kahdella paikalla.

Ville Komsi ja Kalle Könkkölä avasivat oppoturnisteille ovet.

Tänään Saksa ilmoittaa luopuvansa ydinvoimasta (vihreät eivät ole siellä hallituksessa) ja Suomessa vihreät istuivat maailman ydinvoimamyönteisimmässä hallituksessa.

Poliittisissa virkanimityksissä vihreät ovat pääkaupunkiseudun härskein peluri, joka tuli Espoossa Kokoomuksen pettämäksi.

Vihreät hukkaisivat kolmanneksen edustajapaikoistaan ja suurin epäkohta yhteiskunnassa vihreille näyttää olevan Perussuomalaisten kannatuksen kasvu.

Säätytalolla vihreät ovat mitä ilmeisimmin myyneet vaalilain uudistuksen Eesaun annoksesta hernerokkaa Heinäluomalle.

Mitä minulla on vihreitä vastaan? Ei paljoa. Aina, kun tuleva vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö avaa suunsa, laariin sataa.

Hänelle vetää vertoja vain Jukka Relander, joka halunsa mukaisesti ei tullut tähän Eduskuntaan valituksi.

Tänään uusien ylioppilaiden nimet on painettu iltapäivälehtiin.

Lakki tulee lauantaina.

Hieno päivä.