Ministeri Mika Poutala on tehnyt päätöksiä . Se on ministerin tehtävä. Ministeriö on päällikkövirasto.

Ministeri ei ole sidottu esittelijän kantaan. Lakia on tietenkin noudatettava. Ministeri voi halutessaan vaihtaa esittelijän.

Minulla oli muutama tapaus neljässä vuodessa, jossa kantani ministeriön sisällä erosi esittelevien vastuuvirkamiesten kannoista.

En koskaan pakottanut tai ohjeistanut muuttamaan esittelyä sinänsä. Kerroin kyllä, miten aion toimia ja mitä asiasta päättää.

Ministeri päätti – pulinat pois.

Eniten opin siitä, että asioita käytiin läpi, perusteltiin ja päätettiin.

Vastustan väkivaltaa ja kaikenlaista sortoa.

Totuus ei pala tulessakaan.

Muutama Persu oli yhteydessä. Mitä olisit tehnyt toisin? Siinä oli aitoa huolta ja halua tietää. Vastasin suunilleen seuraavasti:

Luulisin, että aloite ydinenergialain muuttamisesta on lähtöisin Tasavallan Presidentti Alex Stubbilta. Hän puhui tähän suuntaan jo presidentinvaaleissa.

Voittomarginaali oli tiukka ja tämä asia laitettiin sordinoon  toisen kierroksen  tuoksinassa.

Kun Suomi liittyi Natoon, Suomen ydinenergialaki rajoituksineen ei ollut minkään sortin este. Tietenkään. Jos olisi ollut, Suomen olisi pitänyt muuttaa lakia. Tätä ei edellytetty jäsenyyden jälkeenkään. Suomi on ollut Nato: n jäsen pian kolme vuotta.  Yli tuhat päivää.

Minulle on turha poliitikkojen, tutkijoiden tai median tulla lässyttämään, etten tunne asioita. Luin ammatikseni punareunaisia ja salassapidettäviä asiakirjoja kahdeksan vuotta. Ensin Eduskunnan Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, sitten ulkoministerinä.

Pyrin aina toimissani mahdollisimman suureen yksimielisyyteen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Valiokunnan puheenjohtajana olin samaan aikaan oppositiojohtaja. Yhteistyö isänmaan asioissa oli prioriteetti. Yhteinen asia.

Hallitus( = Kokoomus ) hoiti tämän asian epäviisaasti. Siipipuolueet eivät ymmärtäneet senkään vertaa.  On suorastaan edesvastuutonta asettaa oppositio ” tapahtuneen ” eteen.

Minä luotin puolueiden puheenjohtajiin. Tapasin ja informoin heitä.

Pienessä maassa on oltava luottamusta, eikä kukaan heistä puolueeseen katsomatta kahdeksassa vuodessa koskaan ja missään asiassa pettänyt luottamustani. Eri mieltä oltiin joskus, mutta se on eri asia.

Olisin toiminut tässä niin kuin hallitus toimi rajalakiasiassa. Haluttu, tavoiteltu ja oikea( kin) lopputulos saavutettiin neuvottelemalla. SDP kipuili, puoluejohto kantoi vastuuta isänmaan edessä ja ratkaisu löytyi. Sen sijaan tapa, jolla hallitus ja Tasavallan Presidentti nyt toimivat meni päin puuta.

Tulos on huono ja luottamuksen menetys pahinta. Antti Lindtman on pitkä mies ja hissi nousee kauan kahteen metriin asti. Siellä asuu muisti ja se on tällä hetkellä musta ja syystä.

Hallitus oli myös poliittisesti epäviisas. On mahdollista, että Lindtman on seuraava pääministeri ja ulkoministeri/ puolustusministeri voi tulla demareista. He vastustavat nyt hallituksen esitystä. Seuraavan hallituksen todennäköisen pääpuolueen nokka on vinossa alusta asti.

Suomi on itsenäinen suvereeni maa. Se säätää lakinsa itse. Mitään pakkoja asiaan ei liity.  Pakko on vain kuolla ( aikanaan).

Päätöksiä tekevät vaaleilla valitut edustajat. Median ja tutkijoiden tiedot ovat aina vajavaisia. Ne muodostetaan niiden ovien ulkopuolella, joissa päätökset tehdään.

Kannattaa katsoa nokkaansa pitemmälle. Hallitus saattaa tarvita oppositiota rajalain voimassa olon jatkamiseen tai vastaaviin asioihin. Olisi mukavampi lähteä niistä juttelemaan, jos ei ole potkinut kollegoja nurkkaan ja iskenyt tötteröhattua päähän.

Tasavallan Presidentti kiirehti muutama kuukausi sitten julkisuudessa Palestiinan tunnustamista. Hän sai opposition mukaan, muttei hallitusta. Pieleen meni ja tunnustamatta on. Tuki oli varmistamatta. Sama toistui; tuki on puutteellista.

Ensin olisin miettinyt onko nyt oikea hetki, en ole kovin vakuuttunut siitä. Onko asia oikein, se voi ollakin. Ei se silti ainoa vaihtoehto ole, Ikimaailmassa en olisi toista puolta Eduskuntaa pitänyt pimennossa ja hieronut lunta naamaan.

Tahvot olivat asialla.

Venäjä. Kun siitä huolta kannetaan. Kumpihan sille on mieluisampi;  jakaantunut Eduskunta vai yhtenäinen Eduskunta.

Minun aikanani Perussuomalaisia johtivat armeijan käyneet lihaa syövät heterot. Sipilän hallituksen politiikka oli tuloksiltaan aivan ylivoimaista oli verrokkina Marinin tai Orpon hallitus. Tämänkin sanoin Persuille. Eivät sanoneet vastaan.

xxx

Hallitus lässyttää, että se pelkäsi vuotoja. Neljän vuoden kokemuksella  ulkoministerinä  totean, ettei oppositio vuotanut mitään mitä sille luottamuksella kerroin.

Kokoomus sen sijaan vuoti soteasioissa hallituksessa kuin seula.

Perussuomalaiset mahdollistivat kokoomuslaisten värisuoran ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Amatöörit.

Kokoomuksen värisuora mellastaa. Tekee mitä lystää ja milloin lystää. Hovitoimittajat kehystävät. Ammattilaiset ulkoministeriössä ovat hiljaa,  dosentteja löytyy lausumaan.

Ydinaseeton Pohjola on pian muisto vain.

Ulko – ja turvallisuuspolitiikkaa ei pidä johtaa tällä tavalla.

Runttaaminen ei ole viisasta. Mitään kiirettä ei ole.

Utvassa kokoomuslaiset ovat olleet äänessä. Ovatko muut puolueet puhua pukahtaneet?  Tuskin ymmärtävät koko asiaa.

Tasavallan Presidentti on Intiassa ja puolustusministeri pitää infoa illan suussa. Voiko asiaa pahemmin nonshaleerata?

Kuinka ihmeessä hallitus vois olettaa, että johtava oppositiopuolue ja gallup- johtaja SDP voisi tulla hallituksen esityksen taakse sen jälkeen kun sille on heitetty kuin luu koiralle.

Tämä ei ole viisas tapa tehdä kansankuntaa koskevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Ohuilla enemmistöllä eteneminen ei ole oikea tapa eikä tyyli.

Vasemmistoliitto vastustaa kouristuksenomaisesti. Se on selvä. Kanta tuli heti ja kaartelematta. Vihreät hyppää jalaksille.

Kepu harkitsee ja selvittää. Todellisuudessa Kepu tukee Kokoomusta, kun ei muuta uskalla tai voi. Hoskonen ja muutama muu voi ryhmässä nurista.

Jos olisin tätä asiaa ollut ajamassa, olisi hoitanut sen toisin. Paremmin tai sitten odottanut aikaa parempaa.

Kenen Kekkonen valitaan, kysyttiin vuoden 1978 presidentinvaaleissa, kun kaikki vanhat puolueet myötäjuoksijoineen kannattivat  Kekkosta.

Tuloksena oli viiveellä vennamolaisuuden uusi nousu.

Yksi totuus ei kelpaa demokratiassa.

Eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sitoutuivat velkajarruun.

Tänä päivänä vasemmistoliitto varmisti vaalivoittonsa.

Se on vaihtoehto.

Ei minulle, mutta yllättävän monelle.

Vaaleissa ei päätetä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan voimasuhteet. Suomessa on tultu siihen pisteeseen, että vain vasemmistoliitto tajuaa tämän.