Rajalain suuri seuraus ei ole hallituksen linjan voitto vaan  seuraavan sinipunahallituksen syntyhetki.

SDP ei voi tuon kokoisena ja tuossa asiassa isona puolueena toimia miten tahansa. Sen pitää käyttäytyä ikään kuin se olisi vallassa. YLE- asioilla ei kannatusta tehdä, vaikka karsinta oikein onkin.

Hallitus ( Perussuomalaiset ) ottavat kovaa osumaa ensi kevään kunta- ja aluevaaleissa. Persujen ehdokashankinta on täysin jäässä. Kansanedustajat ja ministerit ovat paenneet aluevaltuustoista jo nyt, kukaan ei kierrä missään, enkä usko, että puhemies Halla- aholla on mitään motivaatiota olla kuntavaaliehdokkaana Helsingissä. Kukaan ei tee mitään.

Persut sukeltaa molemmissa vaaleissa alle kymmenen prosentin tulokseen. Mistä tämän tiedän? Joka kesä tähän kesään asti puolue on saanut kojut ja standit pystyyn ympäri Suomea.

Nyt Farmari- näyttelyssä maa oli autio ja tyhjä. Kouvolassa ja Savonlinnassa persuja ei näy missään, kun sairaaloiden päivystyksiä karsitaan persujohteisesti.

EU- vaalit olivat katastrofi sinänsä.  Sekä SDP: lle että Persuille. Miksi? Siksi, että kumpikaan ei osaa viestiä Euroopan Unionista peruskannattajilleen. Ei hyvää, eikä pahaa.

Kuntavaaleissa tilanne on toinen. Hoiva on SDP: n ydintä. Persut putoaa kelkasta kuin eno veneestä. Ehdokasmäärä romahtaa ja sitä mukaan kannatus putoaa. Kesä olisi ollut ehdokashankinta- aikaa, mutta mitään ei tapahdu, missään päin Suomea.

Tämä johtaa siihen, että yliopistokaupungit siirtyvät punavihreään komentoon. Kokoomuksen voima ei yksin riitä sitä estämään. Kepu ei pääse kaupunkeihin, ei ole ehdokkaita.  Persut ei punahilkkoja äänestä, mutta jäävät pettyneinä kotiin.

Kirves on jo puun juurella.

Hallitus on keväällä kusessa. Sinipunaa pukkaa.

Jos olisin entisissä hommissa ( ulkoministerinä ), tokkopa olisi kovin rento ja mukava olo. Eurooppa menee entistä pahempaan sotkuun.

Aloitetaan Orbanista, Orban Victor niin kuin unkarilainen taksikuski minulle pääministeristä puhui kun astuin kyytiinsä Lontoossa 2018. Taksikuski oli enemmän tai vähemmän Orbanin miehiä. Kaveri jäi mieleen ja sinne palaa aina kun Orbanista on kyse.

Orban puheen ” johtaa ” tällä hetkellä EU: ta. On EU:n kasvot maailmalla. Ainakin niille, jotka eivät politiikasta ymmärrä ja heitä on paljon. Jokaisella mantereella.

Orban lensi ensin Venäjälle, sitten Kiinaan ja nyt pääministeri ylittää Tyyntä Valtamerta päämääränään Washingtonin Nato- kokous, jossa häntä kuvataan kuin Formula- sankaria.

On täysin mahdollista, että presidentti Joe Biden luopuu presidenttikisasta pian Nato- kokouksen jälkeen. Tämä ei sentään johdu Orbanista. Jätkä sen kun porskuttaa.

EU kasailee komissiotaan vielä kuukausikaupalla ja sinä aikana Orban paistattelee päivää parrasvaloissa, eikä Suomi voi sille mitään. EU: n uusi ulkoministeri Kaja Kallas istuu jakkupuvussa Tallinnassa ja katsoo kuinka EU: n kasvot lieheittelee diktaattoreita.

Ranska meni vaaleissa täyteen tilttiin. Vasemmiston talousohjelma on vielä Le Penin porukkaa älyttömämpi. Tuloksena lienee jonkin sortin vähemmistö/ virkamieshallitus ja uudet vaalit vuoden päästä.

Näiden lisäksi on Lähi- itä. Vaikeuksia vuorotta.

Edessä siintää USA: n presidentinvaalit.  Näillä näkymin Orban on sielläkin kaukana Suomen edessä kättelyjonossa. Mitähän Petri Sarvamaa nyt miettii? Hän yritti suitsia Unkarin rahoitusta ja oikeusvaltio- ongelmaa?

Suomen uusi Eurooppa- ministeri Joakim Strand pääsee hänkin pian Budapestiin ministerikokoukseen, tuskin menee paljon pieleen, että kattauksesta vastaa Mr Orban Victor.

Missä EU, siellä Orban. Ei kun ongelma.

Poliittinen come- back on äärimmäisen vaikea toteuttaa.

Olin todistamassa Nigel Faragen paluuta politiikan parrasvaloihin.

Suurin come- back sitten Lasaruksen.

En anna tässä puolueetonta lausuntoa vaan todistusta politiikan ammattitaidosta, joka on entistä harvinaisempaa.

Meillä ja maailmalla toimii entistä enemmän ihmisiä poliittisissa tehtävissä ymmärtämättä politiikkaa.

Poliittisen kannatuksen luominen on vaikeaa. Sitä ei voi tehdä tyhjästä. Pitää olla kyky, halu ja mahdollisuudet.

Nigel Farage on monin tavoin puutteellinen ihminen, mutta hänellä on ilmiömäinen kyky nähdä , mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja sanoittaa se. Vastakaiku tulee kansan syvistä riveistä rosoisena ja rouhena. Työväenpuolueet ovat hukanneet tavalliseen ihmisen. Suuri raha ei ihmisestä välitä.

Tulos on tässä.

Meitä oli iso joukko kavereita, kollegoita, yhteistyökumppaneita auttamassa ja kannustamassa. Vuosien varrelta. Tiesimme, että kahdeksas kerta toden sanoo. Töitä tehtiin sen eteen, kuka mitenkin.

We came to help Big man over the line.

Jamie, Paul ja Timo. Tutustuimme vuonna 2009. Jamie oli 23- vuotias avustaja. Paul ja minä aloittavia euroedustajia. Jamie teki kolme viikkoa talkoita kampanjoimassa ovelta ovelle. Paul ja minä tulimme paikan päälle, koska me tiedämme poliittisen johtajan yksinäisyyden ja kosmisen kylmän.  Usein katse riittää.

Neljä miljoonaa ääntä neljän viikon kampanjalla. Tuloksena viisi kansanedustajaa. Olemattomalla rahalla ja keskinkertaisella ehdokasasettelulla, mutta suurella sydämellä ja usko siirtää vuoria.

Tekemätön paikka. Tehtynä. Näin syntyy muistoja.

Tutustuin Nigel Farageen 15 vuotta sitten Euroopan Parlamentissa. Meistä tuli ystävät.

Sittemmin on ihmetelty Jytkyä ja Brexitiä. Eivät ne itsestään syntyneet.

Tämä päivä merkitsee. Vaistosin voimakkaasti, kun Nigel päätti lähteä ehdolle, että nyt Nigel pääsee läpi. Halusin nähdä sen omin silmin.

Näin. Olin mukana viimeiset  kolme päivää. Perjantaiaamuun asti. Paikka varmistui n 3.30 ja puhe omille kannattajille oli hotelli Royalissa noin tunti siitä. Oluen paikka.

Neljällä miljoonalla äänellä sai neljä paikkaa. Vaalijärjestelmä on mahdoton, mutta eivät britit siitä luovu. Milloinkaan.

Murtopallo on sisällä.

Kun on tarpeeksi hyvä, lopulta onnistuu.

Näin syntyy muistoja. Olin paikalla, kun historiaa tehtiin, vaikka en ollut sitä nyt tekemässä. Oli huikeaa katsoa, kulkea ja keskustella. Nämä ihmiset eivät ole äärilaitaa. Mieleen tulee mieluimmin  vanha SMP.

Media ja kommentaattorit ovat jälleen pääosin metsässä. He antavat analyysin sijaan mielipiteitään. Siksi he tulevat aina yllätetyiksi.

Kun näkee niin uskoo.

Autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe.

Näin paljon pidemmälle. Jos Nigel jaksaa vielä viisi vuotta, vuonna 2029 pamahtaa. Sitä ennen hän osallistuu Trumpin kampanjaan USA: ssa. Minun ei tarvitse olla siitä mitään mieltä.

Sanon vaan, että älkää aliarvioiko kansan käsityskykyä. Meillä tai muualla.

Nämä ilmiöt eivät synny tyhjästä. Eivätkä menesty ilman poikkeuksellisen hyvää johtajaa.

Työväenpuolueen uusi hallitus on epäsuosittu jouluun mennessä. Energiaa ei ole. Äänimäärä nousi vain vähän. Työväenpuolue voitti lähinnä vain siksi, koska konservatiivit romahtivat.

Paluusta Euroopan Unioniin ei puhu kukaan.

Kirves on jo puun juurella.

Li Andersson valitsi marginaalin. Veri oli vettä sakeampaa. Vasemmistoliitto istuu Euroopan Parlamentissa kommunistiänkyröiden ryhmässä.

Vaikutusvalta parlamentissa on mitätön, eikä merkittäviä tehtäviä ole tarjolla.

Silti aika ja mahdollisuudet oikein käytettynä kasvunvara on Suomessa.

Sekä Brexit että Jytky pohjustettiin Euroopan Parlamentissa. Se oli kotimaista kansainvälistymistä. Tämä latu on oikein käytettynä ja jos osaa mahdollinen myös Vasemmistoliitolle.

Sinänsä sääli, ettei Andersson halunnut merkittäväksi eurooppalaiseksi poliitikoksi. Suomella ei käytännössä ole yhtäkään.

Toisen menetys on toisen voitto. Pidän mahdollisena, jopa todennäköisenä, että Andersson palaa Suomeen seuraavissa eduskuntavaaleissa jos ne pidetään 2027.

Eurooppaa ja Suomea ei muuteta Euroopan Parlamentista. Sanoivat maksetut asiantuntijat ja ammattiyhdistysaktiivit mitä hyvänsä. Kokenut kaiken tietää ja vaivainen kaiken kokee.