Jos olisin entisissä hommissa ( ulkoministerinä ), tokkopa olisi kovin rento ja mukava olo. Eurooppa menee entistä pahempaan sotkuun.
Aloitetaan Orbanista, Orban Victor niin kuin unkarilainen taksikuski minulle pääministeristä puhui kun astuin kyytiinsä Lontoossa 2018. Taksikuski oli enemmän tai vähemmän Orbanin miehiä. Kaveri jäi mieleen ja sinne palaa aina kun Orbanista on kyse.
Orban puheen ” johtaa ” tällä hetkellä EU: ta. On EU:n kasvot maailmalla. Ainakin niille, jotka eivät politiikasta ymmärrä ja heitä on paljon. Jokaisella mantereella.
Orban lensi ensin Venäjälle, sitten Kiinaan ja nyt pääministeri ylittää Tyyntä Valtamerta päämääränään Washingtonin Nato- kokous, jossa häntä kuvataan kuin Formula- sankaria.
On täysin mahdollista, että presidentti Joe Biden luopuu presidenttikisasta pian Nato- kokouksen jälkeen. Tämä ei sentään johdu Orbanista. Jätkä sen kun porskuttaa.
EU kasailee komissiotaan vielä kuukausikaupalla ja sinä aikana Orban paistattelee päivää parrasvaloissa, eikä Suomi voi sille mitään. EU: n uusi ulkoministeri Kaja Kallas istuu jakkupuvussa Tallinnassa ja katsoo kuinka EU: n kasvot lieheittelee diktaattoreita.
Ranska meni vaaleissa täyteen tilttiin. Vasemmiston talousohjelma on vielä Le Penin porukkaa älyttömämpi. Tuloksena lienee jonkin sortin vähemmistö/ virkamieshallitus ja uudet vaalit vuoden päästä.
Näiden lisäksi on Lähi- itä. Vaikeuksia vuorotta.
Edessä siintää USA: n presidentinvaalit. Näillä näkymin Orban on sielläkin kaukana Suomen edessä kättelyjonossa. Mitähän Petri Sarvamaa nyt miettii? Hän yritti suitsia Unkarin rahoitusta ja oikeusvaltio- ongelmaa?
Suomen uusi Eurooppa- ministeri Joakim Strand pääsee hänkin pian Budapestiin ministerikokoukseen, tuskin menee paljon pieleen, että kattauksesta vastaa Mr Orban Victor.
Missä EU, siellä Orban. Ei kun ongelma.