Mutta epäpyhiä ämmien taruja karta, siihen jo Sanakin ottaa kantaa.

Elämässä ja politiikassa luottamus on avainsana.

Mikään rakennu itsestään.

Luottamusta joko on tai sitä ei ole ja sen voi menettää vain kerran.

Tämä on hyvin tärkeää.

Ulkoministerinä huomasin, että töiden ja tekemisien  arvo riippui kahdesta asiasta; Suomesta ja omasta luotettavuudesta.

Sama sääntö koskee instituutioita.

Suomessa poliisilla, armeijalla ja monella viranomaisella on hyvä maine. Sitä saa rakentaa kauan, mutta se voi mennä hetkessä.

Poliitikoilla on vastuu paitsi omista toimistaan myös siitä, etteivät he toiminnallaan syö kuormasta eli heikennä instituutiota, jotka hoitavat tärkeitä toimintoja laillisesti ja luottamuksella.

Hölöttäjiä ei pidä nostaa vastuupaikoille.

Katsoin Trumpin puheen puoluekokoukselle.

Hän on puhunut sekä paremmin että huonommin.

Puheessa ei ollut mitään vallankumouksellista uutta.

Puhe oli tyypillinen puoluekokouspuhe omille kannattajille.

Tällä puheella oli tarkoitus vahvistaa omien uskoa ja sen se teki.

Media luulee aina, että puhe on heille. Usein onkin, tänään vähemmän. Trump tietää, että hän ei saa median sympatiaa. Puhuja on tärkeämpi kuin puheen sisältö.

Sillisalaattia syövät sillisalaatin ystävät. He haluavat kuulla oman viestinsä ja siellä oli jokaiselle jotakin. Valheitakin.

Isoin uutinen oli, että agenda on ennallaan. USA ensin ja Amerikka suureksi jälleen. Se on pääviesti ja muu on muuta. Nyt ja aina.

Käytännön politiikan tekevät muut. Isäntä vetää isot linjat.

Kiintoisaa olisi tietää, miten Trump kokee ” pelastumisensa ”.

Puhe Jumalasta ei vielä takaa mitään. Se ei vie mitään.

Kolmiyhteinen Jumala on eri asia kuin Jumala, joka on sallimus tai Kaitselmuksen mahdollistaja. Minkälainen Jumala? Trump ei ottanut siihen kantaa ja kaikki saavat kuvitella mitä hän tarkoitti.

Jumalasta puhumisen ymmärtävät kristityt, muslimit, hindut, ateistitkin, kukin omalla tavallaan. Siitä ei kinaa tule, mutta kun määrittely jatkuu….siksi Trump ei sitä jatkanut.

God Bless USA! Se ei loukkaa ketään. Sitä tulee myös jatkossa.

Muu olisi yllätys.

Kansa saa, sitä  mitä äänestää, myös he, jotka eivät äänestä saavat samalla mitalla.

Politiikka antoi minulle monta ainutlaatuista hetkeä.

Yksi merkittävimmistä oli juhannuksena 2016, kun britit kansanäänestyksen jälkeen päättivät erota Euroopan Unionista.

Se oli hieno hetki.

En tarkoita päätöstä sinänsä, sitäkin, vaan sitä, että kansanäänestyksen tulos pantiin toimeen. Nikotellen, viivytellen, kompastellen mutta lopulta kuitenkin. Kansan tahto toteutui.

Britannian eliitti teki kaikkensa, jotta Brexit epäonnistuisi. Parlamentti 2017-2019 jarrutti täytäntöönpanoa parhaansa mukaan. Demokratia kuitenkin voitti. Britannia on itsenäinen maa.

Eduskunnassa sain rapaa niskaan, kun ulkoministerinä tuoreeltaan lensin Britanniaan kuulostelemaan tilannetta. Kansanedustajat Ben Zyskowicz , Pertti Salolainen ja Erkki Tuomioja uumoilivat, ettei Brexit koskaan toteudu. Väärässä olivat. Vihreiden Ville Niinistö ja Outi Alanko- Kahiluoto menettivät täysin malttinsa. Jälkimmäinen sentään pahoitteli minuun kohdistamiaan maanpetossyytteitä.

Tajusin hyvissä ajoin, mitä pari viikkoa sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa on tapahtumassa ja lähdin katsomaan ystäväni Nigel Faragen kampanjaa. Hän päätti viime tingassa lähteä vaaleihin mukaan ja kahdeksas kerta toden sanoi, hänet valittiin ja sen lisäksi neljä muuta Reformin edustajaa.

Merkittävää oli myös Reformin saamat runsaat neljä miljoonaa ääntä. Ne ovat tallessa ja pitävät huolen siitä, että työväenpuolueen hallitus ei voi lähteä viemään Britanniaa takaisin EU- jäsenyyttä kohti. Se tulpattiin.

Kaikki nykyiset työväenpuolueen ministerit ovat EU- jäsenyyden kannattajia. Se siitä moniarvoisuudesta työväenpuolueen sisällä. Parlamenttiinkin juuri valituista jäsenistä lähes 90 prosenttia kannatti EU- jäsenyyttä, mutta nyt he ovat ulkona EU: sta, eikä paluuta sinne ole.

Näin läheltä, kuinka Irlannissa, Ranskassa ja Hollannissa kansanäänestysten tulos mitätöitiin EU: n perustuslaista äänestettäessä. Nyt näemme tuon äänestyksen poliittisia seurauksia kaikissa näissä maissa. Lisää on putkessa.

Britit ovat nyt oman kohtalonsa herroja. Brexit ei enää kelpaa tekosyyksi mihinkään. Maa ei ole uponnut meren pohjaan. Työväenpuolue sai vallan, koska konservatiivit hoitivat sekä koronan että  brexitin kelvottomasti.

Britannia on hyvin lähellä sitä tilannetta, että maan henkinen oppositiojohtaja on Nigel Farage. Konservatiivit valitsevat johtajansa piakkoin pidettävässä puoluekokouksessa, eikä halukkaita ole ruuhkaksi asti. Liberaalit saivat paljon lisäpaikkoja, mutta heiltä ei kukaan  odota mitään ja saa vielä vähemmän.

Britannia on kaukana paratiisista, mutta sitä ei johdeta Brysselistä, eikä sen asioihin pääse EU- parlamentissa tonkimaan sen paremmin Kreikan kommunistit kuin Italian fasistit.

Britannia ei rahoita kaiken maailman tukipaketteja, joiden valvonta on retuperällä. Britannia ei ole euro- valuutan pakkopaidassa.

Näitä muistoja ei saa millään rahalla, ne on pitänyt elää.

Elämälle kiitos Jytkystä ja Brexististä. Syntyi muistoja.

Politiikassa suuret muutokset ovat mahdolliset. Tahto miehessä maksaa. Suomessa on ensi keväänä tilanne, jossa on suuri poliittisen muutoksen mahdollisuus.  Vastaus ei ole vasemmistossa. On ollut hellyttävää seurata vasemmiston intoilua Li Anderssonin vaalituloksesta. Onnea siitä, mutta eduskuntavaalit on eri juttu.

Niissä vaaleissa myös miehet äänestävät. Eivätkä  vasemmistoa.

Lee Andersson Reform UK               Li Andersson Vasemmistoliitto

Kyllä  ( Lii) Anderssonit tietävät, kuinka vaalit voitetaan.😀

Donald Trump selvisi murhayrityksestä.

Tästä on leikki kaukana.

USA tuottaa katkeamattomana sarjana uusia innovaatioita. Aatteellisia, kaupallisia, taiteellisia, poliittisia ja uskonnollisia.

Ne ovat aina levinneet ympäri maailman. Nykyään aina nopeammin, tehokkaammin ja tuhoisammin.

Jättäydyin heti alusta pois sosiaalisesta mediasta. Ymmärrän sen valtavan voiman. Tulokset näkyvät joka paikassa. Myös politiikassa. Ei sille mitään voi, enkä sille mitään voi. Ainoa, mihin todella voi vaikuttaa on oma käytös.

Politiikka on kuitenkin tuloksiltaan hidasta. Etana elää siinä missä muutkin eläimet. Nopeasti et saa pysyvää. Kokemusta saa vain ajan myötä, eikä sitä korvaa mikään.

Pahinta ei ole olla eri mieltä. Kamalinta on kunnioituksen puute ja siihen ei ole yhtä syyllistä. Ei meillä, eikä muualla.

Kysymys on luottamuksesta. Mihin ja kehen voit luottaa? Kysymys on esitettävä myös itselle; voiko minuun luottaa?

Suuret kysymykset ovat ikuisia. Ihmisarvosta lähtee kaikki ja sen mukana kaikki kaatuu tai kestää. Kun väkivalta hyväksytään puolustuskyvyttömimpiä vastaan, sitä käytetään lopulta kaikkia, myös maan ja maailman mahtavia vastaan.

Siksi tästä on leikki kaukana.

Rajalaki säädettiin valtavan teatteriesityksen jälkeen.

Kuten olen todennut, SDP ei voi tässä asiassa toimia kuin oppositiopuolue, eikä toiminut.

Orpo ja Lindtman sopivat, että homma viedään läpi.

Kuusi vastaan äänestäjää sallittiin ja lopuille sanottiin, että kiintiö on täynnä. Tämä on politiikkaa.

Persut saivat itkeä ilonsa, mutta Kokoomus ja SDP pistivät välinsä kuntoon sinipunaa varten.

RKP piti huonon kesäteatterinsa.

Päivän huulen laukaisi Persujen EU- edustaja Tynkkynen. Hän väitti, että jos Orbanin ryhmä olisi tullut ECR- ryhmään Persut olisivat lähteneet ryhmästä?

Minne?

Ei minnekään.

Ei ole, minne mennä. Enkä usko, että edes Tynkkynen on niin tyhmä, että jäisi ilman ryhmää. Se tietäisi olematonta puheaikaa ja ö- luokan valiokuntapaikkaa.

Politiikan toimittajat monistavat kritiikittä heille syötettyjä tarinoita. Analyysi puuttuu.

Ei kai kukaan tosissaan usko, että rajalaki oli voinut kaatua. Hallitus ei tietenkään olisi tuonut koko lakia äänestykseen, jos se olisi voinut kaatua. Amatöörit ( politiikan kesätoimittajat ) selostavat ammattilaisten ( Orpo/ Lindtman ) touhuja. Pojat nauroivat matkalla pankkiin. Siinä sivussa Kiurulla ja Tuomiojalla pyyhittiin pöytää.