Ruoka- ja juomahulluus ei näytä tuntevan puoluerajoja.

Onneksi sentään kuntarajoja. Pääkaupunki on poliittisen pöllöyden tyyssija tässäkin asiassa. Sama kaava pätee myös eri maissa. Vietin hiljattain neljä päivää Lontoossa ja siellä eletään tanakasti kuplassa mitä muuhun Britanniaan tulee.

Populismi kuroo umpeen juuri tämän pääkaupunkien  elitistien ja muun maan välisen poliittisen kuilun. Lujittaen demokratiaa harvainvallan hyökkäyksiltä.

Siitä enemmän tammikuussa ilmestyvässä kirjassani.

Nykyajan fariseukset ovat innokkaita sekä  vahtimaan että vahtaamaan ruokaa ja juomaa, etenkin sitä, mitä toiset ihmiset syövät ja juovat.

Maito on hyvää.

Sitäpaitsi psykopaatit juovat kahvinsa mustana.