Li Anderssonista tulee EU- vaalien äänikuningas.

Poliittisen johtajan pitää pystyä luomaan linjaa, herättämään ja kuljettamaan keskustelua ja motivoida kannattajia.

Johtaa.

Li Andersson vei jopa Vasemmistoliiton Nato: n kannalle, kun näki sen tarpeelliseksi ja perusteiltaan oikeaksi. Se ei merkinnyt sitä, että hän olisi hyväksynyt kaiken mitä Nato tekee, nyt ja tulevaisuudessa.

Luulisi, ettei Suomessa EU – vaaleja käydä lainkaan. Meno on aneemisen ja apaattisen väliltä.

Li Andersson ilmoitti, että jokaisen EU- maan pitäisi voida halutessaan erota eurosta ( ja varmaan myös liittyä takaisin jos haluaa). Tämä on erinomainen ehdotus. Kreikkalaiset melkein tapettiin kuristuspolitiikalla. Siinä meinasi mennä demokratiakin kaiken karmeuden kyytipoikana.

Poliittisella johtajalla pitää olla avauksia, kyky vetää ja puolustaa linjaa, ennakkoluulottomuutta ja jämäkkyyttä muuttaa kantoja, jos ja kun tilanteet ja maailma muuttuvat.

Niin kova fani en sentään ole, että Li ääneni saisi, mutta arvostuksen saa. Tekee hommansa, on kärjekäs, kovakin, mutta ei pahansuopa. Katkeruutta en hänessä näe.

Sellaista Taivaan portillakin aikanaan katsotaan lempeästi.

Tykkäsi tai ei.