Euro tömähtää – sinä katselet. Kaukoviisautta vaiko jälkiviisautta?
En väitä mitään, koska minun ei tarvitse. Riittää että listaan jälleen kerran mitä olen eurokriisistä sanonut ennen muita poliitikkoja ja sekalaista seurakuntaa ”vastuunkantajia”.
Alla plokini tiivistelmät, kronologisessa järjestyksessä päivämäärineen, mitä olen kriisiytyvästä Euroopan Unionista ja sen takkuisesta talouspolitiikasta kirjoittanut, sanonut ja puhunut.
Olen naureskelijoista piittaamatta pysynyt linjallani, jonka tiedän oikeaksi. Olen ammattipoliitikko jonka tehtävänä on toimia Suomen kansan parhaaksi. ”Vastuunkantajat” kanniskelevat vastuuta ympäriinsä ja miettivät minne tämän kantamuksen voisi laskea. Minä en kanniskele vastuuta ympäriinsä vaan pidän sen rohkeasti sylissäni. Vastaan tietenkin toimistani, vastuuntunnettani minun ei tarvitse jokaisessa haastattelussa tilaisuuden tullen todistaa.
Asennetta EU:n ongelmiin en löytänyt vahingossa, viikko sitten tai vuosi sitten. Se oli oikea alusta lähtien. V 2006 sanoin että missä EU jne…. Naurajien määrä vähenee.
Alla yhteenvetona kirjaimen tarkkuudella kirjoittamastani ja sanomastani. Linja on pysynyt.
Tarkista ja jos löydät virheitä, ilmoita minulle heti.
TS
1. Kommentoin Kreikan tilannetta helmikuussa 2010. Kreikkalaiset olivat väärentäneet tietojaan päästäkseen euron jäseneksi ja Brysselissä tiedettiin petoksesta. Siitä huolimatta euromaiden valtiovarainministerit (myös Suomen Jyrki Katainen) luottivat siihen, että Kreikka saa budjettivajeensa kuntoon ilman EU:n tukea.
Sanoin näin 19.2.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/02/kreikka/
2. Huhtikuussa alettiin rakentaa tukipakettia. Esitin oman näkemykseni. Se on pysynyt.
Saksa kyllä pärjää, mutta Kreikka, Irlanti, Espanja ja Portugali ovat konkurssikypsiä.
Suomen herrat kiitävät kilvan Kreikkaa lainoittamaan. Kaikki vanhat puolueet ja vihreät ovat kansan kupilla.
Minä en antaisi tähän Zorbakseen latin latia.
Suomi ottaa lainaa 500 miljoonaa euroa, lainatakseen sen eteenpäin Kreikalle. Pääministerin mukaan tämä on hyvä bisnes! Pistetään nyt pari muutakin maata konkurssiin, tulee vielä parempi bisnes!
Sanoin näin 26.4.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/04/eurostoliitto-ja-neuvostoliitto/
3. Toukokuussa 2010 Perussuomalaiset taistelivat tukipakettia vastaan eduskunnassa. Plokissa sanoin sen, minkä olemme toistaneet yhä uudelleen:
Kreikalla ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa lainoja takaisin, vaan ne ajan oloon annetaan anteeksi!
…
Mikä siis avuksi; ensin Kreikka ulos euroalueesta ja tulevan drakman devalvaatio 30–40 prosentilla ja EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi.
Sanoin näin 2.5.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/05/missa-eu-siella-ongelma/
4. Seuraavassa kirjoituksessa nimesin kriisiin syypäät:
Talouskriisi on ahneiden, rasvaisten optio- ja etusaalistajien, pankki- ja pörssipelurien, omahyväisten EU-byrokraattien, kelvottomien valvojien ja korruptoituneiden poliitikkojen aikaansaannos.
Sanoin näin 2.5.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/05/rosvot-kiinni/
5. Olin Huomenta Suomen vieraana 14. toukokuuta 2010. Toimittaja tenttasi minulta, miten ihmeessä saatoin vaatia Kreikan lähtöä eurosta – varsinkin nyt, kun ”tilanne näyttää vähän valoisammalta”. Niinpä niin.
Samassa lähetyksessä Katainen väitti, että politiikkamme on populismia, millä hän tarkoittaa vastuun pakoilua. Sittemmin Kataisesta on tullut vastuun pakoilija. Perussuomalaiset ovat jääneet yksin vaatimaan kestäviä ratkaisuja.
Sanoin näin 14.5.2010, katsele ohjelma tästä:
http://timosoini.fi/2010/05/mtv-3-14-5-2010-soini-olisi-erottanut-kreikan-euroalueesta/
6. Sama linja ja sanoma jatkuivat johdonmukaisesti. Oli selvää, että Saksa ja Kreikka eivät voi pärjätä samassa rahaliitossa. Ongelmat olivat ilmeiset ja enteet syvenevästä kriisistä kaikkien nähtävillä.
Elokuussa 2010 me Perussuomalaiset nostimme esiin Slovakian oikeana esimerkkinä, jota Suomen tulisi seurata: Slovakian parlamentti hylkäsi oman osuutensa ensimmäisestä Kreikka-paketista.
Tämä ei Suomessa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielestä olisi ollut edes mahdollista. Ja Keskustan, vihreiden ja RKP:n enkelikuoro säesti.
Maa ei nielaissut Slovakiaa, vaikka Katainen & kumppanit muuta väittivät. Eikä EU ole julmasti kostanut slovakialaisten kieltäytymistä tukitalkoisiin osallistumisesta. Suomi olisi voinut valita saman tien. Tulevaisuutemme olisi nyt vahvemmalla pohjalla.
Olemmeko me vielä niin orjasieluista kansaa, että me alistumme siihen, että ahvenien perkaaminen kalakukkoihin rantakivillä on kiellettävä?
Suomi kulkee EU-kokouksissa valtion Visa-kortti taskussa; kyllä me maksetaan, kun vaan päästään samaan pöytään…olemaan hiljaa.
Sanoin näin 19.8.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/08/pari-sanaa-budjetista-ja-slovakiasta/
7. Syyskuussa 2010 asenneilmapiiri suhteessa Kreikkaan alkoi muuttua:
Perussuomalaiset sanoivat jo Kreikan avustuspakettia sorvattaessa, että emme saa lainaamiamme rahoja takaisin. ” Perussuomalaisten populismi rehottaa sanottiin ” ? Nyt tuskin Suomesta löytyy henkilöä , joka uskoo, että lainaamamme rahat saadaan takaisin.
Sanoin näin 9.9.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/09/perussuomalaiset-aikaansa-edella/
8. Samoihin aikoihin kirjoitin Irlannin tilanteesta. Varoitustani pidettiin turhana pelotteluna.
Noin vuosi sitten Irlannissa järjestettiin kansanäänestys EU-perustuslaista. Siis toinen äänestys kertaalleen hylätystä EU-perustuslaista, siitä pilkkuakaan muuttamatta. Siitä EU-perustuslaista, josta Suomessa ei järjestetty kansanäänestystä.
Pakkopulla syötiin Irlannissa toisella syöttämisellä.
Pitkämuistisena keski-ikäisenä miehenä olen seurannut Kyllä-puolen lupausten toteutumista.
Mitä luvattiin? Töitä ja vaurautta. Siis EU-perustuslailla!
…
Irlannilla ei ole enää pitkä matka Kreikan tilanteeseen.
…
Irlanti on minulle rakas maa, olen käynyt siellä parikymmentä kertaa.Silti. Samat sadonkorjuun lait koskevat kaikkia. Sitä niität mitä olet kylvänyt.
Irlannille väsättiin oma tukipaketti vielä samana vuonna.
Sanoin näin 16.9.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/09/irlanti-seuraava-kreikka/
9. Lokakuussa 2010 vierailin eduskunnassa ja kuuntelin ällistyneenä salikeskustelua. Keskustan kansanedustaja Markku Laukkanen, joka pyrki myös EU-parlamenttiin, totesi ikimuistoisesti:
”Kaikesta tärkeintähän on tässä nyt, edustaja Kallis, että Kreikan tilanne rauhoittui. Kreikka saa tällä hetkellä markkinaehtoista rahaa markkinoilta eikä ole tällä hetkellä mikään ongelmatapaus, me patosimme sen.”
Kyllä kansa tietää. Ei noin pehmeitä puhumalla EU-parlamenttiin pidä päästä. Saas nähdä pääseekö enää Eduskuntaankaan [ei päässyt].
Sen jälkeen Keskustan takki on kääntynyt useaan otteeseen.
Sanoin näin 29.10.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/10/kreikka-ja-kanada/
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_107_2010_ke_p_1.shtml#pvuoro38
10. Marraskuussa 2010 alkoi käydä selväksi, että Portugali tulee seuraavaksi käsi ojossa tukiluukulle. Muut eivät sitä myöntäneet ennen kuin vasta kevään edetessä.
EU:n rahaliitto natisee liitoksissaan. Kreikan piikki pitenee ja Irlannin piikki aukeaa. Kulman takana kyyhöttää Portugali. Kataiselta loppuu käteinen.
…
Oman valuuttansa säilyttäneet Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia eivät ole velvollisia antamaan killinkiäkään kriisimaille. Suomi on nyt niissä ytimissä ja pöydissä, missä maksulaput jaetaan. Lipposen linjalla.
Sanoin näin 16.11.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/11/missa-eu-siella-ongelma-3/
11. Ongelman juuret olivat selvät. Euroalue sotii talouden peruslakeja vastaan. Näin ovat asiantuntijat sanoneet vuosien ajan.
Marraskuun tultaessa Perussuomalaisten kannatus nousi kohisten. Kansa ymmärsi, kuka puhui totta ja kenen korvat heiluvat.
Euroalue on toimimaton. Kreikat, Portugalit ja kumppanit eivät kuulu euroalueeseen. Mikäli ne eivät saa euroalueesta potkuja, koko euroalue kaatuu seuraavaan kriisiin.
Perussuomalaisten kannatus kaatuu eteenpäin. Maikkarin noteeraus oli tänään 14.6 prosenttia. Siitä ei pidä riehaantua. Vaalitulos oli viimeksi 4.1 prosenttia, sen yli mennään varmasti.
Perussuomalaisten kannatuksen kasvu on hermostuttanut vanhat puolueet perusteellisesti. Osa mediastakin höperehtii hauskasti. On kiire sanoa jotakin kriittistä tuntematta historiaa ja faktoja.
Sanoin näin 9.11.2010, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2010/11/kylla-se-kaatuu/
12. Maaliskuussa 2011 oli vaaleihin kuukausi aikaa. Minulla ja Perussuomalaisilla oli kysyntää ympäri maan. Vanhat puolueet tutisivat poteroissaan. Keinoja ei kaihdettu, mutta meidän onnemme on aina ollut se, että Suomessa asuu fiksu kansa. Äänestäjät eivät innostu perusteettomasta mustamaalaamisesta. Saimme tukea, koska linjamme oli oikea ja johdonmukainen.
EU valitsi tiensä, kun se lähti pelastamaan Kreikkaa, vaikka oikea ratkaisu olisi ollut laittaa maa heti velkasaneeraukseen. Sinne se lopulta joutuukin ja joutaakin.
Sanoin näin 15.3.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/03/myllerrysta-meilla-ja-muualla/
13. Pian toistin näkemykseni Portugalista Leonard Cohenia mukaillen: Everybody knows, Portugal goes.
Tässä kriisissä kyse on ennen kaikkea pankkien pelastamisesta. Koko sotku alkoi siitä, että Saksassa ei poliitikoilla ollut kanttia myöntää , että taas pitäisi antaa pankkitukia/päästää pankkeja nurin. Tämä kriisi verhotaan euron pelastamisen retoriikkaan.
Sanoin näin 24.3.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/03/everybody-knows-portugal-goes/
14. Jytkyn jälkeen aloitimme hallitusneuvottelut keskustelemalla yhteisesti eurolinjasta. Sitä ei löytynyt. Jäimme pois hallituksesta. Emme voineet pettää lupauksiamme. Sen jälkeen tahti on kiihtynyt ja kritiikki terävöitynyt. Linja on pysynyt.
Toukokuussa 2011 arvostettu talouslehti Wall Street Journal julkaisi kirjoitukseni ”Why I Won’t Support More Bailouts”. Kiitosta sateli ympäri maailman. Juttu oli pitkään lehden luetuin. Se kiteytti sen, minkä jokainen jo tiesi.
Virallisen totuuden mukaan Kreikka, Irlanti ja Portugali kärsivät kassakriisistä. Ne tarvitsevat hetkellistä tukea. Pian kaikki on hyvin.
Tämä ei ole pelkkä valkoinen valhe. Se on musta valhe – suoraan pimeyden ytimestä.
Jos tahdomme ymmärtää näitä kuvioita, meidän on kysyttävä yksinkertaisesti, kuka näistä paketeista hyötyy. Follow the money.
…
Rahoitus-poliittisen kartellimme harmiksi keinovalikoima ei toimi. Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat taloudellisesti raunioina. Eivät ne kykene säästämään ja kasvamaan sellaiselle vauhdilla, että veloista selvittäisiin. Tämä on kuin hoitaisi hammaskipua kossulla.
Kirjoitin myös Espanjan asuntomarkkinoista. Nyt, 12 kuukautta myöhemmin, se on tulikuuma peruna eurokriisissä.
Pahin rytky on vielä tulossa. Espanjan asuntomarkkinat ovat kuin musta aukko, johon verrattuna pikkuinen Irlanti oli lasten leikkiä. Ongelmat eivät koske vain säästökassoja. Suuret espanjalaiset pankin piilottelevat tappioitaan, kuten tehtiin Irlannissakin jonkin aikaa. Kello käy, eikä ongelma katoa lisäajalla.
Ratkaisu oli selvä. Kivulias, mutta ainoa joka toimii.
Varattomat pankit ja rahoituslaitokset on suljettava, jotta ylivelkaisuus voidaan putsata systeemistä. Meidän on palautettava markkinoille oikeus epäonnistua.
Jos pankkeja pääomitetaan veronmaksajien kukkarosta, niin silloin veronmaksajista tulee tehdä omistajia, ja koko hallitus on potkaistava pihalle. Ennen kuin pääomituksia voi edes harkita, on valtioiden velkakirjojen arvoa leikattava huomattavasti.
Julkisen velan osalta oikeus epäonnistua on jälleen avainasemassa. Aito elpyminen edellyttää mittavia velkajärjestelyjä. Markkinat rankaisevat maksukyvyttömiä valtioita, ja markkinat antavat myös nopeasti anteeksi. Velkajärjestely palauttaisi velkaisuuden hallittavalle tasolle ja kannustaisi reformeihin, jotka tuovat talouskasvua. Nykyiset paketit käyvät kansaa kurkusta kiinni ilman toivoa paremmasta.
…
Eurooppa voi vielä parantua taudistaan. Ylivelkaisuus on putsattava systeemistä, ja se on tehtävä avoimesti ja rehellisesti. Tämä avoimuuden ja rehellisyyden tie on vaikea – ja ainoa oikea Euroopalle ja Suomelle.
Sanoin näin 9.5.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/05/ei-enaa-tukipaketteja-no-more-bailouts/
15. Syksyllä 2011 uusi eduskunta sai käsiteltäväkseen Kreikan toisen tukipaketin. Moni puolue oli kääntänyt takkinsa. Tukipakettien kannattajista oli tullut vastustajia ja vastustajista kannattajia. Näin se piiri pieni pyörii. Vanhat puolueet vaihtavat paikkojaan, mikään muu ei muutu.
Vain Perussuomalaiset ja kaksi vasemmistoliiton kansanedustajaa seisoivat rohkeasti mielipiteidensä takana. Niin, ja tietenkin kokoomus ja RKP, jotka ovat olleet johdonmukaisesti väärässä.
Sanoin näin 26.8.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/08/pelottelun-politiikkaa/
Sanoin näin 17.10.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/10/eu-huippukokouksen-huomioon/
16. SDP ja puheenjohtaja Jutta Urpilainen joutuivat tosissaan miettimään, miten pelastaa kasvonsa. Brysselistä käytiin hakemassa täytetty pingviini; Mikki Hiiri -vakuudet, joiden lopullista vaikutusta Suomen taloudelle saadaan odotella vielä n. 30 vuotta. Nostan hattua Urpilaiselle siitä, että hän sentään yrittää etsiä vaihtoehtoja ja korjata tehtyjä virheitä. Kokoomukselle EU euroineen on sokea piste. Kultainen vasikka, joka on nostettu kaiken arvostelun yläpuolelle ja jonka vallan lisäämiselle ja vaalimiselle ei inhimillistä hintaa voida laskea.
17. Syksyn aikana kävi yhä selvemmäksi, että Perussuomalaiset olivat olleet oikeassa. Tukipaketit eivät tuottaneet tulosta. Taloustieteilijät arvostelivat hallituksia yhä selvemmin sanoin.
Kataiselta ja Urpilaiselta loppuivat argumentit. He alkoivat syyttää Perussuomalaisia siitä, että meillä ei ollut vaihtoehtoa. Me vain valitamme, mutta emme tarjoa vaihtoehtoa. Kyllä olimme tarjonneet. Mutta se ei kelvannut. Se ei sopinut euroideologiaan.
Marraskuun 19. päivänä Helsingin Sanomat julkaisi kirjoitukseni, jossa esitin seikkaperäisesti Perussuomalaisten vastauksen euromaiden kriisiin.
Lyhyt vastaus on ja on ollut, että Suomen tulisi kieltäytyä rahoittamasta kriisimaita – paitsi ja ainoastaan Kansainvälisen valuuttarahaston kautta.
…
Jos hallitus vastoin perussuomalaisten kantaa osallistuu, osuutemme tulee siis olla suhteessa pankkiemme riskeihin. Se ei olisi paljon. Pankkiemme pääomat ovat kunnossa ja kriisisijoitukset minimaalisia. Suomalaiset pankit eivät myöskään olleet velkamaita rahoittamassa ja niistä viime vuosien aikana miljardien eurojen voittoja takomassa. On kohtuutonta, että meistä tehdään nettomaksamisen maailmanmestareita.
…
Ensimmäinen ja polttavin asia on Kreikan tilanne. Tähänastiset toimenpiteet eivät ole tilannetta auttaneet, päinvastoin. Kreikan velkaa on tänä päivänä leikattava vähintään 60 %. Jos velkaa ei leikata nyt, lasku vain kasvaa. Ilman ohjelmaa, joka takaa talouden kestävyyden, olemme ensi vuonna samassa tilanteessa.
…
Toinen asia on pankkien pääomittaminen. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse.
…
On siis oltava realisteja ja todettava heti, että ne pankit, jotka eivät markkinoiden kautta saa asioitaan kuntoon, on pääomitettava kansallisesti – kovilla ehdoilla. Ruotsin ja Iso-Britannian esimerkit tarjoavat oikean mallin.
…
Ei minua kiinnosta euron rikkominen, vaan Suomen etu. Meidän on selvitettävä vaihtoehdot. Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia tarjoavat malleja, joista voidaan oppia. Eikä Sveitsilläkään huonosti mene.
Sanoin näin 20.11.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/11/euromaiden-talouteen-konkretiaa/
18. Marraskuun lopulla Perussuomalaiset jättivät välikysymyksen eurokriisistä. Siinä korostimme, että velkakriisi on nimenomaan euron kriisi ja että eurosta on Suomelle myös huomattavaa haittaa. Vaadimme Suomea varautumaan euron hajoamiseen.
Kyseessä on euron kriisi. Yhteinen rahapolitiikka on ruokkinut tietyissä jäsenvaltioissa vastuutonta velaksi elämistä, jossa sekä yksityinen että julkinen sektori ovat pöhöttyneet halvan lainarahan turvin. Euroalue oli jo syntyessään kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta…
Kriisi ei tullut yllätyksenä asiaa lähempää seuranneille. Jo ennen euron perustamista useat johtavat taloustieteilijät arvostelivat hanketta siitä, että se perustui vain poliittisiin tavoitteisiin ja soti talouden logiikkaa vastaan…
Euron piti myyntiesitteen mukaan tuoda talouskasvua, vakautta ja yhtenäistä talouskehitystä. Todellisuudessa on käynyt toisin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ekonomisti Jukka Pietilä on hiljattain laskenut, että euromaiden kasvu on ollut hitaampaa kuin mitä se olisi ollut ilman euroa. Verrokkimaat Iso-Britannia, Ruotsi, Sveitsi ja Tanska ovat kehittyneet paremmin useilla mittareilla, vaikka Iso-Britannia kärsi suuren finanssikriisin pankkisektorillaan. Ero selittyy ensisijaisesti itsenäisellä rahapolitiikalla, joka on vaikeissa talousoloissa ollut maille eduksi.
Taloustieteen professori Pertti Haaparanta on todennut, että näytön paikka on niillä, jotka väittävät EMU-jäsenyyden hyödyttäneen suomalaisten enemmistöä…
Korostimme jälleen omaa vaihtoehtoamme: Piikki kiinni – mittava hair cut – jatkorahoitus IMF:n kautta – selvä EI tulonsiirtounionille – Kreikka ulos eurosta.
http://timosoini.fi/2011/11/1998/
19. Joulukuussa 2011 Katainen otti EU-huippukokouksessa merkittävän harppauksen kohti Suomen itsenäisyyden myymistä. Kokoomuksen halu velkaunioniin on kova. Kansallinen budjettivalta halutaan antaa Brysseliin.
Olemme menossa rytinällä kohti velkaunionia, kansallisen budjettivallan menettämistä, Suomen täysvaltaisuuden myymistä – sekä räjähtävällä voimalla lisääntyvää valtion velkaa, kun yksi euromaa kaatuu toisensa perään, ja Suomi jatkaa takaamista!
Eikä meiltä enää kysytä – tuodaan vain lasku!
…
Kirjoitin viime toukokuussa Wall Street Journalissa, että näin tulisi käymään: ”Yksimielisyyden poistaminen on vain ajan kysymys. Silloin meillä on täysmittainen varainsiirtoja tekevä liittovaltio.”
Sanoin näin 9.12.2011, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2011/12/eu-huippukokouksen-hedelmat/
20. Samoihin aikoihin julkistimme laskelmamme Suomen vastuista: pahimmassa tapauksessa yli 35 miljardia euroa.
Summaa pöyristeltiin. Kriitikot nauroivat. Virheitä ei löytynyt. Vähän myöhemmin Helsingin Sanomat julkaisi omat laskelmansa, joissa loppusumma oli yli 50 miljardia. Kukaan ei näyttänyt huvittuneelta.
http://timosoini.fi/2011/12/suomella-yli-35-miljardin-vastuut-eurokriisissa/
http://www.hs.fi/talous/Suomen+rahoitusvastuut+kasvavat+yli+50+miljardiin+euroon/a1305551321434
21. Helmikuussa 2012 laadimme selvityksemme Suomen salaisista Kreikka-vakuuksista. Totuutta ei voi koskaan haudata niin syvälle, ettei se murtautuisi esiin.
Suomen ”Kreikka-vakuudet” ovat arvoltaan tasan nolla. Sen lisäksi maksamme niistä – itse velkatakuiden lisäksi.
Onko tämä se todellinen syy, miksi asia julistettiin salaiseksi?
…
Ensinnäkin saadaksemme aikaan transaktion, joka ei koskaan tuota meille mitään (eli total rate swapin, jonka arvo on tänään nolla), olemme suostuneet maksamaan siitä hyvää rahaa. Maksamme 1,44 miljardin pääomat EVM:ään kertaheitolla, ja tästä koituvat korkokustannukset ovat pahimmillaan yli 50 miljoonaa euroa vuodessa. Ja jos korot nousevat, nousevat myös kulumme.
…
Toiseksi – ja tässä on se todellinen pommi – nämä ”vakuudet” kattavat vain 20 % antamistamme lainatakauksista. Lopuille 80 % meillä ei ole mitään suojaa!
Sanoin näin 27.2.2012, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2012/02/kova-totuus-suomen-kreikka-vakuuksista/
22. Vähän myöhemmin Soininvaara kertoi nähneensä salaiset paperit ja kehui meidän analyysiämme. Hesari kirjoitti Soininvaarasta – ei maininnut Soinia.
http://www.soininvaara.fi/2012/03/10/salattu-sopimus/
23. Maaliskuussa Perussuomalaiset valittivat korkeimpaan hallinto-oikeuteen Kreikka-vakuuksien salaamisesta. Useat oikeusoppineet olivat samaa mieltä kanssamme.
http://timosoini.fi/2012/03/kreikka-vakuudet-ja-oikeusvaltio-oikeusoppineet/
24. Kuukausi myöhemmin VM käänsi kelkkansa ja julkisti osan salaisista asiakirjoista. Se paljasti, että olimme olleet oikeassa: kyseessä ei ollut vakuus, vaan total return swap –johdannaissopimus. Lisäksi ministeriö myönsi, että olimme oikeassa ”vakuuksien” pienuudesta.
Samalla ministeriö salasi yhä kaikki taloudelliset tiedot. Todellinen silmänkääntötemppu.
Ministeriön päätös … vahvisti sen, mitä me arvelimme heti helmikuussa: niin sanotut ”vakuudet” ovatkin monimutkainen TOTAL RETURN SWAP –johdannaissopimus.
Olimme jälleen oikeassa. Olimmeko oikeassa myös siinä, että pahimmassa tapauksessa ”vakuudet” kattavat vain 20 % Suomen antamista lainatakauksista?
Kyllä: senkin on ministeriö nyt myöntänyt. Aluksi ei myöntänyt.
Sanoin näin 15.5.2012, lue koko kirjoitus tästä:
http://timosoini.fi/2012/05/kreikka-vakuudet-salailu-ja-vm-silmankaantotemppu/
25. Toukokuussa 2012 Kreikan vaalit johtivat pattitilanteeseen. Puhutaan jo eurosta lähtemisestä. Katsotaan. Paineet ovat kovat.
Selvää on vain se, että Suomen tilanne olisi moninkertaisesti parempi, jos emme olisi koskaan lähteneet tukipakettien tielle. Silloin meitä ei huolestuttaisi edes Kreikan eroaminen.
http://timosoini.fi/2012/05/timonpaivaa-jerusalemista/
On tunnustettava tosiasiat, kuunneltava talousoppineita ja ajateltava Suomen kansan parasta.