Tonni täyteen Tokiossa

Minulle tulee tuhat päivää täyteen ministerinä. Tänään Tokiossa. Työn merkeissä.

On se yhden sortin merkkipaalu pitkällä poliitikon uralla. Toisaalta työpäivä muiden joukossa. Ilonhetki iivisniemeläiselle. Kotilähiö, Kaitaan koulu ja lukio ja lähiömme mainiot ihmiset ovat olleet kasvattajani perheen ohella.

Ilman iivisniemeläisiä en olisi koskaan päässyt Espoon kaupunginvaltuustoon, josta ponnistin parlamenttiin ja parrasvaloihin.

Olen ollut sen verran mukana, että yllätyksiä on harvassa. Silti ne ovat elämän suola.

Uteliaisuuden säilyttäminen on hyvästä. Kyllästyminen on pahasta. Kyynisyys on pahinta. Usko parempaan on parasta. Kaikkia näitä on koettu ja kestetty. Yksin ja yhdessä.

Puhdas omatunto on paras päänalunen.

Kokemus auttaa kaikessa.  Se ei vapauta kaikesta. Olen politiikan Camelboots- mies. Omat polut, omat lelut. Toiset tykkää, toiset ei. Hätkähdyttävä hetki on katsoa peiliin ja havaita, että tämä mies on totta.

Maailma ei tule valmiiksi. Itse valmistuu joka päivä. Rosot kertovat rakkaudesta. Mitääntekemätön ei mitään tee.

Tämänpuoleinen gospel on rajallista. Tämä on hyvä  päivä olla hengissä. Vaikka sitten ministerinä Juha Sipilän hallituksessa.

Kun työt on tehty ja nähty Tokio, niin Timo tulee kotio. Iivisniemeen.

Mistä kotiäitiviha kumpuaa?

Kokoomusministeri Kai Mykkänen haluaa aloittaa perhevapaauudistuksen syksyllä.

Asiassa on yksi pohjaehto. Kotihoidontukea ei leikata.

Itse asiassa sitä pitäisi korottaa parin ensimmäisen vuoden kohdalta.

Valinnanvapaus ja perheiden itsemääräämisoikeus on suurempi arvo kuin näennäistasa-arvo ja puolijumalainen työllisyysaste. Nyt ollaan arvojen ytimessä.

Saan paljon myönteistä palautetta, etenkin naisilta, puolustaessani kotihoidontukea. Upeita kirjeitä.

Raakel Lignell kirjoitti MTV:n kolumnissaan ” perhevapaista ” viisaasti ja  tavalla, joka kaikkien pitäisi lukea.

Ytimekäs ja perusteltu teksti vihreiden puoluetoimiston seinälle moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta muistuttamaan. Toukolle tärpiksi punaviinin särpijäsiiin.

Hyvä Raakel! Laudaturin arvoista proosaa. Kannattaa verrata Lignellin tekstiä Ylen politiikan toimittaja Pirjo Auvisen tuoreeseen tekstiin.  Auvinen on analyyseineen pihalla kuin lintulauta. Kehnosti perusteltu mielipidekirjoitus. Kotiäitivihaa. Tätä mieltä.

Kotiäitiviha kumpuaa samasta ajatusmaailmasta, jonka mukaan perinteiset moraali- ja perhearvot ovat vanhanaikaisia ja jotenkin vääriä. Eivät ne ole.

Helsingin Sanomat johti näitä jauhajaisia päivästä toiseen. Sitten yliturpeassa kunnossa oleva Yle teki nettiraportin, jossa selostettiin perhevapaauudistusta kuin 50 kilometrin hiihtoa. Paitsi, että maaliin ei päästy.

Sama yhteiskunnallinen ajatustapa yhdistää punavihervasemmistoa ja liberaalia kokoomuslaisia. Homoliitot piti saada, translaki pitäisi saada, kirkon pitäisi vihkiä homopareja, vaikka kirkossa ei käydä tai siihen ei edes kuuluta, naispappeuden vastustajat pitää erottaa pappisvirasta, prostituutio ja eutanasia pitää laillistaa sekä lestadiolaisia pilkata ikivanhoilla pesukonevitseillä.

Mikä siis yhdistää Li Anderssonia ja Jan Vapaavuorta?  Kotiäitiv…öhöm siis perhevapaauudistus. Janan ääripäät muodostavat ympyrän. Ideologisia esteitä tuskin on , sillä Jytkyn jälkeisessä hallituksessa Suomen asioita sotkemassa olivat sekä vasenmistoliitto että kokoomus.

Mediasta saa etsiä (arvo)konservatiivista toimittajaa kuin neulaa heinäsuovasta. Hesarissa ja YLE:stä ei löydy edes mallikappaletta varoittavaksi esimerkiksi.

Perhevapaista tulee Eduskuntavaalien suuri kysymys. Se on hyvä asia. Kotihoidontuella on vankka kannatus kansan syvien rivien keskuudessa. Perhevapaauudistus on terminä samanlainen kuin  pirullisen toimiva  orwellilainen ” tasa- arvoinen avioliittolaki ”, se hämärtää tehokkaasti, mistä on kyse. Kyse on kotiäitien nujertamisesta sekä taloudellisesti että henkisesti. Heidän omaksi parhaaksi tietenkin.

Jos minä vielä vaaleihin lähden, kampanjoin rajusti kotiäitivihaa vastaan ja kotihoidontuen puolesta tavalla jonka jokainen ymmärtää.

Ja tulen valituksi.

Vapaus uskoa ja olla uskomatta

Kristinusko herättää tunteita.

Saan paljon asiaan liittyvää postia. Saarnamieheksikö tässä pitää ryhtyä?  Kysyntää ainakin olisi.

Rukousaamiainen herättää aina voimakkaasti tunteita. Puolesta ja vastaan. Samaten homoliitot, naispappeus, abortti, prostituutio, eutanasia…

Suomessa saa kyllä olla kristitty, mutta se ei saisi muka mihinkään vaikuttaa.

Evankeliumi ei ole yksityisasia.

Olen sitä mieltä, että kirkon on oltava järkähtämätön, jota eivät kaiken maailman opintuulet heittele.

Poliittisen puolueen puheenjohtajuus ei enää sido minua. Ei se kyllä paljon vauhtia jarruttanut aikaisemminkaan, mutta silti on helpompaa ottaa kantaa, kun sitä ei mielletä koko puolueen kannaksi.

Kirkko on pyhiinvaellusmatkalla oleva Jumalan kansa. Siis epätäydellisten ihmisten yhteisö. Tämänpuoleisen gospelin alainen. Siksi se on puutteellinen pyhässä kutsumuksessaan.

Puhun ja toimin voimakkaasti uskonnonvapauden puolesta. Jokainen ihminen saa uskoa ja/tai olla uskomatta. En halua kahlita kenenkään ajatusmaailmaa. Ihminen koituu aina lopulta omaksi kohtalokseen.

Sellainen yhteiskunta, joka sulkee uskonnon julkisesta tilasta tai keskustelusta on epäterve.

Jos uskonto on osa ongelmaa, on se myös osa ratkaisua.

Maailmaa ei voi ymmärtää ellei käsitä uskonnon merkitystä. Tämä on valjennut entistä enemmän ulkoministerin tehtävässä törmätessäni maailmalla eri uskontoihin ja uskomuksiin.

Se on lujittanut omaa uskoni. Samaten ateististen/kommunististen yhteiskuntien  ja ihmisten kohtaaminen on kirkastanut omaa ajatteluani.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että ymmärrämme ja suvaitsemme toistemme käsityksiä. Uskonnollisten johtajien kuunteleminen ja mukaan ottaminen on tie rauhallisempaan maailmaan, sillä heidän avullaan on mahdollista taistella uskontojen perverssiä hyväksikäyttöä vastaan, jolla perustellaan väkivaltaa ja sotia.

Siksi olen aktiivinen uskontojen välisessä dialogissa. Autuaita ovat rauhantekijät.

Dialogi ei edellytä omista käsityksistä ja unelmista luopumista. Minä en ole kristinuskon vuoksi joutunut luopumaan mistään.

Huumorintajuton oppositio

Pääministeri kertoi Eduskunnalle, missä mennään.

Oppositio oli tylsä ja huumorintajuton kuin Hesarin pääkirjoitus.

Samaa kurjuusjoikua tunnista toiseen ilman hymyn häivää. Älykäs huumori loisti poissaolollaan.

Ville Niinistö toisti koulutusleikkausuikutusta kolmatta vuotta. Kommunistit vastustivat kaikkia ja kaikkea. Eero Heinäluoma yritti kerran. Ei oikein irronnut, jonka vanha kettu huomasi ja pakkasi tavaransa. RKP ei naurata edes Ahvenanmaalla.

Persujen Savio ja Eerola puhuivat täysin ristiin tiedustelulakiasiasta.

Jos puheiden perusteella pitäisi valita opposition kansanedustaja, jonka kanssa keskiviikon salikeskustelun perusteella haluaisi lähteä kaljalle päätyisi Päivi Räsäseen, jonka puheenvuoro on debatin paras.

Paitsi että Päivi ei käy kaljalla.

Oppositio oli aneemisen ankea. NATO- vastustaja Markus Mustajärvikin tuijotti totisena eteensä selvästi ikävöiden taistolaisedustaja Jyrki Yrttiahoa, jonka kanssa viime kaudella he kerta toisensa jälkeen yhdessä paljastivat Vasemmistoliiton falskiuden.

Yrttiaho totesi tuolloin, että en aio olla pitkään vihainen kun Vasenmistoliitto palaa harharetkiltään. Se oli huumoria ja Paavo palasi.

Poliittisen debatin pitää olla myös hauskaa. Kansanvallan ilotulitusta. Ei sitä muuten jaksa Erkkikään.

Tiltti kotiäitivihalle

Irwin laulaa: ” Suomi on teille tasapäille luotu, keulassa marssii keskivertoruotu….”

Vouhotus perhevapaista on ollut viime päivät yhden totuuden torvisoittoa. Ikään kuin maailman valo olisi riippuvainen kotiäitien sortamisesta.

Media länkyttää ja lässyttää kaikki samaa tarinaa. Tasa-arvo kelpaa astaloksi. Lapsiaan kotona hoitava äiti on nyt muka suuri yhteiskunnallinen ongelma.

Valta on kielessä. Sen tietää tohelompikin toimitus.

Valinnanvapaudesta tehdään tasa-arvokysymystä. Tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa, eikä tuota lisäarvoa.

Niin sanottu perhevapaauudistus kaatui. Se oli tiltti kotiäitivihalle. Tällä erää,

Helsingin Sanomien tämänpäiväinen pääkirjoitus kotiäideistä  osoittaa rannatonta tietämättömyyttä ja yksisilmäisyyttä, jolle vetää vertoja vain YLE:n tämäniltaisten TV-pääuutisten kotihoidontukiuutisointi.  Tiedonantajatasoa.

xxx

Palautetta tulee mukavasti. Meitä vouhotuksesta vapaita on vielä aika paljon. Hiljainen enemmistö, ainakin merkittävä vähemmistö.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto