Olen puolustanut sekä tämänpuoleista että tuonpuoleista gospelia sopivalla ja sopimattomalla ajalla ja tavalla.

Näin jäljestä juhlan olen tyytyväinen, että elinahirvoset ja muut farisealaiset kantelivat toimistani. Silloin ei ollut mukavat oltavat ja tuomion pasuunaa tarjottiin. Voitin taistelun. Vahvistuin.

Sananvapauden parasta puolustamista on sen käyttäminen.

Lähestymme aikaa, jolloin sekä Päivi Räsäsen että Juha Mäenpään sanomisiin ja tekemisiin pitää ottaa kantaa.

Käsitykseni mukaan valtakunnansyyttäjä on sekä väärillä että vaarallisilla teillä.

Sananvapaus kuuluu ylös poliittisille pökkelöille, enkä nyt tarkoita Päivi Räsästä.

Perustuslakivaliokunta tekee omat ratkaisunsa. Olin kansanedustajana niin pitkään, etten lähde heitä neuvomaan, enkä ohjeistamaan.

Sen sijaan hyväksyn sen, että perustamani Perussuomalaiset on etukäteen ilmoittanut käyttävänsä määrävähemmistöään estämään mahdollisen oikeusprosessin Juha Mäenpäätä vastaan, kun hän kansanedustajana on puhunut Eduskunnassa.

Toivottavasti he eivät jää yksin tämän asian kanssa. Se, jos joku, olisi huolestuttavaa. Puheesta voi olla mitä mieltä tahansa, olen minäkin siitä jotakin mieltä.

Sananvapauteen kuuluu olennaisena osana elementti, jossa voi ja saa sanoa asioita, joista joku ei pidä, ole samaa mieltä saati hyväksy.

Sananvapautta on erityisesti puolustettava poikkeusoloissa, joissa viranomaisten valtaa lisätään, jopa paisutetaan.

Abortin ja homoliittojen vastustaminen ei ole vihapuhetta.

Elämän puolustaminen ja perinteisen avioliittokäsityksen puolustaminen ei ole kriminalisoitavissa.

Sanavapauden rajoittamista ajavat tahot pyrkivät pelon politiikkaan; siihen että perinteisten arvojen puolustajat sortuvat itsesensuuriin ja alkavat varomaan puheitaan.

Siihen ei ole mitään syytä. Sananvapaus pysyy, vahvistuu ja säilyy käyttämällä sitä.

Uskonnonvapaus säilyy, vahvistuu ja kukoistaa harjoittamalla uskontoa sekä julkisesti että yksityisesti.

Pelko pois.

Olet historian oikealla puolella puolustamalla sanan- ja uskonnonvapautta myös sille ihmisille, joiden kanssa et ole samaa mieltä.

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen on innokas EU: n kannattaja. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, jos sitä mieltä sattuu olemaan.

Brexit- avasi federalistien patoluukut. Nyt he tajuavat, että Britannia todella jättää juunionin. Eikä uppoa mereen koronasta huolimatta.

Korona jopa auttaa kovan Brexitin tavoittelijoita. Kaikki vaikeudet voi laittaa koronan piikkin.

Federalistit eivät jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä syventääkseen integraatiota. Vastaus on aina ja joka kerta; lisää integraatiota.

Nyt Tuppurainen on viemässä Tappuraista ( suomalaisia ) EU: n takuumieheksi. Iloisena ja innokkaana.

Tööt- tööt- talon viisauksilla ei nykypäivänä pitkälle potkita.

Työvänentalo- romantiikkaa voi käyttää hengennostatuskokouksissa, mitään ja ketään ne eivät auta.

Tämän päivän talouselämässä Stora Enson Elina Seppälä paheksuu populismia yrityselämässä. Ei kannattaisi.

Sen sijaan kannattaisi lukea Populismi- kirjani. Voin sen hänelle lähettää, jos saan osoitetiedot. Samalla suosittelen hänelle ja Tuppuraiselle viikko sitten lauantaina Financial Timesin julkaisemaa haastatteluani.

Kyllä USA: ssa, Filippiineillä ja Brasiliassa voi bisnestä tehdä. Unkarista ja Puolasta nyt puhumattakaan. Pitää tietää sikäläisestä politiikasta ja tuntea se.

Löysillä ja ymmärtämättömillä populismi- haukuilla ei tehdä bisnestä kuin korkeintaan taantuvan EU: n alueella. Sen ” menestystarinan ” sisällä , jonka takuumieheksi Tuppurainen on Tappuraiset viemässä.

Kristuksen Taivaaseen astumisen päivä.

Mahtavaa.

Aurinko paistaa suoraan sieluun.

Korona- aikana kuolema on julkista. Arkielämässä kuolema on piilotettu, sysätty syrjään. Kuolema pelottaa monia.

Lääkärit voivat auttaa koronan voittamisessa, ekonomistit auttaa talouden tervehdyttämisessä. Kuoleman edessä ei auta kuin usko.

Kristinuskossa on kysymys tästä. Kristuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta. Kirkko voi tehdä ja tekee paljon hyvää köyhien eteen, jakaa leipää, puhuu oikeudenmukaisuudesta, viljelystä ja varjelusta, mutta sen tehtävä on puhua iankaikkisesta elämästä. Saarnata sitä.

Kirkko ei ole maallinen instituutio. Se on pyhiinvaellusmatkalla oleva Jumalan kansa. Sellaisena sillä on elämä ja tehtävä.

Pääsiäisestä on neljäkymmentä päivää. Siitä kun Kristus kuolemalla kuoleman voitti. Tänään Hän astuu Taivaaseen.

Suurelle osalle ihmisistä tällainen puhe on täyttä hepreaa.

Ymmärrys puuttuu, sitä ei ole, eikä sitä tule.

Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Tyhjä hauta on järisyttävä asia. Taivaaseen astuminen ylittää järjen.

Usko on siitä hieno asia, että se ei kysy järkeä, oppiarvoja, kauneutta, varallisuutta, tietoa tai tyhmyyttä. Sinulla ei ole mitään muuta antaa kuin uskosi. Jos sitä ei ole, ei ole mitään.

Raamatun mukaan rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Voisin kuvitella, että sama vaiva on itseään viisaana pitävillä. Taantua nyt lapsen tasolle ja ottaa vastaan ikuinen elämä. Rahatta, hinnatta ja ansiotta.

Usko pois. Sinulle käy uskosi mukaan.

Jari Lindström kirjoitti muistelmansa.

Oman näköisensä.

Jari on sellainen mies, jonka haluaisit viereiseen poteroon, jos joutuisit rintamalle. Minä tiedän tämän politiikan poterosta ja taistelusta – kokemuksesta.

Ihminen voi mutta mieltään, mutta ei luopua periaatteistaan.

Viisas luopuu tyhmyydestään. Tyhmä ei mistään.

Sipilän hallitus nosti työllisyysasteen yli 72 prosenttiin, vaikka siihen eivät monet uskoneet. Työministeriön päällikkö oli tuolloin Jari Lindström.

Jari on itselleen ankara, jopa säälimätön. Nyt nujerruksen jälkeen, kuuluu ja tulee armo. Ei ole häpeää tai syyllisyyttä, kun on rehellisesti tehnyt parhaansa.

Jarin kirja kannattaa lukea. Perussuomalaisten hajoaminen on siinä kerrottu niin kuin se tapahtui, eikä kuten fiktiivisessä agenttitarinassa, josta on pokattu palkintoja.

Lex- Lindström pelasti monen pitkäaikaistyöttömän kurimuksesta. Jari sen runnoi ja sai läpi Kokoomuksen vastustuksesta huolimatta.

Jarissa ei parasta ole hänen kirjansa vaan hän itse.

Pistin sinut kovaan paikkaan; työ- ja oikeusministeriksi.

Toisen halusit, toisen otit, koska minä halusin.

Politiikassa ei ole kohtuutta.

Pitää elää niin että tuntuu. Se on elämän arvostamista.

Kun pistää oman nahkansa peliin, tuntee varmasti.

Surukseni luin uutisen politiikan toimittaja Olli Pohjanpalon kuolemasta. Syöpä vei pari vuotta eläköitymisen jälkeen.

Muistelin miestä.

Tuli jotenkin kiitollinen olo.

Olen ollut Olli Pohjanpalon kanssa samalla työmaalla. Samaa ojaa kaivamassa. Politiikan parissa. Tekemässä ja katsomassa, mitä politiikka on , miten toimii ja mitä se meille ihmisille tekee.

Olen antanut satoja haastatteluja. Ollille aika monta. Astian maku ei jäänyt niistä  yhdestäkään. Yhdessä jutussaan Olli Pohjanpalo kirjoitti: ” Soinin ansioksi on kyllä sanottava, että hän ei perästä paljon ruikuta, kirjoitetaan mitä kirjoitetaan. ”

Se on paljon sanottu ja että sen sanoo kertoo sanojasta paljon. Et usko, kuinka hyvältä se tuntui ja tuntuu.

Poliitikon ja toimittajan välillä on aina jännite. Niin pitääkin. Se ei merkitse sitä, kummankaan pitää olla törkeä toista kohtaan.

Olisin suonut , että Olli Pohjanpalo olisi nähnyt vielä monta jalkapallopeliä, saanut nauttia ajasta maalla ja kaupungissa.

Tämä on hatunnostoni politiikan toimittaja Olli Pohjanpalolle.

Ammattimiehelle.

Pistit minutkin lujille; Lempeästi. Siitä kiitos.

Hyvää matkaa🙏.