Kaksi suomalaista avustustyöntekijää murhattiin Afganistanissa. Hyväntekijät saivat pahantekijän lopun.

Suomalaisnaiset olivat tekemässä kutsumuksensa mukaista rauhanomaista työtä. Murhat eivät saa katkaista hyvyyden ja auttamisen ketjua.

On tärkeää, että pahan edessä ei antauduta , eikä vetäydytä.

Kävin Afganistanissa pari vuotta sitten puhemies Eero Heinäluoman ja kansanedustajien Katri Komi ja Jussi Niinistö kanssa.  Vierailu oli ikimuistoinen. Silloinen Suomen Afganistanin suurlähettiläs Pauli Järvenpää oli rakentanut hyvän ohjelman ja avannut monet ovet.

Tapasimme suomalaisia sotilaita, paljon paikallisia kansalaisjärjestöjen edustajia, poliitikkoja ja päättäjiä sekä sillloisen presidentti Hamid Karzain.

Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus on avannut minulle maailmaa uudella tavalla. Toteen on käynyt Saarnaajan sanat: Kuka tietoa lisää, se tuskaa lisää.  Se ei kuitenkaan ole ainoa opetus. Rakkaus voittaa pelon. Siksi hyvän puolesta on taisteltava.

Väkivalta on syntiä. Murhat on tuomittava tulematta murhaajien kaltaiseksi.  Viha on tuhoava voima.

Rauha avustustyöntekijöiden kuolemattomille sieluille.

Kesälomalla olen pitänyt paastoa julkisista esiintymisistä . Eilen ja tänään kävin läpi sähköposteja. Niitä oli hämmästyttävän paljon. Kymmeniä omalla nimellä kirjoitettuja. Suuri osa kirjoitti minulle ensimmäistä kertaa.

Mistä moinen tulva? Israelin ja Gazan konflikti selvästi ahdistaa, etenkin niin sanottua kristikansaa. Ukraina kiinnostaa, mutta palaute minulle on vähäisempää.

En ole luterilainen. Silti minulta kysytään arkkipiispa Mäkisen lausunnoista. Minun on viisasta antaa luterilaisen kirkon jatkaa valitsemallaan tiellä.  Minun tieni on toinen. On ollut jo pitkään.

Minua ei ole valittu puolueen puheenjohtajaksi siksi, että olen katolilainen. Katolilaisuuteni ei ole valintaa ole valintaani estänyt.  Olen, mikä olen. Jyrkkä jätkä ja sellaisena valittu. Toiset tykkää ja toiset ei. Politiikka ratkaisee.

Maailmalla kulkiessani minulta aika usein kysytään, kun Suomi on protestanttinen maa, miten oppositiojohtaja ja suuren puolueen puheenjohtaja  voi olla katolilainen? Vastaan aina. Perussuomalaiset eivät ole ahdasmielisiä, kuten ei ole Suomen kansakaan.

Puheenjohtajaa ei valita uskonnon perusteella, eikä se varjolla. Minut valitaan puheenjohtajaksi, eikä piispaksi .

Yksi kysyjä kysyi, että eikö kirkon pitäisi seurata aikaansa? Sanoin. Kyllä. Armon aikaa.

Mediassa vaahdotaan kristillisestä seksuaalietiikasta, vanhanaikaisena. Tuo vanhanaikaisuus ei tietenkään koska mm. seuraavia eettisiä asoita: Käännä toinenkin poski, annetaan anteeksi kehitysmaiden velat, autetaan ja huolehditaan köyhistä, vastustetaan kuolemanrangaistusta, rakastetaan lähimmäistä jne. Ne eivät päivitystä kaipaa.

Kuka se sitten kertoo, mikä on kristinuskon kanta milloinkin? Saako sen jokainen päättää itse? Ottaa sen mikä sopii korvasyyhyyn ja jättää muut huomioitta? Voihan niinkin valita, mutta ei se mitään kristinuskoa ole.

Puolueen puheenjohtajana jätän vastaukset minun ja kysyjien väliseksi asiaksi. Ja annan keisarille, mikä keisarin on.

Vapaa-ajattelijatkin ovat kesälomalla. Muutama päivä sitten Yle kertoi muslimialokkaista, jotka viettävät rukoushetkiä armeijassa ja paastoavat. Minulle sopii. Jos kristityt harjoittavat uskoaan armeijassa, vapaa-ajattelijat huutavat kitalaki napaan asti auki, että ei tällaista pidä suosia.

Loma virkistää, niin kristittyjä kuin pakanoitakin. Ja pyhävapaat kelpaavat kaikille. Silloin ei omatunto ole esteenä.

Sain miellyttävän tiedon, että Oumar Doumbouya on nimitetty ECR-ryhmän korkeimpaan johtoon vastuualueenaan IT-asiat ja sosiaalinen media.

Olen ystäväni puolesta iloinen.  Oumar oli minulle suurena apuna, kun viisi vuotta sitten aurasin Perussuomalaisille tietä EU-Parlamentissa.

Jussi ja Sampo pääsivät vielä valiokuntapaikkojensa lisäksi arvostettuihin Venäjä- ja USA-delegaatioihin.

Euroopanpää on nyt kunnossa. Seuraavaksi pitää voittaa eduskuntavaalit.

Tätä maata ei hyssyttelyllä nosteta. Todelliset erot tuodaan esiin niin talouspolitiikan kuin arvopolitiikan osalta.  Kansa sitten päättää, kuka vie ja kuka vikisee.

Pätkäkomissaari Jyrki Katainen pääsee tutun pähkinän pariin.

Portugalin pankkisektori vaatii huomiota, siis sen 78 miljardin pelastuspaketin lisäksi, jota Katainen oli pääministerinä junailemassa.

Meille on toitotettu, että eurokriisi on ohi. Hävytöntä valehtelua.

Voiko Portugalin pankkeja pelastanut pääministeri Katainen nauttia pätkäkomissaarina Perussuomalaisten luottamusta? Ei nauttinut silloin, eikä nauti nyt.

xxx

Samaan EU-parlamenttiryhmään Perussuomalaisten kanssa kuuluva  saksalainen taloustieteen professori , Vaihtoehto Saksalle puolueen puheenjohtaja Bernd Lucke, ei tällä viikolla kelvannut talousvaliokunnan varapuheenjohtajaksi, vaikka ECR-ryhmämme häntä esitti ja paikka kuuluu ryhmällemme.

Tällaista kansanvallan haudankaivuuta en tule hyväksymään.

Olen esittänyt vanhojen puolueiden puheenjohtajille kysymyksen hyväksyttekö europarlamenttiryhmienne sortotoimet? Vastausta ei ole kuulunut. Kysyn niin kauan, että vastaus tulee.

Syysistuntokaudella eurokriisiä ja vaalit voittaneen  vähemmistön sortoa ei pidetä vakan alla.

Perussuomalaisilla on Eduskunnan suurimpana oppositiopuolueena mahdollisuus nostaa EU-asiat suuren salin keskusteluun välikysymyksellä ilman muiden puolueiden apua. Niin usein kuin on tarpeen.

Porin Suomi-Areenalla oli tarkoitus järjestää  keskustelu puheenjohtajien välillä. Kaikille muille ensi tiistai olisi sopinut, paitsi pääministerille. Mikäli oppositiojohtajalla olisi ollut este, olisi tv-keskustelu pidetty.  ” EU-demokratia ” rulettaa myös Suomessa.

On merkillistä, että media hyväksyy tämän nikottelematta. Minä nikottelen sen verran, että jätän koko Areenan omaan arvoonsa.