Tämä pätee ja pitää.

Perusteltu EU- kriittisyys on alusta asti ollut yksi perussuomalaisten politiikan ydinasia. Sillä ei ole tietenkään mitään tekemistä putinismin kanssa. Se, että Perussuomalaiset vaihtoivat ryhmää Euroopan Parlamentissa sakkiin, jossa on putinisteja, oli iso strateginen virhe, joka kannattaa ja pitää korjata ensi tilassa. Puheenjohtajan toimesta.

Kysymys on siitä, että kansallisesti pitää päättää mahdollisimman monet asiat ja ne, joista kansainvälisesti on saatavissa lisäarvoa, niistä voidaan päättää Euroopan Unionissa.

Suomi on ollut ja joutuu yhä enemmän maksumieheksi. Totuus murtautuu aina lopulta esiin, kaivaa sen miten syvälle hyvänsä.

Pahinta mitä Perussuomalaiset nyt voisivat tehdä on pakittaa EU= kriittisyydestä. Hullu voi olla, muttei tyhmä.

Saarasofiasireenien oppien mukaan ei kannata peltoja kyntää.

Vähemmän EU: ta, mutta parempaa EU: ta. Brexististä ei enää kannata uikuttaa. Historiassa ei tapahdu enää mitään.

Hallitusvaihtoehdot käyvät vähiin. Sama siellä on edessä kuin 2015. Se on eri miehet kun ruumiita tekee, kun niitä pesee. Jos leikkiin mukaan lähtee, on leikki kestettävä. Aamurusko päivänpasko.

Sipilän hallitukset tulokset ovat kerrassaan paremmat kuin Marinin hallituksen aikaansaannokset. EU – politiikkaa myöden. Oppositiossa ei maan asioihin ole muuta kuin sanomista.

Viimeksi Persut talutettiin oppositioon nenästä vetämällä, jotta oikein pahaa teki. Samaan ansaan ei pidä kahta kertaa astua.
Kuoppa on jo kaivettuna.

Vääryyteen sortunut ihminen on sisäisesti heikko.

Kepu pettää aina ja Kokoomus joka kerta kun on kysymys perhearvoista ja terveestä järjestä.

Biologisia sukupuolia on kaksi. Sen nyt tietää kapitalistinenkin tiede.

Eduskunta tekee poliittista päätöstä sukupuolista biologisista tosiasioista viis veisaten.

Sanoin asiasta, vieläpä maltillisin sanankääntein, YLE: n Jälkiviisaissa viime perjantaina.

Muutaman päivän palautteen perusteella voin sanoa, että keskusta- oikeistolaisten miesten maailmassa on joku raja ylitetty.  Tyrmistys on ollut suurta koko Suomesta.

Persut voi mennä translain kautta ykköseksi vaaleissa.

Petteri Orpo ja Annika Saarikko puolustavat jotain sellaista ( biologiasta piittaamaton sukupuoli), jota ei ole olemassa. Ämpärissä on ääret, vaikkei sitäkään haluta uskoa.

Sitä saa, mitä tilaa.

Washingtonissa pidettiin eilen vuotuinen marssi elämän puolesta. Väkeä oli katujen täydeltä – erityisesti nuoria.

Marssi oli ensimmäinen USA: n Korkeimman oikeuden viimevuotisen  päätöksen jälkeen, joka kumosi niin sanotun Rode vastaan Wade päätöksen aborttioikeudesta.

Suomalaisista tiedotusvälineissä marssista ei ollut sanaakaan.

Äiti Teresan sanoissa on olennainen. Valinta on rakkauden ja väkivallan välillä. Jos väkivalta saa vallan kaikkein pienimpien kohdalla, saa se vallan kaikkialla muuallakin.

Usko ja käyttäydy sen mukaisesti tai sitten käyttäydyt ja uskot sen mukaisesti miten käyttäydyt. Suosittelen ensimmäistä.

Ystäväni Jari Turpeinen kuoli kolarissa Liperissä tiistaina.

Suru- uutinen saavutti minut keskiviikko- iltana. Itku ja ikävä ottivat vallan. Jari on sekä poissa että perillä. Tunsimme kymmenen vuotta.

Jari pääsi Outokummun valtuuston vuoden 2012 vaaleissa. Hänet valittiin uudellen vuonna 2017 ja 2021.

Seurakunnassa Jari auttoi heikompiosaisia ja toimi kirkkovaltuutettuna. Luottamusta oli kaikilla tasoilla.

Jari asettui eduskuntavaaleissa kristillisten ehdokkaaksi.

Lähetin ystävälleni viestin 29.11. :  ” Jari. Hyvä, että lähdit KD- ehdokkaaksi.👍.Timo . ”  Jari kuittasi : ” Suuret Kiitokset. Jari. ”

Jälleennäkemisen toivossa, Kristukseen turvaten. 🙏

Katselen poliittisia väittelyjä harvakseltaan.

Sanna Marinin ja Petterin Orvon sapelinkalistelussa oli sisältöä.

Nyt oli meininkiä! Puhuttiin selkosuomea, ymmärrettävästi.

Pääministeri Marin totesi, aivan oikein, että nykyinen Perussuomalaiset on erilainen puolue, kun vennamolainen Perussuomalaiset minun johtamana.

Mitä siitä sitten seuraa on poliittisen harkinnan asia.

On aivan selvää, ettei pääministeri voi jäädä odottelemaan. Hänen pitää linjata; taistelu johtajuudesta käydään nyt.

Puheenjohtaja Orpo on ennakkosuosikki. Hän hyötyy tästä asetelmasta. Mikäli hän haluaa voittaa,  opposition henkinen ykköspaikka on säilytettävä.

Tämä asetelma sopii molemmille.

Voittaja vie kaiken. Winner takes it all.

Tärkeintä on pysyä kuvassa – pitää aloite. Sinulla on oltava oma suunnitelma, muuten olet osa muiden suunnitelmaa.

Vastaako tämä kuva nykyistä Perussuomalaista puoluetta?
Jos ei, miksi ei?