Nimetön kommentointi pois palstoilta

Toimittaja Johanna Vehkoo on käräjillä Junes Lokan kanssa. Kyse on sananvapauden rajoista.

En ota kantaa itse asiaan. Oikeus tekee ratkaisun.

Olen useaan otteeseen kritisoinut sitä osaa mediaa, joka sallii nimettömän kommentoinnin keskustelupalstoillaan. Elämänkokemukseni suomalaisissa olosuhteissa ( politiikan ammattimies) on kaikunut kuuroille korville. Klikkaukset sanelevat alustojen moraalin.

Nyt samojen medioiden( Hesari etunenässä) edustajat hurskastelevat vihapuheesta, jonka antavat rehottaa omilla alustoillaan. Nimetön kommentointi pois ja meno siistiytyy. Moni kova poika/tyttö osoittautuu tuhnuhousuksi, kun pitää vastata omista tekemisistään omalla nimellä ja nuunalla.

Ihmisten, joita poliitikotkin ovat, räävitön arvostelu, syystä tai syyttä, on johtanut tähän tilanteeseen. Media ei ole asiassa ulkopuolinen taho vaan vahvasti sisäpiiriläinen. Paskapuhe puolittuu sekä  määrällisesti että laadullisesti kun nimettömänä sallittu loanheitto lopetetaan.

Poliitikon pitää kestää julkista arvostelua. Tiedän kokemuksesta. Kokemuksesta tiedän myös sen, että poliitikkojen arvostelijat eivät kestä sitä, kun saavat takaisin samalla mitalla. Siten syntyvät medioiden ” Näkökulmat ja analyysit ” , joissa omia mielipiteitä ja mieltymyksiä voi jakaa julki ikään kuin tosiasioina. Ja näiden jorinoiden perään mahdollistetaan nimetön kommentointi…

Miksi minusta kirjoitetaan? Siksi, että Soini myy.

Sitä vettä melotaan, mitä kanootin alla on.

Jusulan värivalinta ja Soinin lärvi

Jussi Niinistön vaalimenestyksen pelko  saa jo koomisia piirteitä.

Iltalehti toimii Jussi Halla- ahon kritiikittömänä kaiuttimena. Syyksi on tällä kertaa löydetty Niinistön tolppamainoksen värimaailma.

Perussuomalaisten värimaailma ja ensimmäinen logo oli sinivalkoinen.  Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut.

Värimaailma uudistettiin Jukka Jusulan ja minun toimesta omassa kampanjassani vuodelta 2003, jolloin pääsin  Eduskuntaan. Silloin käytettiin keltamustia ” liikennemerkkivärejä”. Kampanjan iskulause oli: ” Kuulen ääniä.”

Jukka Jusula myös suunnitteli Perussuomalaisten logon, jota Halla- aho ei juuri minun puheenjohtajakaudellani käyttänyt vaan enemmänkin hommafoorumin logoa. Nyt lainahöyhenet kelpaavat. Tekijämies ei unohdu, sillä hän on Suomen paras alallaan.

Tämän päivän Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemen kirjoitelma/kudelma lehden arvokkaimmalla paikalla puolustuministeristä on rimanalitus, jota ei voi ylittää.

Taitaa olla kova mies tämä Jussi Niinistö, kun joka puolelta lätkitään. Lohduksi Veikko Vennamon tavoin; ” Nollaa ei koskaan lyödä. ”

Eurooppa hukkaa mahdollisuutensa

Katsoin Paavo Lipposta Ykkösaamussa. Tunsin sympatiaa.

Lipposessa on rehellisyyttä.

Tutustuin puhemies Lipposeen, kun Tony Halmeella oli vaikeaa. Ongelmia oli ja pettymyksiä tuli, mutta Lipponen puolusti, ei pettänyt, eikä jättänyt.

Lipponen oli huolissaan, että EU: sta ja Euroopasta ei puhuta vaalikeskusteluissa. Oikea havainto. Eurooppa on hukassa ja hukattu.

En ole EU- fani, mutta halajan hyvää Eurooppaa.

Kymmenen vuotta sitten minut valittiin EU- parlamenttiin. Tutustuin lemmenlaivaan ja sen ristelijöihin. Hyvää tarkoittavat ihmiset eivät aina tuota hyvää tulosta.

Ratkaiseva virhe tehtiin, kun juutalais- kristilliset arvot jätettiin kirjaamatta  ” EU- perustuslakiin”.  Kulmakivi siirrettiin syrjään.

Tosiasia on, että Euroopan sielu tulee kolmesta kaupungista. Jerusalemista, Ateenasta ja Roomasta. Usko, demokratia ja laki.

Euroopan Unioni on saattanut itsensä tärviölle. Brexit on sekä soppa että suolihuuhtelu. Syyllisille ja syyttömille. Brexit merkitsee Euroopan heikkenemistä. Juuret ovat syvemmällä. Arvokriisissä.

Euroopan ja USA: n yhteistyö on ratkaisevan tärkeätä. Suhteet eivät ihan vielä ole happiteltassa, mutta tällä menolla pian ovat. Se on huono tie, kelvoton kuljettavaksi.

Suomesta tulee EU- puheenjohtaja. Olin Eurooppa- ministeri kaksi vuotta ja olen istunut EU- ministerivaliokunnassa pian neljä vuotta. Tunnen asiat läpikotaisesti.

Kyllä Suomi puheenjohtajuudesta selviää. Uudet ministerit eivät kesälomia vietä. Pääsevät suoraan setvimään kaikkien aikojen EU- vaalitulosta, rakentamaan rahoituskehystä, seuraamaan komission kokoonpanoa ja kohtaamaan seuraavan talous- ja rahoituskriisin.

Lipponen varoitti viisaasti EMU: sta. Pitää olla ratkaisuja. Oma etu.

Seuraa rahaa, follow the money. Sinä maksat.

Lähden tänään Brysseliin ulkoministerikokoukseen. Viimeisiä viedään. Aiheina ovat Kiina, Jemen ja Moldova.

Olisin mielelläni optimisti EU: n suhteen. Kokemukseni ja näkemäni perusteella siihen ei ole mitään syytä. Lipponen puhui eilen oikeaa asiaa. Lipposen  puolue keskittyy vaalikentillä rahan jakamiseen. Luku tulee laulun perästä. Heti syksyn budjettineuvotteluissa, Taivaan mannaa ei ole tarjolla.

Ennen kuin evankeliumia voi levittää, siihen pitää uskoa.

Ilman kolmen kaupungin karttaa ja kompassia siitä ei tule mitään.

Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen.

Eurooppa hukkaa mahdollisuutensa. Omasta syystänsä. Mea culpa.

Napinpainajat ja Tikkurila

Tyytymättömät kansalaiset kutsuvat kansanedustajia joskus napinpainajiksi vailla omaa tahtoa. Tiedän toisin. Ei siellä kukaan ketään mihinkään pakota.

Kansanedustajalla on tehtävässään perustuslain suoja ja sillä siisti.

Silloin kun pitää päästä listoille ja ja saada koko listan äänivoima taakse, ei omatunto kolkuta, eikä häiritse. Joskus ja joillakin  se taas häiritsee,useimmiten kun kuviteltu oma etu sitä vaatii.

Napinpainaminen on tärkeä osa edustajan työtä. Sillä ilmaistaan oma tahto. Siksi siihen passaa keskittyä. Kunnolla.

Budjettiäänestyksissä joka syksy toistuu sama ilmiö. Jokaisen pääluokan äänesstysrallin jälkeen ” väärin ” äänestäneet edustajat korjaavat äänestyskäyttäytymistään.

Sattuu sitä muutenkin ja usein samoille edustajille.

Vihreiden Emma Kari jätti eilen mitä ilmeisimmin äänestämättä Vaasan sairaalan kohdalla. Se oli ratkaiseva ääni. En moiti, enkä morkkaa.

Kun minulle esitettiin viime syksynä henkilökohtaista epäluottamuslausetta Emma Kari ja Sanna Marin sanoivat, että heidän piti äänestää potkujen puolesta, mutta äänet eivät rekisteröityneet? En tiedä sitä, mutta sen tiedän, että luottamukseni ei ollut kahdesta äänestä kiinni.

xxx

Kävin Sinisten vaaliteltalla Tikkurilassa. Oli mukavaa. Keskustelijoita riitti koko ajaksi. Kuvia otettiin, halattiin ja käteltiin. Yksi riidan haastajakin kävi onneaan koittamassa.

Ulkoministerin tehtävien hoidosta tuli useampikin kiitos. Olivat huomanneet, että USA: n ulkoministeri Mike Pompeo olisi tulossa Rovaniemelle Arktiseen ulkoministerikokoukseen.

Tavatessani Mike Pompeon marraskuussa Washingtonissa esitin hänelle tämän kutsun ja hän vastasi yrittävänsä tulla. Toivottavasti maailma pysyy mallillaan ja tapaaminen toteutuu.

Olisihan se hieno päätös ulkoministerin pestille, jos kaikki Arktisen Neuvoston jäsenmaiden ulkoministerit tulisivat Suomeen ja saataisiin asioita eteenpäin.

Rovaniemen kokouksessa puheenjohtajuus siirtyy Islannille.

Ajankohtainen koulukiertue

Aloitin väkivaltaisen radikalisaation vastaiset koulukiertueeni puolitoista vuotta sitten lokakuussa 2017.

Kysyntä on ollut käytännössä rajatonta ja mielenkiinto suurta.

Asia on mitä ajankohtaisin. Lähden asian tiimoilta jälleen liikkeelle Kiteelle, Muhokselle ja Ouluun.

Väkivalta on yksiselitteisesti väärin. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Viha on tuhoava voima.

Demokratiassa erilaiset mielipiteet ovat sallittuja , välttämättömiä. Väkivaltaisen radikalisaation päämäärä on aina yksinvalta.

Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Hyviä, huonoja ja siltä väliltä. Vaaleissa ei päätetä siitä, kuka on oikeassa vaan siitä, mitkä ovat sillä hetkellä puolueiden väliset voimasuhteet.

Yhteiskuntamme suurimpia ja alati kasvavia ristiriitoja on tiedonvälityksen ja politiikan  välisen suhteen muuttuminen ja muuttaminen.

Tiedonvälitys, media ja julkisuus on nopeaa. Politiikka on hidasta. Erilaiset radikaalit ryhmät ovat tajunneet tämän paremmin kuin monet muut. He ovat osanneet valjastaa sosiaalisen median omien tarkoitusperiensä palvelukseen.

Tiedän kokemusperäisesti, mitä ideologinen viestintä on. Sen voitot ja vaarat. Meillä ja muualla. Suomi ei ole erillinen saareke, emmekä voi pistää päätä pensaaseen ja kuvitella, että me voimme jäädä tämän kaiken ulkopuolelle.

Koululaiset ja opiskelijat ovat kiitollista keskusteluseuraa. He kuuntelevat ja haastavat. Eivät päästä helpolla miestä, joka ei ole koskaan halunnut helpolla päästä.

Camel-boots-mies kulkee omia polkujaan. Nuoret vaistoavat mikä olet miehiäsi. Sen takia koulukiertueet ovat myös minulle mieluisia ja tarpeellisia. Siellä on peili, josta totuus näkyy.

Ja totuus tekee vapaaksi. Puhumaan asiat niin kuin ne ovat.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto