Kolme päivää Ja paluu Iivisniemeen

Kirjoittelen tätä Wienissä. Aamunkähmässä.

Viimeiset kolme päivää ovat olleet mielenkiintoisia. Suorastaan ikimuistoisia.

Tiistaina olin Brysselissä EU- NATO- kokouksessa. Lounasvieraanamme oli USA: n ulkoministeri Rex Tillerson. Aistin tuolla lounaalla, että ilmoitus siitä, että Presidentti Donald Trump tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, tulee.  Ja tuli kanssa. Seuraavana päivänä.

Wienin ETYJ- kokouksen lounaalla puhuivat sekä Tillerson että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, jonka tapasin myös kahden kesken. Sattuipa Lavrov vielä illallisella vieruskaveriksi. Oli erinomainen tilaisuus keskustella. Presidentti Vladimir Putin ilmoitti asettuvansa ehdolle jatkokaudelle keskiviikkona. Siitäkin puhuttiin.

Paljon tuli ajattelemisen aihetta molemmista kokouksista. Tuli omaakin polkua mietittyä valojen sammuttua hotellihuoneessa torstai-iltana.

Näiden päivien välissä oli yksi päivä. Suomen Itsenäisyyspäivä. Sata vuotta! Arvokas ja hauska päivä. Olen käynyt Linnan Juhlissa Tiinan kanssa vuodesta 2002 ja täytyy sanoa, että nyt oli hauskinta.

Kerrankin voi Hesarin Nyt- liitteen kanssa olla samaa mieltä. Siitä, että kuva Alman kanssa on yliveto. Kyllä siitä palkinnon voi pokata. Kun vielä muistaa tilanteen ja sanat.

Mutta ei siellä Nyt- liitteessä leijumaan kannata lähteä. Kosminen kylmä pistää vielä punavihreänkin puntin tutisemaan. Ja polven notkistumaan. Painomuste kalpenee ikuisen elämän sanojen rinnalla.

Tänään illalla pääsen Iivisniemeen. Työpäivän jälkeen. Kotioven narahdus on ihana luontoääni. Sen voittaa vain mattojen tamppauksesta lähtevä jyly.

Huomenna menen saattamaan  SMP- legendan, ystäväni Mikko Vainion viimeiselle matkalle. Itku tulee pitkästä ( kolmen päivän) ilosta. Kiitolliset kyyneleet.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Tänään on ainutlaatuinen päivä.

Aloitin sen saunomalla puolen yön aikoihin. Kone Brysselistä saapui 23.00 pintaan ja kotiin päästyäni räppäsin saunan päälle.

Sauna on toinen kirkkoni. Siellä lepää sekä sielu että ruumis.

Juhlitaan tätä ainutlaatuista päivää yhdessä ja hyvillä mielin.

Me voimme päättää omista asioistamme. Me olemme itse valinneet päättäjämme ja voimme heidät vaihtaa, jos haluamme.

Suomi on hyvän maa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Voimia ja varjelusta itse kullekin. Kaikille meille suomalaisille.

Vastustan kuoleman kulttuuria

Ihmiselämä on minulle Pyhä. Kohdusta hautaan.

En alistu murhamiehen tasolle. En, vaikka sydän märkänisi.

Helsingin Sanomat hieroo taas gallupsaippuaa kansan silmiin. Kova on hinku propagoida kuoleman kulttuuria.

Käsitteellinen hämärtäminen hilluu innoissaan. Asioista ei puhuta enää oikeilla nimillä. Eutanasia oli alkujaan armomurha, sittemmin armokuolema, sitten hyvä kuolema.

Korvat eivät kestä totuutta.

Olen koko poliittisen urani vastustanut kuoleman kulttuuria. Vastustan loppuun asti. Olin sitten politiikassa tai en.

Olen viime vuosina hävinnyt monta taistelua Eduskunnan äänestyksissä. Sydämessäni en yhtäkään.

Asia on hyvin yksinkertainen. Joko olet elämän puolella tai olet sitä vastaan. Muu on sievistelyä. Selittelyä. Hurskastelua ja hypokratiaa. Kysymys ei ole helppo, vastaus on. Kyllä tai ei.

Kun näistä asioista sanoo mielipiteensä, saa aina paljon palautetta. Myönteistä ja kielteistä.

En kirjoita tästä saadakseni ääniä tai menettääkseni niitä. Itse asiassa en välitä siitä tipan vertaa. Kirjoitan siksi, että en halua olla hiljaa. Minä en anna hiljaista hyväksyntääni kuoleman kulttuurille olemalla vaiti.

En ole enää puolueen puheenjohtaja. Kun olin, kantani oli sama. Jätin puolueen, jonka kannattajista tämän päivän gallupin mukaan 91 prosenttia kannattaa armomurhaa. Mitä siitä voi päätellä?

Sen, että gallupit eivät päätä. Eduskunta päättää.

Hoosiannaa ja haastattelupyyntöjä

Kävin laulamassa tänään Messussa Hoosiannan. Se on hieno laulu. Koko sielu soi. Urut pauhasivat ja sydän paisui hyvästä olosta.

Messu auttaa näkemään olennaista. Kaikki muu on kehällistä.

Saan paljon haastattelupyyntöjä koskien ” uskonasioita ”. Olen ankarasti miettinyt, mitä niille tehdä.

Jätän nyt nämä haastattelut ennen Joulua väliin.

Kristillinen kirkko syntyi muuttamaan maailmaa. Ei mukautumaan maailmaan, eikä muuttamaan itseään maailmalle mieleiseksi. Rakkaus on radikaalia uskollisuutta, pysyvä mielen asenne. Se ei vaadi paljoa, se vaatii kaiken. Ja ottaa myös.

YLE:n ymmärtämätöntä

YLE on päättänyt lopettaa latinankielisen viikkokatsauksensa Nuntii Latiinin.

YLE: n ymmärtämätöntä. Ei yllättävää.

Olin Tallinnassa EU – ulkoministerien ulkoministerikokouksessa syyskuussa, kun vieressäni Britannian ulkoministeri Boris Johnson sanoi: ” Timo, Suomi on sivistynyt maa, kun teillä on Latinankieliset Uutiset radiossa.

Yllätyin myönteisesti, kunnes muistin Ystäväni Boriksen klassisen koulutuksen.  Sivistyksen arvo on suunnaton.  Ilahduin tunnustuksesta, ei ole ilon aihetta enää. YLE vei, Latina vikisi.

YLE ei yllätä positiivisesti.  Rahaa on. Näkemystä ei.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto