Minut valittiin maanantai- iltana Espoon kaupunginvaltuuston toiseksi varapuheenjohtajaksi. Sellaisessa hommassa en ole vielä ollutkaan. Kannatusta on, niin mikä siinä sitten.

Valtuuston puheenjohtajana olin edellisellä kaudella yhden vuoden.

Lopetin valtakunnanpolitiikassa. Töitä tein viimeiseen päivään asti. Samalla moraalilla ja filosofialla teen työni valtuustossa.

Sain kuntavaaleissa Espoossa 4087 ääntä. Se oli toiseksi suurin henkilökohtainen äänimäärä, Kai Mykkänen oli ykkönen.

Vaalien jälkeen sovimme luottamusmiespaikoista osallistuneiden kesken. Minulle esitettiin tätä paikkaa yksimielisesti.

Sittemmin puolueessa kävi miten kävi. En koskaan eronnut Perussuomalaisesta puolueesta. Minut erotettiin perustamastani puolueesta sen jälkeen, kun olin eronnut sen eduskuntaryhmästä.

Minulle ei ollut minkään sortin yllätys, että Espoon kaupunginvaltuuston Perussuomalaiset eivät halunneet kunnioittaa itse sopimaansa sopimusta vaan halusivat ryöstää paikkani.

En ole tuon paikan vaivainen, mutta mittautin kannatukseni. Voitin äänestyksen selvin numeroin. En ole koskaan yhdellekään Persulle äänestyksessä hävinnyt. En puolueen sisällä, enkä sen ulkopuolella.

Katsoin, että vaaleissa saamani kannatus ja valtuustossa nauttimani luottamus edellyttää, että on valmis eturiviin, kun kysytään.

Valtuuston puheenjohtajiston jäsenenä minulla on oikeus osallistua kaupunginhallituksen ja ryhmien puheenjohtajien kokouksiin. Hoidan tämänkin homman kunnolla. Espoo on aktiivinen kansainvälisessä toiminnassa, siinä voi olla varmasti avuksi.

Tunnen viidennen kauden valtuutettuna kaupungin ja sen toiminnot. Poliittinen urani alkoi kaupungin luottamustehtävässä, joten samoissa touhuissa on hyvä mennä loppuun asti.

Ei tämä siviilielämä niin kamalaa ole. Populismi – kirja on kirjoituspöydällä ja ensimmäiset säkeet ovat selvillä.

Kotikaupunki antoi luottamusta.

Sain Iivisniemestä viime kuntavaaleissa 147 ääntä. Aika moni heistä lähetti illalla viestiä, että ääneni on taas täydessä käytössä. Eri puolilta Espoota tuli tukea. Myös muista ryhmistä.

Se tuntui ja tuntuu hyvältä.

Ei Persujen kannata olla katkeria. Ette te huonolle hävinneet. Pari rivipersua onnittelikin. Siellä on vielä juurevaa porukkaa joukossa, eivät kaikki on maahanmuuttofarisealaisia.

Ajan sitä ohjelmaa, joka yhdessä kuntavaalien  alla sovittiin.

Asukkaiden asialla.

Ploki jatkuu. Toistaiseksi harvakseltaan. Täältä minut löytää.

Elän, jos Luoja suo, muutaman kuukauden oman mielen mukaan. Miettien mieleisiä ja mielettömiä. Ihmetellen valinnanvapautta.

Siinä on opettelemista, kun on viimeiset neljä vuotta ollut aikataulutettuna aamusta iltaan.

Katson YLE Areenasta uusintana Särkynyt Enkeli sarjaa, jossa Sean Bean esittää katolista pappia. Jospa osaisin kirjoittaa näytelmiä tuolla tavalla tai näytellä noin. Mestarillista. Ytimen ymmärtävää.

Taide totuuden todistajana.

Espoon Tikka taas tänään. Mukana kannattamassa, one club man.

Hyvää kesää kaikille plokin lukijoille.

Jos sanottavaa tulee, sanon sen täällä.

Tänään oli hyvä päivä. Toiseksi viimeinen ulkoministerinä.

Pidettiin läksiäiset kabinetin ja toimiston työkavereiden kanssa.

Ne kahvit kannatti juoda. En unohda niitä milloinkaan. Tuijotan saamaani kukkapuskaa kotiparvekkeella kiitollisena lähimpien työkavereiden tuesta, lojaliteetista, integriteetistä ja suoranaisesta hyvyydestä.

Olen politiikassa paljon nähnyt ja tehnyt mies. Olen ollut satumaisen onnekas saadessani työskennellä ulkoministerinä ammattitaitoisten ihmisten ministeriössä.

Olen saanut muistaa henkilökuntaa, turvamiehiä ja – naisia sekä autonkuljettajia yhteisistä töistä, toimista, matkoista ja kaikesta muusta.

Sain kuulla eilen ja tänään niin paljon kaikkea kaunista, että kyky vastaanottaa myönteistä palautetta alkaa lähetä lakipistettä. Liikutun jo omista ajatuksista.

Minulle jäi tästä kaikesta hyvä mieli. Kiitos ulkoministeriön väki!Meillä ja maailmalla. Kaikkia tarvitaan.

Minulle oli suuri ilo ja kunnia olla teidän ministerinä ja työtoverinne 1470 päivää. Time of my Life.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Viimeinen ulkomaanmatka ulkoministerinä Latviassa Itämeriyhteistyön merkeissä.

Työpäivän päätteeksi tuoppi Viron kollega Urmas Reinsalun kanssa.

Hyvin meni.

xxx

Perustamani Perussuomalaiset on vallaton puolue. Saatanan tunarit.

Taitamattomuus ja kyvyttömyys neuvotella vei Eduskunnassa salin seinustalle vailla yhtäkään ystävää.

Vihreä ulkoministeri ja sisäministeri junailevat melko pian ratkaisut…no jätän tilaa mielikuvitukselle.

Pakkoruotsi palaa ylioppilaskirjoituksiin. Päätös on häpeällinen. Olin ulkoministeri neljä vuotta, enkä tarvinnut siihen ruotsin kieltä. Jatkossa ei pääse ylioppilaaksi ilman sitä.

En ihmettele, jos Halla- aho luopuu puheenjohtajuudesta tai ei ota vastaan sitä.  Oli kysymys sitten puolueesta tai ulkoasiainvaliokunnasta.

Vaaleissa pärjättiin, sen jälkeen ei missään.

xxx

Rinteen hallituksen ohjelma on tyhjän päällä. Talous sakkaa, eikä työllisyysaste nouse. Liikkumisen verottaminen on pahinta myrkkyä.

Näin käy, kun rengit johtaa maata.

Iltalehdelle lirutettu hallitusohjelma on tylyä tekstiä.

Olen seurannut ja tehnyt Suomen ulkopolitiikkaa kokopäiväisesti kahdeksan vuotta. On ollut etuoikeus olla mukana.

Mielestäni tulokset ja vaikuttavuus ovat olleet kohdallaan.

On puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä.

Uuden hallituksen myötä liturgia tekee paluuta. Kellot ja käytös kääntyvät Kekkosen aikaan, monessa mielessä.

” Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtiota kohtaan.” Kenelle tämä lause on kirjoitettu?

NATO- kirjaus on huono, eilisen evästä. Se olisi kannattanut ottaa suoraan Sipilän hallituksen ohjelmasta. Onneksi en joudu tuota kirjausta selittämään ja selittelemään.

We are the world, We are the children osasto on täynnä sanahelinää sinänsä hyvistä asioista. En pitänyt tapanani mennä sormi pystyssä opettamaan kollegoita milloin mistäkin asiasta. Asiasta sanoin, jos aihetta oli. Moralismista ei ole apua.

Olen ulkoministerinä vielä muutaman päivän. Lähden työhuoneestani hyvillä mielin. Tein asiat niin hyvin kuin osasin. Säilytin itsekunnioitukseni. Kiitän ministeriön erinomaista henkilökuntaa työstä ja yhteistyöstä.  Lojaalisuutenne lämmittää.

Toivon uudelle hallitukselle menestystä ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikealla saralla. Esitän silti  huoleni. Demokratiassa on tilaa erilaisille mielipiteille.

Omasta ajastani Ulkoministeriössä kirjoitan, kun aika on. Maisterisjätkä ja Peruspomo saavat jatkoa ” Ministerismiehestä ”. Sitä ennen kirjoitan Populismista.

Se kirja kannattaa minun kirjoittaa ja sinun lukea.