Pääsiäisen alla hallitus ajoi suurella totisuudella  kokoontumisrajoituksia kuin käärmettä pyssyyn.

Perustuslakivaliokunta veti maton jalkojen alta.

Korona on nyt asetettu lasku- uralle hallituksen päätöksellä.

Hallitus oli oikeassa ennen pääsiäistä ja pääsiäisen jälkeen.

Tämä on jäniskäännös – ei takinkäännös.

EU: n elypymisrahastosta ei ole jaettu pennin hyrrää.

EU: n talous- ja vakaussopimus on voimassa. Sitä ei ole muutettu, kumottu, eikä päivitetty.

EU pauhaa oikeusvaltiosta.  Sen ymmärrän.

Sitä en ymmärrä, että EU itse rikkoo omia sopimuksiaan, eikä tee mitään asian korjaamiseksi.

EU tekee kaikkensa pankkien pelastamiseksi, sinä maksat!

Mikä yhdistää Sebastian Tynkkystä, Teemu Torssosta ja Ano Turtiaista? Kaksi on jo saanut perustamastani puolueesta kenkää ja kolmas on kolmatta kertaa syytteessä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Mitä muuta ?

Kaikki olivat Jyväskylän puoluekokouksen linjoilla siirtämässä Perussuomalaisia uuteen komentoon ja asentoon.

T- linja on työnsä tehnyt ja mono heiluu.

Tynkkynen on poikkeustapaus. Konttaaminen vaipoissa Suurkirkon portailla ilmeisesti suojaa seurauksilta. Turtiainen ja Torssonen otettiin vakavasti, Tynkkystä ei.

Pot pot pot potkut sain….

Luteet pois lipulta. Perussuomalaisissa on paljon kunnon kansalaisia, potkikaa nyt pellet pois puolueestanne. Suomi on vapaassa pudotuksessa ja tarvitsee suunnan muutosta.

Tällä menolla vaikutusvaltanne on nolla ja nollassa pysyy.

Annoitte sosialistien vetää itseänne höplästä ja olette hallituksesta ulkona. Vain sieltä saa jotakin aikaan. Taitamaton johtonne pelasi teidät ulos. Tulos on punavihreä sekasotku.

Ette pääse kuntavaaleissa lähellekään paalupaikkaa, mutta eduskuntavaaleissa tilanne on toinen – ilman rasisteja.

Näin vaimon Hesarissa jutun Brexit- museosta.

Luin juttua kappaleen matkaa ja kuinka ollakaan törmäsin tuttuun nimeen; Gawain Towler. Yksi museon puuhamiehistä. Tässä olemme Lontoossa syyskuussa 2017.

Ehdottomasti kymmenen mielenkiintoisimman ihmisen joukosssa maailmassa, jonka olen tavannut jo vuonna 2009 Brysselissä.

Hän sanoi minulle, että Brexit tulee. Minun oli vaikea uskoa sitä. Kahden vuoden päästä siitä, tein Jytkyn ja Brexit tuli siitä viittä vuotta myöhemmin. Kukapa olisi uskonut?

En uskonut vuonna 2009, mutta 2016 olin jo melko varma siitä.

Mikä meni pieleen? Ei mikään.

Se on eri miehet, kun ruumiita tekee ja niitä pesee.

Sanna Marinin ilmasto- ja ihmisoikeushallitus jäi lehdelle soittelemaan, kun USA: n ilmasto- ja ihmisoikeuspresidentti Joe Biden kutsui koolle ilmastokokouksen, jonne Suomea ei kutsuttu.

Arvaa harmittiko?

Tottakai. Massiivisesti, mutta mitään ei myönnetä.

Se, että Ruotsiakaan ei kutsuttu. Lohduttaa. Vähän. Norja ja Tanska kutsuttiin, mutta se ei johdu NATO: sta.

Onko Suomi epäonnistunut? Onko hallitus epäonnistunut? Ei sellaisia kehdata kysyä, presidentistä puhumattakaan.

Ilta- Sanomien Timo Haapala kirjoitti viikonloppuna ajatuksiaan, miten Juha Sipilään suhtauduttaisiin koronakriisin johtajana.

Siitä tuskin on mitään epäselvyyttä, mitä punavihreät ja media huutaisivat , jos Sipilän hallitus olisi jäänyt ilmastokokouksen ulkopuolelle.

Tosin Sipilän hallitus ei ollut ilmastohallitus vaan talouden ja työllisyyden hallitus, jonka aikana työllisyysaste nousi, työttömyys aleni ja valtion velkaantuminen taittui.

Sipilän hallitus yritti edistää paikallista sopimista. Vasemmisto vastusti oppositiosta ja antoi liitoille väärää turvallisuuden tunnetta.

Sipilän aikana olisi sovittu, nyt sanellaan.

Mitä opimme tästä?

Emme mitään.

Liityin SMP: n jäseneksi 26.3.1979, 42- vuotta sitten.

Olin lukion ensimmäisellä luokalla.

Tapasin eilen lukioaikaisen luokkatoverini Jari Kinnusen. Mainitsin tämänpäiväisestä vuosipäivästä.

Jari sanoi, että kyllä silloin jaksoin paasata politiikkaa. Samaa sanovat muutkin lapsuuden ystävät, ne, jotka vielä ovat hengissä.

Kato on käynyt kovana, moni on joukosta poissa.

Elämäkertani alkaa olla viimeistelyä varten valmis. Luovutan käsikirjoitukseni kustantajalle ensi kuussa.

Vuoden kirjoitustyö kertoo koko minun tarinani. Vennamolaisen miehen matkasta maailmassa.

Kirkassilmäisenä lukiolaisena minulla ei ollut aavistustakaan mitä kaikkea elämä tuo tullessaan.

Vennamolaista puoluetta ei enää ole olemassa, mutta Vennamon perintö elää ja murtautuu vielä kukoistukseen, sillä vennamolaisuus on luonut Suomeen poliittisen perinteen kieltä ja mieltä myöten.