Aihearkisto: ploki

38-vuotta mukana

Päivälleen 38-vuotta sitten lampsin kumisaappaissa kevätloskassa liittymään Suomen Maaseudun Puolueen jäseneksi. Olin 16-vuotias lukiolainen.

Vuonna 1979 Urho Kekkonen oli Suomen Tasavallan Presidentti, Neuvostoliitto porskutti, internetistä ei ollut tietoakaan, eikä kännykkä painanut rintataskussa.

Politiikasta tuli kohtaloni. Elämä on mennyt politiikassa ja politikoidessa. Olisi ajan voinut huonomminkin viettää. Liityin SMP: hen nuorena vihaisena miehenä. En voinut sietää kommunismia, enkä vanhoja puolueita.

Olen ollut jo nuorukaisena Patamusta konservatiivi. Vanhan Liiton mies. Sellaisena olen politiikassa pärjännyt, sen minkä olen pärjännyt.

Tänään tunnen suurta kiitollisuutta. Politiikassa ei ole tärkeintä menestys vaan se, että on ja uskaltaa olla oma itsensä ja valita tiensä. Kyllä elämä kantaa.

Vaalikentillä on kivaa

Tein tänään kunnon vaalikenttäkierroksen Uudellamaalla. Kyllä oli mukavaa ja palkitsevaa.

Ajattelin puhetilaisuuksien välillä, että on sitä pitkälle päästy puolueena, joka sai alkunsa neljän lyödyn miehen saunareissusta Saarijärvellä kesällä 1995.

Minulle on turha tulla mussuttamaan mahdottomuuksista. Meidän ihmisten on tavoiteltava mahdottomuuksia ja tehdä niistä mahdollisia. En koskaan anna periksi, en missään asiassa, enkä mistään syystä. Edellyttäen ,että asia on oikea.

Aloitin päivän Vihdistä. Se on naapurikunta, josta olen aina saanut täyden tuen. Vastassa oli Terhi ja kumppanit, työmme sankarit.  Kova työ sai aikaan ostavan ehdokaslistan. Voitamme vaalit Vihdissä varmasti. Ehdokaslista on vakuuttava.

Mukavana uutena tuttavuutena oli Jarno, joka oli saanut kipinän perussuomalaisuuteen olleessaan viisi vuotta sitten kantamassa muuttomiehenä meidän perheemme pianoa uuteen kotiimme. Jarno ja kaveri hoitivat homman. Piano on paikallaan ja Jarno ehdokaslistalla. Emme olleet viiteen vuoteen tavanneet. Ole ihminen ihmiselle ja ties missä tavataan.

Seuraava etappi oli Mäntsälä. Väkeä oli kuin Siinain hiekkaa, naapurin teltallakin kuunneltiin korvat hörössä. Halasin Rauha Mattilaa ja muitakin tyttöjä. Saimme Rauhan kanssa samassa tilaisuudessa Rintamaveteraaniliiton ansiomerkin ennen vuoden 2008 kuntavaaleissa Katajanokan kasinolla.

Rauha ja minä ystävystyminen tuossa tilaisuudessa. Rauha sai sukunsa puolueeseen mukaan. Pian tilanne johti siihen, että perustimme Mäntsälään Perussuomalaisten osaston. Olin mukana perustavassa kokouksessa. Nyt meillä on Mäntsälässä hyvä ehdokaslista, enemmän ehdokkaita kuin viimeksi ja vaalivoittoa pukkaa.

Sain Mäntsälän porukoilta hienon pokaalin laatalla. Siinä minua kiitetään 20 vuotta kestäneestä pestistäni Perussuomalaisten puheenjohtajana. Tuossa se pysti istuu olohuoneen pöydällä. Pitkäaikainen tukimies ja valtuutettu Kari Kuisma soitti pojalleen kun olin kojullamme  ja sain kutsun puhelimeen. Totesimme,että hyvin menee.

Seuraava etappi oli Tikkurilassa. Sain tyttöjä kainaloon kahmalokaupalla. Pitkäaikaisia tuttuja ja paljon uusia myös nuoria ja tietysti Korson porukat. Youtuubiikin pääsin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin pidimme Vantaankin kokouksia yhdessä Niemelän Arjan , Luttisen Pauli Artturin ja nyt jo edesmenneen Kalle Ylimutkan kanssa. Kasvu on ollut huimaa. Kankkosen Minna kainalossani söin Vantaan Perussuomalaisten makkarat.

Sitten kotikentälle Lippulaivaan. Olen kyllä vakuuttunut meidän makkaramiehistä, oikeista perusäijistä ja puuhanaisista. Vedimme Espoossa listat täyteen ja saatamme gallupit häpeään. Olemme Espoon aktiivisin toripuolue. Kansan keskellä.

Olen antanut puolueelle kaikkeni ja saanut tänään taas ruhtinaallisesti takaisin. Omien tuki on liikuttavaa. Tätä ei voi ostaa, sen saa puhtaasta sydämestä; rahatta ja hinnatta.

Tänään mieli oli kieltämättä haikea. Lopetan puheenjohtajana huipulta. Minulle omien tuki on ollut kaikki kaikessa. Kilpailijat ja mediat ovat lyöneet kuin vierasta sikaa. Se on osa sitä henkistä epämukavuutta, joka liittyy Perussuomalaisten puheenjohtajuuteen.  Syvä kenttä ei ole koskaan epäröinyt, ei hylännyt. Minun tulee ikävä teitä ja näitä kierroksia.

Iso ikävä.

Silti kaikki on plussan puolella jatkossakin. Perussuomalaiset on Suomen merkittävin puolue. Sen paikkaa ei mikään toinen puolue voi korvata.  Vaaleissa mitataan kannatus. Sydämessä sivistys. Juureva Perussuomalaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä siivestäjien omanvoitonpyynnin kanssa, on sydämensivistystä. Käytännön lähimmäisenrakkautta. Tämänpuoleista gospelia.

Surkeaa tietämystä populismista

Tiedän jotakin populismista sekä käytännössä että teoriassa. Olen sekä tutkinut että harjoittanut populismia.

Suurimpaan ääneen populismista puhuvat ne, jotka eivät ole asiaa tutkineet, saati ymmärtäneet.

Populismi on olkikoira, jonka syyksi pistetään vanhojen puolueiden epäonnistuminen kautta Euroopan. Ei mikään liike synny tyhjästä vaan perustavaa laatua olevista epäkohdista, vallan väärinkäytöstä ja kansan unohtamisesta.

Brexit- äänestys on malliesimerkki siitä, että kansa ” äänesti väärin ”. Ei kansa äänestä väärin vaan se äänestää niin kuin hyväksi näkee. Suomi menettää hyvän liittolaisen ja ystävän EU:ssa. Se on paha tappio koko EU: lle.

Britanniassa kansanäänestyksen hävinneet poliitikot erosivat. EUroopan Unionissa ei vastaavaa vastuunkantoa ole tapahtunut. Jankutetaan populismista ja elämä Lemmenlaivassa jatkuu entiseen tapaan.

Me emme saa sallia kostomentaliteettia, pahaa tahtoa tai revanssihenkeä. Fakta on, että Britannia on Euroopalle tärkeä ja tarvitsemme hyvän ratkaisun. Siinä ei uhoilu auta yhtään mitään.

Mitä tulemme näkemään. Mistään mitään ymmärtämätöntä populismilla pelottelua ja kovien kantojen laukomista julkisuuteen ja kuitenkin Brexit on hoidettava. Hoidetaan se mieluimmin hyvin kuin huonosti.

EU: lla eikä Britannialla ole varaa koppavuuteen. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Ja syyllinenkin on selvä, jos pieleen menee; populismi.

Jopas jotakin

Perussuomalaiset on Suomen merkittävin puolue. Ainakin jos luottoluokittajaan on uskominen. Perussuomalaisten puheenjohtajuus on ilmeisen merkittävä luottamustoimi. On siinä sitten kuka tahansa.

Tässä ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Muutama vuosi sitten minut leimattiin maailman seitsemänneksi vaarallisimmaksi mieheksi. Ei maailma kaatunut silloinkaan.

Perussuomalaiset on kansanliike ja yleispuolue. Sellaisena sillä on tehtävä ja kannatusta. Me olemme isänmaallinen puolue. Tässä tilanteessa pitää olla hallituksessa puolustamassa omaa linjaa.

Edellisen hallituksen aikana työttömyys paheni 100,000 henkeä. Nyt työllisyys on parantunut noin 30,000 hengellä. Samalla tavalla talouskasvu on saatu alulle. Maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty. Lex Lindström toteutettu, kotiäitivihaa taitettu jne.

Punavihreät haluavat puolueemme oppositioon ja itsensä tilalle. Perussuomalaisia ei kannata aliarvioida. Ei me nyt niin hulluja olla,että avasimme vapaaehtoisesti Smolnan ovet Ville Niinistön ja Paavo Arhinmäen porukoille. Ja samalla talouden tärviölle sekä  Ei, ei, ei-politiikalle.

Taivaanranta ruskottaa

Ajan merkit eivät ole hyvät.

Mikään tilanne ei ole niin huono, etteikö sitä voisi typeryydellä huonontaa. Se käy kätevästi sanomalla ja sitä voi ryydittää tekemällä.

EK- pomo Veli-Matti Mattila teki mahtihallan paikallisen sopimisen edistämiselle. Sinänsä järkevän asian edistäminen muuttuu tuollaiselle löysällä lärväilyllä poliittisesti mahdottomaksi.

SDP ja kommunistit eivät tarvitse vaalikampanjaa lainkaan, kun Mattila hoitaa. Työmarkkinoilla on pian shakki ja sitten matti. Lennot jo takkuavat. Ei tarvitse olla mikään Hegel ymmärtääksen mitä tämän tiensä päästä löytyy.

Turkki ja Hollanti ovat nyt pahassa paikassa. Tästä voi tulla suurempikin harmi koko Euroopalle. Ulkoministerinä olen oppinut monta asiaa, päällimmäisenä sen, että arkoja ja vaikeita asioita ei kannata hoitaa julkisuuden kautta. Ne eivät sitä kautta hoidu.

Tunnekuohussa tulee usein sanottua sellaista, mitä myöhemmin katuu. Kun sen vielä  tekee julkisuudessa, on soppa sakea.

Pohjois-Korean ohjuskokeet ovat todellinen uhka. Etelä-Korean sisäpoliittinen kaaos siinä sivussa ja vieressä kasaa mustia pilviä taivaanrantaan. Mitä tehdä kun ei voi olla yhdessä, eikä tule toimeen erikseen?

Perussuomalaisten puheenjohtajakausi opetti minulle kaikenlaista. Ennen kaikkea katsomaan ajan merkkejä ja kestämään henkistä epämukavuutta.

Mattila arvioi aivan pieleen ihmisten sietokyvyn. Kyse ei ole rahasta, kyse on kunniasta. Työmies on palkkansa ansainnut. Ilman duunareita ei tehdä voittoja.

Taivaanranta ruskottaa. Turkin ja Euroopan välillä on kohtalonyhteys, mutta ei kunnon puheyhteyttä. Se on helvetin vaarallista.

Näen multakuormittain traumaa pienissä sieluissa. Meillä ja maailmalla. Politiikassa pärjätäkseen pitää olla poliitikko, ei ajan ilmiö. Minä-ihmisten hedonismi tekee pahaa jälkeä.

Meillä ja maailmalla.

Taidan sittenkin kirjoittaa kolmannen kirjan. Kun vielä ehtii.