Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Mediasosiaalinentapaus

Nimettömät pellet ovat aktivoituneet.

Mediasosiaalinentapaus.

Media taivastelee koventuneilla asenteilla ja mielipidekuplilla. Se on farisealaista, koska nimettömien kommenttipalstojen ylläpito ruokkii kiihkoa ja pötypuhetta.

Klikkaukset ratkaisevat. Se on kulkukissan moraalia.

Saan paljon postia. Nimellä ja ilman. Siis selkärankaisilta, jotka laittavat nimensä alle ja politiikan puupyssymiehiltä, jotka eivät laita.

Naiset laittavat nimensä useimmin alle kuin miehet. Tämä on kokemukseni pitkältä ajalta. Tosinainen pesee tosikkomiehen mennen tullen ja palatessa.

Vaalikevättä ilmassa. Tosikkojen ja tomppeleiden kulta- aikaa. Viihdettä, jota ei rahalla saa.

Suomi on kuitenkin asialinjan maa. Selkärankaiset ovat aina enemmistö ja puupyssymiehet vähemmistö.

Voi itsensä häpäistä myös omalla nimellä. En kyllä suosittele.

En ole Facebookissa enkä Twitterissä, joten niitä ei voi minulta sulkea. Tämä ploki on kyllä kaadettu muutaman kerran.

Mies ja mikrofoni riittävät, jos on tarpeeksi hyvä.

Voi se olla nainenkin.

Moni kansanedustajaksi mielivä satsaa sosiaaliseen mediaan. Kannattaa katsoa, mille algorytmille rahansa kantaa. Pitää olla todella hyvä, että on viejä eikä vietävä.

Vaalit voitetaan kolmella sanalla. Pitää olla oikeat sanat.

Uuden vuoden lupaus

Lupaan yllättää.

Uuden vuoden lupaus.

Suomessa vallitsee kieltämisen meininki.

Nyt halutaan kieltää ilotulitukset. Joulun alla haluttiin päiväkoteihin ja kouluihin  ” uskonnottomien ” juhlia. Turkistarhaus  halutaan kieltää, samoin lihansyönti, lentäminen, turvetuotanto…HALOO!

Jos tämä meno jatkuu, tulee ankea aika ja mauton maa.

Ensi keväänä tulee kymmenen vuotta siitä, kun lähdin Euroopan Parlamenttiin. Tai äänestäjät lähettivät minut sinne.

Liityin EFD – ryhmään. Ryhmässä oli sittemmin keskeinen Brexit- arkkitehti Nigel Farage ja Italian nykyisen  hallituksen todellinen voimamies Matteo Salvini.

Inspiroiva ja aikaansaava sakki. Meille naurettiin. Sitten nauru loppui. Tilalle tuli jotakin muuta. Tietty kunnioitus. Kitkerästi, mutta kuitenkin.

En ole vanhojen ryhmtovereiden vartija tai selittelijä saati takuumies. Todellista poliittista lahjakkuutta ei saa kappaletavarana mistään. EU – kriittisellä puolella sitä oli paljon. Tunnustettiin tai ei.

Entäs EU- myönteisellä puolella?

Keitä tulee mieleen nyt EU- vaalien alla?

Aivan.

Kirjoitin plokiini 11.10.2009, sieltä EU: sta:

” Ilmastomuutos kelpaa mihin vaan.

Ilmastonmuutoksella pelottelu on raakaa ja tehokasta vallankäyttöä. Ole huolissasi ilmastonmuutoksesta – jos et ole, olet huono ja itsekäs ihminen. Hyi Sinua.

Äänestä vihreitä, torjut ilmastonmuutosta.

Älä äänestä Perussuomalaisia, hillitset siten ilmastonmuutosta.

Metro Espooseen, estät ilmastonmuutoksen.

Ole feministi ja ilmastonmuutos hidastuu.

Älä grillaa lihaa, pysäytä ilmastonmuutos.

Irlanti hyväksyi EU- perustuslain, ilmastonmuutos saadaan suitsittua.

Hetkinen. Siinä se.

EU:n olemassaolo on saanut uuden vedenpitävän oikeutuksen; se on ilmastonmuutoksen torjuminen.

Maailman menestynein rauhanprojekti ei enää riitä. Ilmastonmuutos on täällä.

Se tulee kaikkiin raportteihin, opetusohjelmiin, puolueohjelmiin , kaavoitusohjeisiin, liikennevalistukseen, kommunistisiin opintopiireihin , seurakunnan esittelylehtisiin jne.

Ilmastonmuutoksen epäilijät demonisoidaan. Ilmastonmuutoksen kieltävä argumentointi ensin syyllistetään, myöhemmin ehkä kriminalisoidaan hyökkäyksenä ihmiskuntaa vastaan.

Ilmastonmuutos on täällä, Mikä on sinun roolisi? -Sinä maksat. ”

Näin siis kirjoittelin vajaat kymmenen vuotta sitten. Euroopan Parlamentin jäsenenä.

Olenko vielä samaa mieltä?  Nykäsittäin sanottuna! Ehkä otin, ehkä en. Se oli sitä aikaa. Nyt on armon aika. Toinen aika.

Tieto lisää tuskaa ja tuska lisää tietoisuutta. Marxismista muistan väärän tietoisuuden. Jostakin muualta väärän ja oikean tiedon puun.

Minulla on ensi vuodeksi kolme päävaihtoehtoa. Olen ehdolla Eduskuntaan. Olen ehdolla Europarlamenttiin. Lopetan politiikan tykkänään. On vain hyviä vaihtoehtoja. Ei Luojan kämmeneltä voi mihinkään pudota.

Älä veikkaa, koska menee kuitenkin väärin. Tästä päivityksestä ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä. Teen harkitun päätöksen.

Yllätän. Itsenikin.

En ikinä mene tosikoille töihin.

Kristuksen syntymäjuhla

Joulu on Kristuksen syntymäjuhla.

Rauha maailmasta on kaukana.

Sydämissä se on mahdollinen. Se tarvitsee tilaisuuden. Tahdon.

Ihmiselämä on Pyhä syntymästä luonnolliseen kuolemaan saakka.

Olen kaksi kertaa saanut ottaa pienen pään kämmenelleni suoraan syntymästä. Saman soisin kaikille ihmisille. Saman soisin kaikille lapsille. Lämpimät kädet matkan alettua.

Elämä on kompurointia. Meille kaikille sattuu kaikkea, kun on tarpeeksi aikaa. Kauneus ja kamaluus samassa paketissa.

Jokainen aamu on hienoa havaita olevansa hengissä.

Elämä ja maailma ei ole oikeudenmukaista. Sitä pitää silti tavoitella. Kurottautua saavuttamatonta kohti. Samalla ihmisiksi eläen.

Kristinusko on ainutlaatuista.

Usko ei ole joka miehen, eikä joka naisen.

Toivon, että olisi.

Jeesuksesta joutuu aloittamaan ja Häneen lopettamaan.

Valita vapaaehtoisesti sen, joka lopulta on valittava.

Se on vaikea ajatus.

Seimen äärellä joudun aina uudestaan katsomaan elämän ihmettä. Mikään mahti tai ministeriys, taito tai titteli ei asiaa muuksi muuta. Lapsen syntymä on hienointa maailmassa.

Tekisin kaiken uudestaan. Elämän puolesta ja sen vuoksi.

Professori Tuomo Martikaisen muistolle

Surukseni huomasin, että täysin palvellut valtio- opin  professori Tuomo Martikainen on kuollut.

Hän ohjasi graduni. Muistan kuin eilisen päivän kun Limerickistä Irlannista soitin ja kysyin, että tuleeko minusta maisteri? Hyvinkin tuli. Gradu hyväksyttiin. Ja minua vietiin Limerickin yöhön.

Martikainen oli hyvä proffa. Pidin hänestä ja hänen tyylistään. Hän antoi tilaa inspiroida, mutta vaati faktaosaamisen. Aina.

Seminaaritöissä piti perustella asiat. Erityisesti minulle oli jäänyt mieleen niin sanotun onnellisuusmuuri- termin käyttö. Omassa laudatur-tentissäni sain tentata populismia, mutta Martikainen määräsi minulle tentattavaksi myös Bogdanovin Kybernetiikkaa, jotta pysyisi edes toinen jalka maassa.

Sen kybernetiikan tenttasin kaksi kertaa, kun ei ensimmäisellä mennyt riittävästi perille. Se oli vaikea, ainakin minulle.

Martikainen oli asialinjalla. Olin melko vauhdikas valtiotieteen ylioppilas, vennamolainen vouhottaja. Hän osasi ohjata energiani oikein. Vaati muutakin kuin mielipiteitä. Opin niistä. Otin opiksi.

Martikainen oli todellinen vaaliasiantuntija. Tutkitun tiedon tulkitsija. Minulla oli ilo ja kunnia olla eräiden eduskuntavaalien jälkeen hänen kanssa kommentoimassa vaalitulosta. Kuuntelin kokenutta miestä. Professoria.

Kun tulin Irlannin Limerickistä, kävin vielä professorin työhuoneella turisemassa. Ellen väärin muista sikarihan siinä poltettiin. Kahvilla.

Olen kiitollinen Tuomo Martikaiselle saamastani opista, ohjauksesta ja inspiraatiosta. Etenkin siitä, että hän kannusti minua perehtymään myös populismiin valtio- opillisesta näkökulmasta. Sitä käytäntöä , kun oli jo nuoruuden innolla kokeiltu.

Akateemiseen vaativaan työhön minusta tuskin olisi ollut, mutta lukutaitoa sellaisen ymmärtämiseen ja halua perehtyä asioihin Martikainen sai minuun juurrutettua. Ei päästänyt liian helpolla.

Muistan professori Martikaisen ” omana proffana ”, iso jälki minulle.

Graduni. Populismi – Politiikkaa ja Poltinmerkki; SMP: n Roolimuutos, hyväksyttiin toukokuussa 1988. Silloin heitettiin myös tittelit pois.

Kiitos Tuomo.

Timo