Se on siinä.

Olen nyt asunut Iivisniemessä 50 vuotta.

Tulimme Iivisniemeen isän, äidin ja Marja- pikkusiskon kanssa toukokuussa 1968.

Se oli meidän ensimmäinen oma koti. Arava- asunto osoitteessa Iivisniementie 2 D 100. Puhelinnumeronkin muistan vielä 882 395.

Tilaa oli 76,5m2. Meillä oli siskon kanssa oma huone. Muistan kuinka huutelin tyhjässä kämpässä, jossa kaikui. Muistan onnen tunteen omasta kodista.

Ensimmäiset mielikuvat ovat seurakunnan kerhosta. Vuonna 1969 menin kouluun. Opettajana oli Aune Väänäsen, joka vieläkin asuu kappaleen matkan päässä.

Tuolloin saamani ensimmäiset kaverit ovat kavereitani vieläkin. Osa on joukosta poissa. Lähiöelämä ei päästä kaikkia helpolla, eivätkä kaikki halua helpolla päästä.

Koulut tuli käytyä Iivisniemessä ja Kaitaan Lukiosta pääsin ylioppilaaksi vuonna 1981. Parin viikon päästä samasta lukiosta pääsee tyttäremme ylioppilaaksi. Poika pääsi jo pari vuotta sitten.

Kävin tänää kaupunginvaltuuston kokouksessa, jonne minut valittiin ensimmäistä kertaa lähinnä iivisniemeläisten äänillä vuonna 2001. Tukea on aina riittänyt oman kylän pojalle. Tästä olen syvästi kiitollinen.

Rakastan kotipaikkaani. En aio täältä lähteä kuin Taivaan riemuun. Kiirettä sinne ei ole.

Kasvoin täällä, pelasin jalkapalloa Espoon Tikassa 1970- luvulla kuusi kautta. Huippusaavutukseni oli kotikentällä torjuttu rankkari, jonka veti sittemmin Jokereissa SM- kultaa jääkiekon voittanut poika.

Sain ottelusta lusikan. Siinä luki Espoon Tikka 1973.

Ensimmäisen pusuni sain penkkariauton lavalla, kun lähdimme ajelulle Helsinkiin. Se on jäänyt mieleen.

Iivisniemi on hieno paikka. Kotikylä, josta saisi paremman tarinan kuin Kotikadusta. Täällä on persoonien väriloistoa. Vanhasta kaverista Putkimies Rekasesta Ilta- Sanomat jo jutun tekivätkin. Varmaan ajattelivat, että ei häntä ole olemassakaan.

Olen kiitollinen, että olen saanut asua täällä käytännössä koko elämäni. On hienoa ollla jostakin kotoisin. Toinen sielunmaisema on kesämökillä Sastamalassa.

Kun noutaja aikanaan tulee, toivon sen tapahtuvan luonnollisesti kotitantereella. Kiirettä ei ole. Näillä perusasetuksilla tuskin kestän enää toista viittäkymmentä vuotta.

Istuin  tänään saunan jälkeen parvekkeella ja kuiskasin Jumalalle : Kiitos Iivisniemestä. Kodista ja juurista. Perheestä. Ystävistä. Luonnosta, koulusta ja jalkapallokentästä.