Olen miettinyt ensi viikon puolueneuvoston avauspuhetta. Suomen politiikka on pelastumassa. Puolueiden välillä on eroja. Eläköön demokratia ja valinnanvapaus.

Vaaleissa mitaan puolueiden kannatus. Ei sitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Tämä on tärkeätä huomata. Vaalien välillä sitä ei mitata. On erilaisia mielipiteitä. Tyhmätkin mielipiteet on saatava esittää. Kaikensortin politiikan alkemia, puidenhalailu ja kiviterapiakommunismi eli niin sanottu NYT-liiteläisyys on kuuluu demokratiaan kuin sika vartaaseen.

Vihertuherrus sai täystyrmäysen Sveitsissa. Rahanjako kansalaispalkkaan sai kansaäänestyksessä murskatuomion. Eikö raha kasvakaan puissa, josta sitä voisi poimia suoraan automaattiin. Rahaa ei saakaan seinästä ilmaiseksi. Mikä tappio.

Lässytys lyö takaisin. Katsoin Clintonia ja Trumpia CNN- kanavalta. He mättävät toisiaan huolella. Siihen suuntaan olemme menossa. Miksi? Taidan tietää. Vihertuherruksella ja lässytyskristillisyydellä ei sieluja pelasteta.

Täytyy mennä pidemmälle. Clinton ja Trump menevät. Eivät tosin sielujen takia. Vaan siksi, että lässytyksellä ei enää pärjää. Se lyö takaisin, kaikissa länsimaissa.