Kolme surkuhupaisaa ja yksi valonpilkahdus

Kaukaa näkee joskus paremmin lähelle.

Luin eilen kolme juttua, jossa kahdessa käsiteltiin suoraan Perussuomalaisia ja yksi tuotti rumpupostia muuten vaan.

Minulle suurin viesti niissä oli, että Perussuomalaiset on vaivan ja kommentoinnin arvoinen puolue.

Yhden kauden kansanedustajauran tehnyt Jukka Tarkka ruotii Perussuomalaisia Kalevassa/Verkkouutisissa. Kaikki kritiikki on tervetullutta. Hän väittää, että 81 prosenttia ei äänestänyt Perussuomalaisia , mutta kuitenkin Perussuomalaiset halvauttivat yhteiskuntamme.

Perussuomalaiset ovat olleet eurokriisistä oikeassa. Korjaan heti jos The Wall Street Journaliin kirjoittamassani artikkelissa on virhe. Saman olen valmis tekemään Helsingin Sanomien etusivun osalta.

Kysymyshän oli siitä, että kaikki muut puolueet olivat/ ovat valmiita pistämään suomalaisen veronmaksajan eurooppalaisten pankkien hölmöilyjen maksajaksi. Tottakai se ärsyttää, että Perussuomalaiset ovat joukosta poissa.

Tarkka ei ymmärrä politiikkaa. Jos hänen mukaan mentäisiin niin professorit johtaisivat maata ja liberaalit olisivat suurin puolue. Voihan sekin kaihertaa, että Penttilän ja Tarkan Nuorsuomalaiset jäivät yhden kauden ja kahden kansanedustajan puolueeksi. Mitä nyt Risto Kuisma vieraili.

xxx

Helsingin Sanomat oli haastatellut Pekka Vennamoa. Näkökulma oli tuttu. Lehden mukaan Pekka Vennamo oli todennut SMP: n olleen euro- ja maahanmuuttomyönteinen. Tokkopa oli. Alkeellinenkin lähdekritiikki paljastaa tämän.

SMP  sai vuoden 1991 vaaleissa seitsemän kansanedustajaa, joista kuusi äänesti eduskunnassa EU-jäsenyyttä vastaan ja yksi sen puolesta. Ryhmä tosin hajosi vaalikauden aikana, mutta SMP: n listoilta valitut äänestivät näin. Myös puolueen puheenjohtaja Raimo Vistbacka äänesti vastaan.

Ehkäpä Pekka Vennamo ajatteli, että kun hän ja Veikko Vennamo olivat jäsenyyden kannalla, niin myös puolue oli. Ei ollut enää silloin, kun Vennamot eivät olleet johdossa.  Olin silloisena puoluesihteerinä luonnollisesti puolueen linjalla, vaikka en ollut kansanedustajia, enkä päässyt äänestämään. Kansanäänestyksessä äänestin vastaan.

Maahanmuuttokysymys ei siihen aikaan ollut juurikaan tapetilla. Aivan oikein SMP oli voimakkaasti pakkoluovutettujen alueiden ihmisten asialla. He olivat omaa kansaa ja heitä pitikin puolustaa. SMP oli alkujaan karjalaisten puolue ja laajeni siitä yleispuolueeksi.

xxx

Helsingin Sanomien Nyt-liite ja Juhani Nykänen oli kirjoittanut, että vartissakin ymmärtää, että homoliitot on okei. Kuka ymmärtää ja kuka ei. Jutussa ei suoraan mainita Perussuomalaisia, mutta moni ymmärsi lähettää minulle linkin kirjoitukseen.

Porukalla sovitaan annettavan ” kansanlaispalautetta ” Soinille. Kyllä minä spämmin tunnistan, kun niitä saan. Siis spontaania? No ei varmasti.

Puuttumatta artikkeliin muuten, joka puhuu kyllä puolestaan, lopussa viitataan Raamattuun ja Jeesuksen opetuksiin.

Tässä kohdin tulee esille kirjoittajan täydellisen tahallinen ymmärtämättömyys, mitä kristinusko on. Ei sellainen vartissa selviä, mikä on kahdessa tuhannessa vuodessa rakennettu.

Ihminen voi uskoa omin päin, mitä haluaa, mutta ei se kristinuskoa ole. Olen ymmärtänyt niin, että kristinusko on apostolista kirkon uskoa, johon uskotaan, eikä sävelletä asioita mieleiseksi tai irroteta yksittäisiä raamatunlauseita kontekstistaan.

Nyt laskeutui iso käsi Mykkäsen olkapäälle. Luulen, että hän ymmärtää enemmän kuin kirjoitti.

xxx

Perussuomalaisten nuorten uusi puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen kirjoitti Uuteen Suomeen hyvän jutun siitä, mitä siitä seuraa, kun on korkea profiilin nuori Perussuomalainen. Bussin alle vaan…

Tuo juttu kannattaa lukea. Sen jälkeen voi miettiä hetken onko Tynkkysen saama palaute vihapuhetta tai normaalia poliittista kritiikkiä.   Sama teksti, eri johtopäätös. Kaksoisstandardia pahimmillaan. Kyllä mies kestää, kun asia kantaa, sanoo nimimerkki ” Kokemusta on. ”

 

.