Olemme jättäneet Valtiovarainministeriölle kirjallisen vaatimuksen. Salaiset Kreikka-paperit on tuotava julki. Suomen laki velvoittaa. Ja oikeusvaltioperiaatteet.

Lue Pirkko Ruohonen-Lernerin asiakirjapyyntö kokonaisuudessaan täältä.

Perussuomalaiset eivät ole yksin. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on arvostellut sopimuksen salaamista. Salaamiselle tässä mittakaavassa ei ole lainmukaisia perusteita. Pankkien liikesalaisuudet on otettava huomioon, mutta sillä perusteella ei voida salata koko sopimusta.

Salailua ovat ihmetelleet myös professorit Kaarlo Tuori ja Veli-Pekka Viljanen. Tuori toteaa: ”Demokratiaan kuuluu keskustelu paitsi parlamentissa myös kansalaisyhteiskunnassa. Se on ongelmallista demokratian näkökulmasta.”

Viljanen on samaa mieltä: ”Demokratian kannalta on ongelma, etteivät asiakirjat, jotka ovat merkittäviä Suomen taloudellisten sitoumusten ja vastuiden kannalta, ole avoimesti esillä asiasta päätettäessä. Salaisuus ei sovi tämäntyyppisten asioiden käsittelyyn.”

Hallituksen julkilausumat perustelut eivät sovi yhteen julkisuuslain kanssa. ”Hienotunteisuussyyt” tai ”näin me sovittiin Kreikan kanssa” eivät ole laillisia perusteita salaamiselle.

Eikä myöskään se, että ”pankit eivät halunneet nimiään julki”. Nimet olisi helppo peittää mustalla kynällä.

Sitä paitsi pankkien nimet ovat jo tulleet julkisuuteen. Ne ovat National Bank, Alpha, Eurobank ja Piraeus. Tämä salailuperuste voidaan siis unohtaa.

Joka tapauksessa koko vakuussopimus ei voi olla edes julkisuuslain tarkoittama liikesalaisuus. Professori Mäenpää toteaa Ylen haastattelussa:

”Aika usein tuntuu, että liikesalaisuus on valttikortti, jolla mikä tahansa asiakirjapyyntö kumotaan. Se on tehokas valttikortti kun eihän sitä voi tietää, pitääkö se paikkansa. Asia pitää viedä tuomioistuimeen, jos haluaa siitä selvyyden.”

Perussuomalaiset ovat valmiita viemään asian oikeuteen, jos hallitus ei korjaa virhettään.