Maailma on täynnä ongelmia ja epäkohtien esiintuojia. Ratkaisijoita ja ratkaisuja on vähemmän.

Elämä kansan syvien rivien keskuudessa on antoisaa. Viikonlopun puhe- ja torikeikat sekä puhelin- ja sähköpostipalaute pitävät ajan hermolla.

Elämä on muovannut minusta suoranraakan miehen. Sanon mielipiteeni suoraan samalla mitalla mitä minulle puhutaan.

Harva tästä pahastuu.

Kansanedustajana ja puoluejohtajana on etuoikeus saada monenlaista palautetta.

Palaute kestetään, mutta en kuuntele kiroilua tai huutoa. Teen sen myös selväksi, ilman poikkeusta.

Olen saanut viikonloppuna paljon kiitosta siitä, että olen monelle valittajalle ja ongelmien esiintuojille sanonut päin taulua, että mitäs siinä valitat, ryhdy ehdokkaaksi ja tee jotakin. Älä istu minun housuillani tuleen.

Muutama ongelmien luettelija pyrkii nyt valtuustoon ongelmien ratkaisijaksi. Osa luikkii takavasemmalle.

Tämän kaiken teen sillä mielellä, että menen itse edellä, enkä vaadi keneltäkään enempää kuin itseltäni.

—

MTV3:n maksama mielipidemittaus ennakoi kuntavaalikannatuksemme nelinkertaistumista.

Gallupit eivät äänestä. Ihmiset äänestävät entistä enemmän Perussuomalaisia, kun vain kuntavaaleissa pystymme takaamaan, että mahdollisimman monessa kunnassa lista on.

Tänään kävin Uudenmaan piirin miesten kanssa Mäntsälässä. Mäntsälä oli mielessä, nyt se on myös Perussuomalaisten kuntakartalla ja vaalien jälkeen siellä on myös Perussuomalaisten valtuustoryhmä.

Yksi ongelma on ratkaistu.

Vaalijärjestelmäuudistus takkuaa. Yksimielisyys on kaukana eli noin 0,5 prosentin päässä.

Kun se on niin lähellä, se on kaukana.

Tämä peli lienee tarkoituksellista.

Vanhat puolueet haluavat äänikynnykseksi valtakunnassa saatavien äänteen määrässä 3,5 prosenttia. Se merkitsee noin 90 000 ääntä.

Siis alle 90 000 ääntä keräävälle puolueelle ei ole sijaa Eduskunnassa.

Vaatimus on posketon. Propaganda jauhaa suhteellisuuden parantamista, mutta tosiasiassa halutaan sulkea uudet ryhmät pois eduskunnasta ja yrittää parin vaalikauden aikavälillä suistaa pari Eduskunnassakin olevaa ryhmää.

Vanhat puolueet ketkuilevat.

Kaava on sama kuin EU:sta puhuttaessa. Kun itsenäisyys vähenee, sen väitetään lisääntyvän.

Toimikunnalla on vielä kaksi viikkoa aikaa. Varaudun sekä onnistumiseen että epäonnistumiseen – kunnolla.

Kuten aina – selkäranka ei ole kaupan, eikä tehty seteleistä.

Pidin Etelä-Pohjanmaan piirikokouksessa niin hyvän puheen, että Pohjalaisen pääkirjoittajan täytyi se oikein erikseen haukkua.

Terveisiä Vaasaan: You have seen nothing yet.

Elämän ilot syntyvät pienissä hetkissä.

Kun ravaa ympäri maata pää märkänä, osaa arvostaa pientä kahvikupillista, ystävällistä hymyä ja ehjänä kotiinpääsyä.

Nyt otetaan miehestä mittaa. Jos kaikki menee pieleen, on keuhkokuume taas tilauksessa. Nyt ei tunnu siltä.

Suomi on hienojen ihmisten maa.

Viime päivinä on nähty Loimaata, Someroa, Kirkkonummea, Lohjaa, Hyvinkäätä, Lahtea, Orimattilaa. Huomenna on edessä Oulua, Kempelettä ja Haukipudasta. Lauantaiksi on tarjolla Loviisaa, Porvoota ja Vantaata. Ja tietä riittää.

Antaessaan saa. Sen kokee puheenjohtaja. Puolueemme voi olla pieni, mutta se on kasvava ja oma.

Perussuomalaisessa kenttäväessä, ehdokkaissa ja kannattajissa tämä näkyy. Perussuomalaiset on henkilökohtainen, ihmisen kokoinen ja ihmiselle hyvä.

Hyväähän tässä on tarkoitus tehdä, eikä pahaa.

Erityisen mukavaa on tavata hiljaisia hyväntekijöitään. Ihmisiä, jotka eivät pääse, eivätkä halua otsikoihin. Heidän lämpönsä saattelee minut pimeän tien viitoittamalle kotimatkalle.

Tietoisuus siitä, että kolmen lapsen perheenäiti iltalenkillään jakaa mainoksiani, sotiemme veteraani soittelee ystävilleen puolestani, kun jalat eivät kanna tai että kuljetusyrittäjä kuskaa minua koko päivän ottamalla vapaapäivän, pitää jalat maassa.

Tietää ketä edustaa ja miksi.

Orimattilassa kävin Jokihaaran koululla. Että töissä oli mukavaa. Monta asiaa jäi mieleen; kännykkäpussi, oman puolueen kuntavaaliehdokkaat, oppilaskunnan ja opettajien sanat ja kiinnostuneet katseet, hymyt ja vastaukset. Tapasin ehkä tulevia olympiaurheilijoitakin; judokan ja juoksijan.

Mieleeni jäi myös matka junalle ja junamatka. Isoisäni oli konduktööri. Raiteet ovat jotenkin verissä.

—

Kepu on julkaissut vaalilauseensa. Äänestä kotiasi.

Mikäpä siinä, yksi SMP:n kuuluisimpia iskulauseita oli muutama vuosikymmen sitten: Äänestä kotisi puolustajaa.

Olipas sattuma.

Perussuomalaisilla menee hyvin. Uutta väkeä tulee mukaan, kannatus nousee ja arvostus kohenee.

Olemme myönteisessä kierteessä. Kannatus tuo uskottavuutta ja uskottavuus tuo kannatusta.

Kaleva on tutkinut puolueiden puheenjohtajien onnistumista työssään. Tulos oli kannaltani hyvä. Silti ei ole mitään syytä hurmaantua.

Politiikan ammattilainen tietää, että ala on kova, eikä aina tuuli ole myötäistä.

Kiitettävien arvosanojen määrä, 14 prosenttia, on kyllä kova saavutus. Se kertoo, että Perussuomalaisilla on vielä paljon hyödyntämätöntä äänipotentiaalia.

Politiikassa, niin kuin kaikessa muussakin, ammattitaidolla on merkitystä. Me voimme olla eri mieltä ja silti arvostaa toistemme hyviä ominaisuuksia.

Jokainen vastuullinen toimija tietää, ettei kaikki viisaus asu itsessä ja omassa puolueessa.

Politiikassa persoonalla on merkitystä. Siinä saa olla rosoa, ristiriitaisuuksiakin.

Kuntavaaliehdokkaiden etsinnässä ja kentän kiertämisessä oppii ja saa oppia.

Kirjoitin pari viikkoa sitten plokissani, että jankutus yhden miehen puolueesta kiihtyy. Se luoti tiesi maalinsa. Intuitio oli vahva.

Nyt sitä tulkintaa sataa kuin taivaan mannaa. Tulkinta on liian kapea.

Mistä hyvät luvut sitten johtuvat?

Soinin sisäpolitiikka, Kekkosen ulkopolitiikka.

Georgian tapahtumat vaikuttavat Suomen turvallisuuspolitiikkaan.

Kysymys on johtopäätöksistä.

Olin ja olen sitä mieltä, että maamiinoista luopuminen oli virhe. Suomen on pidettävä kiinni aluepuolustusjärjestelmästään. Puolustusmenojen riittävästä tasosta on huolehdittava.

On syytä muistaa Paasikiven ulkopoliittinen viisaus, joka lähtee tosiasioiden tunnustamisesta ja geopolitiikasta.

Suomea kunnioitetaan maailmalla ja naapurissa, siksi, että meillä on tahtoa puolustaa omaa maatamme ja se on tehty aina tarpeen tullen myös raskain uhrtauksin.

Venäjä on aina Suomen naapurissa. Meillä on pitkään ollut taitoa elää tämän tosiasian kanssa. Tätä taitoa tarvitaan myös jatkossa.

Siinä tarvitaan sekä aivoja että aseita. Tässä järjestyksessä.