Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi. Se menee kyllä ohi.

Perussuomalaisten ja Timo Soinin myötätuuli on ollut sellaista, ettei se maailman tappiin voi kestää.

Sain parhaat arvosanat puolueen puheenjohtajista Kalevan ja Etelä- Suomen Sanomien gallupissa.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa Perussuomalaiset rankattiin Suomen toiseksi houkuttelevammaksi puolueeksi Kokoomuksen jälkeen.

Viimeksi julkistettu gallup näytti meille kuntavaaleihin 4,5 prosentin kannatusta. Se on todella huima luku, joka merkitsisi valtuustopaikkojemme nelinkertaistumista.

Perussuomalaiset saivat kuntavaaleihin runsaat 1 800 ehdokasta, tarkka luku on jossakin 1 840 paikkeilla, siinä on nousua edellisiin vaaleihin lähes 1 000 ehdokasta. Ehdokasmäärämme yli tuplaantui.

Moinen menestys herättää myös närää.

Ei aurinko aina paista. Iskuja on luvassa sekä puolueelle että puheenjohtajalle. Sellaista on politiikka.

Voiko mennä liian hyvin? Voi ja menee. Antaa mennä vaan.

Pidetään ajatukset rehellisinä. Sillä pärjää. Satoi tai paistoi.

Perussuomalaiset menevät tuntuvaan vaalivoittoon. Sen suuruuden ratkaisee ehdokkaiden vaalityö. Murtumaton perusta on olemassa.

Suuri raha puhuu aina vastuusta ja siitä, että velvoitteet pitää hoitaa. Olen samaa mieltä.

Tämä koskee myös suurta rahaa ja pankkeja.

Kun pankit käyvät kansalaista kurkusta kiinni, ei armoa ole tunnettu.

Nyt sorvataan pykälää, jolla pankit saisivat yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa.

En ikimaailmassa allekirjottaisi moista sopimusta. Ei kenenkään muunkaan pitäisi.

En hyväksy moista yksisuuntaista liikennettä pankkiasiakkaan lompakolle.

Tällaisia pykäliä ei saada voimaan ilman ihmisten suostumusta.

Pannaan hanttiin.

—

Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaiden määrä on vielä suurempi mitä eilen arvioin.

Meillä on vaalikampanjan avajaistilaisuus perjantaina aamupäivällä. Kyllä lukemat sinne kestävät odottaa. Pistetään sitten kerralla ulos ja oikein.

Siellä julkistetaan vaalien iskulause ja kampanjajuliste.

Me emme rakenna pilvilinnoja, emmekä työskentele lainavehkeillä.

Me asumme kotona, emmekä äänestä sitä.

Mitä sitten?

Taattua perussuomalaista, vanhaa ja uutta. Sitä perussuomalaisuutta.

Tämän päivän eittämätön talouspoliittinen uutinen oli Björn ”Nalle” Wahlroosin telakoituminen RKP:n talousasioita miettivän toimikunnan puheenjohtajaksi.

Ankkalammikkoon on hommattu nyt vedenlämmitin. Jättekiva.

Ylläolevan uutisen edessä kalpenee jopa eduskuntakeskustelu valtion budjetista. Ja pääsihän RKP:kin kerran uutisiin.

Kuntavaaliehdokkaat on sitten asetettu. Tiedot päivittyvät, mutta suuruusluokka on selvä.

Perussuomalaiset asettavat kuntavaaleissa yli 1 600 ehdokasta.

Saavutus on puolueellemme massiivinen.

Ensimmäinen harppaus kohti kuntavaalivoittoa on otettu.

Teen lähtöä lentokentälle.

Ohjelmassa on Siilinjärvi, Iisalmi, Sonkajärvi ja Kajaani.

Keikka on viimeinen ennen kuntavaalien ehdokaslistojen sisäänjättöä.

Tänään vielä saamme lisää ihmisiä ketjuun – Perussuomalaiset on ihmiselle hyvä.

Ankara kenttäkierros kymmenine tilausuuksineen saa sinetin.

Kroppa valittaa – mieli on kirkas.

Onnistuimme kentän kanssa ehdokashankinnassa. Meillä on satoja ehdokkaita enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

On kokeneet kehäketut ja uudet innokkaat yrittäjät.

Saan kentästä voimaa, oikein odotan Juutisen Erkin jykevän kouran puristusta Sonkajärvellä. Hän on yksi niistä miehistä, joka auttoi minua jaksamaan 1990-luvun puolivälissä, kun kaikki oli mennyt.

Tulimme uudestaan. Kestimme vaikeat ajat, kestämme hyvätkin.

Palaan päivän tapahtumiin iltasella, kone laskeutuu Helsinkiin 21.40.

—

22.28 Kotona ollaan. Hieno päivä.

Tapasin Juutisen Erkin ja monta muuta.

Kyytimiehinäni toimivat Oinosen Pentti, Juottosen Ismo ja Ålanderin Erkki.

Tänään oli taas hyvä päivä, aatteen miehille ja naisille.

Onnistuimme.

Erityisen mielissäni olen siitä, että Räsäsen Maija ja Myllykosken Vuokko suostuivat kuntavaaliehdokkaiksi.

Miksi olen siitä niin mielissäni? He ovat naisia, joiden kanssa 1980-luvulla nuorina idealisteina taistelimme SMP:n nuorisojärjestössä paremman huomisen puolesta.

Se oli hienoa aikaa. Se hieno aika on takaisin. Niin kuin nuorten sävellahja.

Kiitos tytöt. Me voitamme vaalit.

Metsäteollisuus potkii ihmisiä pihalle ja sulkee tehtaita.

Sama taho huutaa puupulaa ja vaatii verohelpotuksia.

Kävin aikanaan Kemijärven lakkautetulla tehtalla, silloin kun se vielä toimi.

Voittoa tuottava yksikkö suljettiin. Ei auttanut parku Jerusalemissa.

Yhtiöiden maailma on rahan maailma. He eivät kanna yhteiskuntavastuuta vaan osakesalkkua.

On tietenkin syytä myös kysyä, että onko tuotekehittely ja muu tulevaisuuteen varautuminen tehty näissä firmoissa vuosien mittaan oikein?

Jälkiviisaus ei auta.

On tietysti hyvä, että korvaavia työpaikkoja aletaan luoda ja apua annetaan.

Samassa yhteydessä voimme muistaa, että meillä on ollut jatkuvasti parisataa tuhatta työtöntä ilman mitään erityiskohtelua saamassa torjuntaa ja kuulemassa jankutuksia työvoimapulasta.

Tämän päivän henki on: Lekalla leukaluihin ja selkäranka sirkkeliin.

Raha sahaa. Ja ihminen kävelee.

Jokainen hehtaari tulee vielä Suomessa arvoonsa.

Henkinen pienviljelijä pärjää parhaiten. Pitää osata yhtä ja toista, olla omavarainen, pitää perunamaansa ja istuttaa se omenapuu vaikka kuinka potuttaisi.

Maa huutaa inhimillisyyttä.