Hallituksen yksipuolinen ilmoitus eläkeiän nostosta oli alle arvostelun.

Perussuomalaiset eivät hyväksy sanelupolitiikkaa, eikä yleisen eläkeiän nostoa.

Se, että hallitus tekee typeryyksiä ja puhuu läpiä päähänsä ei merkitse sitä, että opposition täytyy tehdä samoin.

Yleislakolla ei pidä leikkiä. Perussuomalaiset eivät mene lakkoon. Palkansaajajärjestöt päättävät itsenäisesti omista asioistaan. Siihen niillä on täysi oikeus. En kuitenkaan suosittele yleislakkoa.

Perussuomalaiset luottavat omaan politiikkaansa. Paras tapa saada hallituksen eläkesanelupolitiikka tiensä päähän on viedä Keskustalta ja Kokoomukselta kannatus.

Hallituksen veneestä on korkki irti ja vesi nousee.

Huonosti puhuttu englanti on maailman yleisin kielitaito.

On luonnollista, että ihminen ei välttämättä saa viestiään perille, jos kielitaidossa on puutteita.

Politiikassa on muotia kannatuksen sakatessa julistaa, että emme saa viestiämme perille.

Aivan oikein, mutta päinvastoin!

Kyllä kansa tietää ja ymmärtääkin, nimittäin selvää puhetta. Asian pitää olla itselle selvä. Vasta sitten sen voi selvittää muille.

Suomalaisessa politiikassa on moni on jotakin mieltä, siis samaa mieltä kuin muut. Siksi puhe on yhtä iloista sekamelskaa; Suomea puhutaan, mutta selvää ei saa.

NO CAN DO.

Kun seuraavan kerran et ymmärrä poliittisen päättäjän puhetta kommentoi häntä maailman yleisimmällä kielellä. Katso mitä tapahtuu?

Kunnon poliitikko, ammattimies, puhuu niin, että itsekin ymmärtää ja kunnioittaa kuulijaansa niin, että tämäkin ymmärtää.

Silloin viesti menee perille.

Hallitus ajoi itsensä pääministerin johdolla törmäyskurssille sekä opposition että palkansaajaliikkeen kanssa.

Olen saanut poikkeuksellisen paljon postia perussuomalaisia äänestävältä järjestäytyneeltä työväeltä.

Suomen todellinen työväenpuolue, kuten YLE:n tilaamassa tutkimuksessa Perussuomalaisia luonnehditaan, tietää paikkansa tässä asiassa.

Perussuomalaisia kohtaan on nyt tässä asiassa odotuksia. On erittäin tärkeätä, että eläkeasia ei jää pelkästään ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston hoidettavaksi. Tämä on puoluerajat ylittävä kysymys.

Perussuomalaiset ymmärtävät, että työnteolla luodaan vaurautta ja jaettavaa.

Sen sijaan emme ymmärrä sitä, että miten yksipuolinen ilmoitus eläkeiän nostosta edistää tätä asiaa.

Sanelupolitiikan sijasta on edettävä kannustamisen kautta.

Välikysymyskeskustelusta tulee poikkeuksellisen seurattu.

—

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Sain luennoida ja kuunnella. Erityisen ilahtunut olin kemiläisen Jaakon terveisistä. Inhimillisyys koskettaa.

Vihreät ovat kohta vuoden päivät hehkuttaneet jäsenäänestystä puolueen puheenjohtajasta.

Media on ylistänyt tätä porvareiden puudelipuoluetta jäsendemokratiasta. Mitäs nyt sanotaan?

Vihreät jymäyttivät. Ilmainen palstatila on jo plakkarissa.

Luulisi, että hallituspuolueen puheenjohtajaksi olisi tunkua.

”Vaihtoehtopuolue ” vihreät on Suomen EU-myönteisin puolue.Enää ei puutu kuin se, mille se on vaihtoehto?

Tapahtumarikkaan viikon päätteeksi tuli mieleen Neuvostoliitto.

Laukaisevana tekijänä oli ehkä viikolla julkaistu kirja ”Lumedemokratia”, joka antaa huutia nyky-Suomelle, joka on jatkumoa pysähtyneisyyden ajan Suomelle.

Muistanhan minä Neuvostoliiton, YYA-juhlat, rauhanmarssit, kommunistit ja niiden myötäilijät.

Niin muuttuu maailma. Monet entiset kommunistit istuvat vasemmistoliittolaisina eduskunnassa. Ilman häpeän punaa.

Pääsin Helsingin Yliopistoon valtio-oppia opiskelemaan syksyllä 1981. Samana syksynä, jolloin Kekkonen ”tuli pysyvästi esteelliseksi hoitamaan tasavallan presidentin tehtäviä”.

Siihen aikaan oli tapana marssia rauhan puolesta. Yliopistollakin luentoja keskeytettiin ja otettiin kantaa aseita vastaan, ”rauhanaseet” Neuvostoliiton puolella eivät olleet ongelma.

Minä marssin linja-autoasemalle ja Tyllilän linja vei kotiin.

Noina vuosina tuli vaahdottua luentojen jälkeen Kluuvin Pubissa kommunismia vastaan. Tuli antikommunistin leima. Aiheesta tuli.

SMP pääsi hallitukseen ja liittyi Rauhanpuolustajien jäseneksi. Häpesin puolueeni ”reaalipolitiikkaa”.

En koskaan käynyt Neuvostoliitossa, mutta neuvostovitsit olivat suursuosikkejani.

Sattuipa kerran, että Bresnev ja Carter olivat ajelulla. Carter vilkaisi taustapeiliin ja huomasi Pirun juoksevan autoin perässä ja se lähestyi. Carter heitti setelinipun maantielle. Piru pysähtyi, keräsi rahat talteen ja alkoi jälleen saada autoa kiinni.

Carter heitti vielä isomman setelitukon maantielle, mutta nytpä Piru ei pysähtynytkään vaan läheni autoa.

Carter kertoi Pirusta Bresneville. Bresnev pyysi paperia. Kirjoitti jotakin lappuun ja viskasi lapun maantielle. Piru pysähtyi, luki lapun ja lähti juoksemaan täyttä laukkaa takaisinpäin.

Carter ihmetteli ja kysyi Bresneviltä, että mitä sinä siihen lappuun kirjoitit? Bresnev vastasi: ”TÄMÄ TIE VIE SOSIALISMIIN.”