Hallituksen taival on puolivälissä, ainakin siinä mielessä, jos oletusarvo on, että se istuu koko hallituskauden.

Tämä on jo pitkään ollut tapana, sillä hallituksen kokoonpanon vaihtaminen ei käytännössä ole mahdollista ilman uusia eduskuntavaaleja.

Amerikasta alkanut pankkipelien paljastuminen on syöksemässä koko maailmantalouden raiteiltaan. En halua olla pahan ilman lintu, mutta epäilen, että kaikki ei ole vielä näkösällä ja pöydällä.

En yleensä kovin paljon pääministeri Matti Vanhasta suitsuta, mutta hänen toimintansa EU-kokouksessa viime viikolla oli hyvää koskien pankkien stressitestejä.

Tosiasia on, että myös EU-maissa on paljon vielä ongelmaluottoja vihreän veran alla. Sieltä tulee maksettavaa vielä Suomellekin EU:n yhteisen ”taakanjaon” kautta.

Mätäpaiseet on puhkaistava ja annettava mädän pursuta.

Maailmanlaajuinen globaali vapaakauppa tulee myös tiensä päähän, tilalle tulee alueellinen vapaakauppa. Esimerkiksi EU:n sisämarkkinat ovat hyvä asia.

EU teki köppäsen elvytyspaketin. Eihän EU muuhun pystynyt. Missä EU, siellä ongelma. Ratkaisu taitaa olla muualla tai mistä sitä tietää, josko sokea kana joskus jyvän löytäisi.

Toisaalta on aivan perusteltua, ettei EU hätiköiden elvytä (= jaa rahaa korruption vaivaamiin EU:n itäisiin jäsenmaihin). Rahat kelpaisivat, vaikka tiet eivät valmistuisikaan.

Perusasiat palaavat myös talouteen. Joosefin talousoppi lihavista ja laihoista vuosista tulee arvoonsa.

Olen lähtemässä Pohjanmaalle piirikokouksiin. Seinäjoki ja Toholampi kutsuvat.

Perussuomalaisten voima kumpuaa aktiivijäsenistä ja Suomen kansasta.

Seinäjoki on minulle merkityksellinen paikka. Miksi?

Sain siellä jatkoajan puolueen puheenjohtajana 1999, vaikka en eduskuntaan päässytkään. Nykymeiningillä tie on puheenjohtajalle poikki yksien hävittyjen vaalien jälkeen.

Pohjanmaalla Perussuomalaisen puoluekokousväen pinna piti.

Tässä sitä nyt porskutetaan.

Eläkesekoilu vaikutti ainakin väliaikaisesti puolueiden kannatuslukuihin. Kokoomus menetti enemmän kannatusta, Kepu enemmän hermoja.

Hallituspuolueet pöllöilevät ja puolueiden varapuheenjohtajat haukkuvat toisiaan. Se on varapuheenjohtajien tehtävä.

Haukkumalla hallituskumppaninsa poliitikon saa julkisuutta. Arvostelemalla oman puolueensa puheenjohtajaa saa megajulkisuutta.

Euro on kova konsultti. Nyt niitä on liikkeellä liian vähän ja se hermostuttaa.

Johtamiskyky koetellaan kriisissä. Hyvän sään johtajia on joka nurkalla. Sitäpaitsi epäonnistumisia ei pidä pelätä.

Vuonna 1995 kärsin poliittisen täystuhon. SMP meni konkurssiin ja jouduin työttömäksi. Olin hyvin onnekas. Minulta meni kaikki.

Se avasi silmät ymmärtämään elämää. Politiikassa pärjää kun tietää, että tämä on elämää, mutta ei koko elämä.

Taloustilanne on paha. Olen huolissani, mutta toiveikas.

Metsäkoneet seisovat, Vuosaaren satama seisoo – suut käyvät.

Hämmennys näkyy herroista. Kaiken ”tietävät” ekonomistit suoltavat sekavia kommenttejaan.

Shamaani luistaan olisi pystynyt samanlaisiin ennustuksiin kuin nämä sokeita markkinataloususkovaisia umpikujaan taluttaneet ”talousviisaat”.

Ihminen ei ole palannut perusasioihin ja perusarvoihin. Nyt hänet palautetaan niihin.

Liian pitkään ihminen on sopeutunut talouteen.

Ihminen tekee taloudesta renkinsä. Muuten ei selvitä.

Irlanti on minulle rakas maa.

Olen käynyt siellä toistakymmentä kertaa. Tehnyt siellä suuria ratkaisuja.

Joskus täytyy mennä ulkomaille asti nähdäkseen omaan sydämeensä.

Irlanti on taas tapetilla. Tällä kertaa en tarkoita iirien pakottamista uuteen kansanäänestykseen EU-perustuslaista.

Siis siitä kirjaimelleen samasta, jonka se jo kerran hylkäsi.

Minua surettaa Pohjois-Irlannin tilanne. Nyt ollaan veitsen terällä.

Kahden sotilaan ja yhden poliisin murhat uhkaavat vakavasti rauhaa ja kehitystä.

Haavat on revitty auki. Asialla on ”todellinen IRA”. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Mutta keitä muita hukkuu matkan varrella?

Toivon todella, että kyseessä on marginaali-ilmiö, eikä pysyvä käänne pahempaan, pimeämpään.

Muistan sen ajan kun kävin ensimmäisiä kertoja Irlannin tasavallassa ja sain vastata väsymykseen asti, että onko siellä turvallista? Ihmiset eivät erottaneet Eireä ja Ulsteria.

Taloudellinen alamäki herättää levottomuutta. Moni menettää työnsä ja toimeentulonsa. Siihen etsitään syyllisiä. Rauhanprosessi ei ole syy, se on mahdollisuus ja tae paremmasta.

Irlanti on monin tavoin ainutlaatuinen maa Euroopassa. Ihmiselämällä on äitinsä kohdussa lain suoja. Saman pitää päteä kaduilla ja kujilla myös Pohjois-Irlannissa. Älä tapa!