Presidentti Mauno Koivisto luonnehti USA:n hyökkäystä Irakiin aikanaan

” huomattavaksi mediatapahtumaksi ”. Tuo ” mediatapahtuma ” on nyt jatkunut vuositolkulla.

Tärkeää on sekä se, mistä kirjoitetaan kuin myös se, mistä ei kirjoiteta.

Parin viimeisen viikon ” isoja ” uutisia ovat olleet kuninkaalliseet häät Ruotsissa, ydinvoimaäänestys, Pride(luojaties mitä kaikkea se on)-viikko Helsingissä muutamia mainitakseni.

Ruotsista tuli kruunupäiden myötä jättiläismäinen virkitysalue. Kaikki muu unohtui koko kuukaudeksi.

Ydinvoimaäänestys on merkittävä asia. Se saama julkisuus oli paikallaan. Vuoksi Euroopan Parlamentissa on tehnyt minusta entistä EU-kriittisemmän- Hyvä, että Suomen Eduskunnalla oli kanttia itse päättää tästä monisyisestä asiasta. Valmista tuli.

Pride-viikko oli Helsingin Sanomien erityissuojeluksessa; palstamillimäärät hipoivat taivasta. Siinä sivussa Eduskunnassa nuijittiin läpi puitelaki, jolla Suomen kansa asetettiin takuuseen kaikkien EU-maiden veloista. Äänestyksen tuloksista ei ollut valtakunnan päälehdessä sanaakaan!

Iso uutinen Erkossa oli, että Kokoomuksen hallituspolitiikka kansan mielestä kaikkein onnistuneinta. Mikäpä siinä. Se, että saman kansan mielestä Perussuomalaisten oppositiopolitiikka on kaikkein onnistuneinta ei printtilehteen päässyt lainkaan; nettiversio riitti.

Vihreät, tuo herkkähipiäinen lellikkipuolue, sai isot otsikot ajamalla

” sukupuolineutraalia ” avioliittoa. Pöhköys kukkii.

Perusoletus on, että jos olet sitä mieltä, niin kuin minä olen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, olet auttamatta vanhanaikainen ja suvaitsematon. Tämä kanta tuodaan julki lestadiolaisten suviseurojen kautta.

SDP hakee presidenttiehdokkaita toreilta ja turuilta. Se oli iso uutinen. Pieni uutinen on se, että presidenttipuolueella ei ole runsas vuosi ennen vaalia tiedossaan kyvykästä ehdokasta.

RKP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat oman ilmoituksensa mukaan asettumassa Perussuomalaisten vastavoimaksi. Se on heille iso uutinen.

Alexander Stubb asettuu eduskuntavaaliehdokkaaksi. Se on iso uutinen ja kokoomus pitää huolta, että myös se, että hän aikanaan asettuu ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin on iso uutinen.

Pääministeri Mari Kiviniemi kävi Brysselissä. EU-kolhoosin pääpomo Jose Manuel Barroso hymisteli, että hän ei tiedä yhtään asiaa, jossa Suomi olisi EU:n kanssa eri mieltä. Se oli iso uutinen! Paljastava ja huono uutinen; meidän herroille ja rouville käy kaikki.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu on aina uutinen ja

” kamala ongelma, joka kielii kansan vieraantumisesta ja suvaitsemattomuudesta ”. Jos kannatus  laskee, se on suuri uutinen ja johtuu siitä, että Soini on Brysselissä.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat kovimmat sitten vuoden 1995. Se on sekä Perussuomalaisten syy että ansio. Se on uutinen.

Olen tuntenut pääministeri Mari Kiviniemen parikymmentä vuotta.

Olimme syksyllä 1989 American Center for International Leadershipin järjestämällä opintomatkalla Yhdysvalloissa.

Hänestä tuolloin saamani käsitys on edelleen voimassa; hieman varautunut, teknokraattinen ja harkitseva. Mari ei vouhota.

Pikanttina yksityiskohtana matkalta jäi mieleen tapaus, jossa delegaatioimme jäsenet jalkautuivat eri tutustumiskohteisiin; meille lankesi luonnostaan vierailu Arkansasin puuvillapelloilla; sinne kepulainen ja vennamoinen joutivat ja menimme kanssa.

Mari Kiviniemi ottaa asiat tosissaan ja vakavasti. Pääministeri ei ole huithapeli.

Puolueen ja maan johtaminen ei ole helppoa. Aika näyttää miten Mari Kiviniemi onnistuu.

Pääministeri Mari Kiviniemen hallitus on kaikesta ilosta ja innostuksesta huolimatta tynkähallitus, jolla toiminta-aikaa on vajaa vuosi.

Hallitus on muodostettu keskustan sisäisen repaleisuuden seurauksena. Matti Vanhanen lähti ennen täyttä aikaa; hän olisi voinut jatkaa vaaleihin saakka, mutta ei halunnut. Lopullista syytä lähtöön emme tiedä.

Mari Kiviniemi on saanut pääministerin tehtävät ilman puheenjohtajana saavutettua eduskuntavaalivoittoa. Voitto Keskustan puoluekokouksessa riitti.

Kiviniemen tynkähallitus ajaa himmeillä valoilla kohti vaaleja.

Tynkähallitus ei tee enää yhtäkään merkittävää yhteiskunnallista avausta tai päätöstä. Eduskunnassa päätettävät ydinvoimaluvat ensi viikolla ovat suurin päätös ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Pääministeri Mari Kiviniemi pääsee kesäloman viettoon kuherruskuukauden siivittämänä.

On varma, että Keskustassa satsataan nyt kaikki Mariin. Keskusta ajaa vaaleihin pääministeriteemalla.

Se kuka hallitusta johtaa on tärkeämpää kuin mitä hallitus tekee.

Tynkähallitus ei tee juuri mitään. Ennenaikaiset eduskuntavaalit ovat paikallaan. Niitä ei tule. Valtataktisista syistä.

Kevään 2011 eduskuntavaaleista tulee kovimmat sitten vuoden 1995.

Perussuomalaiset lähtevät vaaleihin omin eväin, hyvillä ehdokaslistoilla ja selkeällä ohjelmalla.

Perussuomalaisten ohjelmaan koetaan suurta mielenkiintoa; Paavo Arhinmäki odottaa jo kämmenet hikoillen ensipainosta.

Se tulee syksyllä.Kaikille. Myös Paavolle.

Olen ollut vuoden EU-parlamentin jäsen. Kokemus on ollut sanoinkuvaamaton.

Paljon tinasit, paljon pilasit, kunnes kolvisi kylmeni. Tämä oppi sopii EU:hun kuin nenä päähän.

Itsenäisten omistajakuljettajien saattaminen työaikadirektiivin piiriin hyväksyttiin parlamentissa äänin 368-301, 8 tyhjää.

Tein kaikkeni, jotta omistajakuljettajien erivapaus olisi jäänyt pysyväksi. Oma ryhmäni, Vapaa ja Demokraattinen Eurooppa, jonka työvaliokunnan puheenjohtaja olen, äänesti äänestyksessä linjani mukaisesti ( äänin 26-1).

Itsenäisiin ammatinharjoittajiin ei tällä hetkellä kohdisteta millään alalla työaikarajoituksia. Mahdollisuus päättää vapaasti omista työajoistaan kansallisen lainsäädännön asettamissa rajoissa on yksi itsenäisten ammatinharjoittajien erioikeuksista. Kyseinen vapaus on säilytettävä kaikilla aloilla.

Mihin asia sitten ratkesi? Euroopan kokoomukseen eli suureen sekoomukseen. Euro-kokoomus on parlamentin suurin ryhmä, jolla ei ole mitään linjaa yrittäjyyden suhteen. Ryhmä hajosi äänestyksessä kuin Hujasen paska. EU:n nettosaajamaiden kokoomuslaiset ratkaisivat asian liittymällä punavihreään rintamaan.

Hyvä sitä on taas Pohjoista Eurooppaa ja Saksaa lypsää ja samalla tuhota kasvun ja yrittämisen edellytyksiä.

Tämä tapaus osoitti EU:n päätöksenteon sattumanvaraisuuden. Puolesta ja vastaan voidaan aina perustellusti olla. Tässä asiassa Ranskan johdolla leivottiin paketti, johon nettosaajamaat saatiin mukaan. Rakennerahastoista löytyy vastaus. Puolta vaihtaneet , yllätys yllätys, Espanja, Kreikka ja Portugali saavat palkkansa taas jollakin erityisedulla tai avulla. Näin toimii EU! Ja pohjoisen hönö maksaa!

Olen tyytyväinen siihen, että oman ryhmäni italialaiset ja kreikkalaiset äänestivät itsenäisen omistajakuljettajan puolesta, vaikka heillekin seireenit lauloivat. Heidän tukensa , samoin kuin muun ryhmäni tuki, oli minulle, työvaliokunnan puheenjohtajana ja asiassa aktiivisesti töitä tehneenä, tärkeää. Turpaan tuli, mutta ei omilta!

EU-Parlamentin vallan kasvu luo ja tuo vielä montä ikävää yllätystä.

Missä EU, siellä ongelma. Kokenut kaiken tietää ja vaivainen kaiken kokee.

Silti. Itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan! EU-politiikasta tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa pitkään aikaan kunnon vaaliteema.

Perussuomalaiset ei olisi noussut merkittäväksi puolueeksi noudattamalla EU:n työaikadirektiivejä. Nousu on tehty työllä; iltaisin, viikonloppuisin, silloin kun tarvetta on ollut. Kesälomien, ja pääministerin kuherruskuukauden  jälkeen, alkaa arki.

Kesäloma on parasta Suomessa, mutta jos ulkomaille aiot; Tule lomalle Kreikkaan – rahasi ovat jo täällä!

Suuren rahan Kokoomus hyrisi tyytyväisyyttään puoluekokouksessaan. Se oli yhtä mielenkiintoinen kuin nyky-Kokoomus itse.

Toista maata on Keskusta.

Olen taistellut Keskustan kanssa veljellisessä ja vähemmän veljellisessä hengessä rapiat 25 vuotta.

Olen voittanut ja hävinnyt.

Se mitä Keskusta tekee, on Keskustan oma asia. Teen omat havaintoni ja johtopäätökseni.

Ajattelin Mauri Pekkarisen ilmoittauduttua kisaan, että siinä se Keskustan uusi johtaja on. En uskonut, että Mauri lähtee häviämään, eikä olisi lähtenyt.Hän uskoi voittoon. Jotakin tapahtui. Mitä?

Keskustan eliitti teki päätöksen, että Mauri saa jäädä eli mennä ja Marista tehdään puheenjohtaja.

Eliitin kanta ratkaisi. Puoluekokousväki seurasi Seppo Kääriäisen ja Paula Lehtomäen suositusta ja valitsi Mari Kiviniemen.

Menettely Mauri Pekkarista kohtaan oli tyly. Kuukausitolkulla annettiin ymmärtää, että peli on reilu ja valinta puoluekokouksen käsissä, kunnes kalkkiviivoilla puolueen eliitti ryhmittyy Kiviniemen taakse jopa puolueen pää-äänenkannattajaa hyväksi käyttäen. Pekkarisen puolesta ei liputtanut kukaan näkyvä keskustapoliitikko. Silti luvut olivat vain runsaat 1300 vastaan runsaat 1000.

Ihme on, jos Mauri Pekkarinen ei mieti miksi näin kävi. Ydinvoima? Tuskin.

Syy lienee se, että Mauri Pekkarinen olisi todella ottanut vallan puolueessa. ” Kepun Taatojen ” pirtaan sopi Mari Kiviniemi paremmin. Hänelle jäi myös kiitollisuuden velka.

Vieläkö Mauri Pekkarinen lähtee ehdolle Eduskuntaan, kun oppositiotaivalta pukkaa? Saas nähdä. Rutina on tietysti turhaa, kun päätökset on tehty, siis pulinat pois?

Puoluesihteerivaali oli niin ikään tylytys. Apollonkadulla käy pian Laanisen Lana.

Yksi merkittävä putoaja oli Antti Rantakangas, Ranta- Kuninkaan putoaminen puoluejohdosta oli kovempi asia mitä vielä on huomattu. Itä- ja Pojois-Suomella ei ole nyt edustajaa Keskustan johdossa. Onko Keskusta jättänyt kepulaisuuden?

Keskusta on silti iskunkestävä puolue. Vaaleihin on aikaa. Perussuomalaiset eivät aliarvioi Keskustaa. Tiedämme, että vastus on kova, niin olemme mekin.

Seppo Räty sanoi aikanaan, että Saksa on paska maa.

Tämä tokaisu pitää liittää asian historialliseen yhteyteen, keihäskisa meni pieleen ja tulivuori purkautui.

EU:ssa Saksaa arvostetaan ja tarvitaan; EU plays, Germany pays, EU pelaa, Saksa maksaa.

Euroopan Unioni ei pysy pystyssä päivääkään ilman Saksaa ja sen anteliasta kukkaroa.

Saksa on nurisematta maksanut omien viulujensa lisäksi EU:n viulut. Nyt on kuitenkin uutta ilmassa.

Saksan eliitti, niin poliittinen kuin taloudellinenkin , pelkää EU-kriittistä liikettä kuin ruttoa. Etenkin jos organisoituisi puoluemuotoon. Huuto populismista ja ties mistä alkaisi välittömästi. Se huutaa, joka pelkää.

Saksalla on EU-parlamentissa 99 edustajaa, joista yhtäkään ei voi luonnehtia EU-kriittiseksi.

Mitä tämä kertoo Saksan puolueista? Ne eivät listavaalissa päästä EU-kriittisiä ehdokkaita valittaville sijoille. Paine korkin alla kasvaa.

Saksa ei ole erillinen saare, eikä se ajan oloon EU-kriittisyydeltä välty.

Taloudelliset ongelmat runtelevat myös Saksaa. Saksalaiset rakastivat vahvaa Saksan markkaansa. Se on nyt sulatettu euroksi, jonka arvoa ja arvovaltaa nakertavat Kreikat, Portugalit  Espanjat ja muut väärin pelaajat.

Saksan ja Kreikan kansantaloudet ovat niin erilaisia, että niille ei kertakaikkiaan sama valuutta sovi. Se on yhtä antoisa tehtävä kuin pitää kahta vesimelonia vasemmassa kädessä päällekkäin; Ei onnistu pitkää aikaa, eikä ilman tuskaa.

Suomi on pärjännyt Saksan kanssa hyvin. Ja miksei olisi, sillä Saksa on ennakoitavissa ja se sanooo suoraan mitä sen rauhaan kuuluu.

Saksa on EU.n suurin jäsenmaa ja saksan kieli puhutuin äidinkieli EU:n alueella. Silti saksan kieltä kuulee EU-parlamentissa hyvin vähän. Mistä tämä johtuu?

Euroopassa kannattaa nyt seurata mitä Saksassa tapahtuu.

—

Suomessa on nyt puoluekokousviikonloppu. Kokoomus menee matalalla profiililla, mutta Keskustassa kuohuu. Palaan näihin kokouksiin tuonnempana.

RKP, tuo moralistinen sormenheristelijä ja ” ikuinen ” hallituspuolue, on koolla sekin.

Toivottavasti Stefan Wallin saa kunnon kysymyksiä Nalle Wahlroosin maailmankuvasta. Nalle ei ole mikään varavaravaramies vaan kansakunnan kermankuorija. Miksi RKP sallii sen mesenatin ja työryhmäaktiivin pilkata köyhää kansaa ja yksinhuoltajia?