Poliittinen lukutaito tarkoittaa kykyä lukea ja ymmärtää päivänpoliittisia tapahtumia. Uusavuttomuus ja uuslukutaidottomuus voi hyvin myös politiikassa. Moni täysin sumutukseksi tarkoitettu tapahtuma uutisoidaan suurena uutisena.

Kepu on viime aikoina kunnostautunut näiden uutisankkojen tuottajana. Iltauutiset ja lehdet ovat kieppuneet kepun ansalangoissa vailla mitään kritiikkiä. Kepun maakuntaedustajat antavat kovia haastatteluja televisioon, radioon ja lehtiin ja vaativat asioiden käsittelyä ryhmäkokouksissa. No näinhän tapahtuu.

Seuraavaksi ryhmä ”tuulettaa” ja ryhmän edustajat tulevat ulos ryhmähuoneesta käsketyssä järjestyksessä tv-kameroiden eteen ja palaverin tulos on – täysi tuki pääministeri Matti Vanhaselle!

Kepun poliittinen korttitemppu on vanha ja usein toistettu. Suomen kansalla olisi oikeus nähdä jotakin uutta. Se edellyttää poliittista lukutaitoa, jota ei opeteta missään. Elämä opettaa, jos on halua ottaa opiksi.

Viime aikoina olen paljon miettinyt turvallisuuspoliittisia asioita. Tulinhan nimitetyksi turvallisuuspoliittiseen seurantaryhmään. Perussuomalaiset on suomalaisessa politiikassa omalinjainen ja itsenäinen voima. Isänmaa on meille kaikille suomalaisille yhteinen, sen vuoksi mahdollisimman suuri yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on tarpeen.

Yksi asia on kuitenkin selvä ja luovuttamaton. Yleinen asevelvollisuus on säilytettävä. Se yhdistää Suomen kansaa ja pitää yllä maanpuolustushenkeä.

Vaikka aika kultaa muistot, eikä asepalveluksen marssimurtumat enää vaivaa, oli tuo aika monin tavoin antoisa. Armeijassa syntyy kalpea käsitys siitä, mitä sota pahimillaan on. Joskus suurimman pahan ainoa välttämiskeino on pienempi paha.

Oli puolustusratkaisumme mikä tahansa, sen tulee aina nojata yleiseen asevelvollisuuteen ja Suomen kansaan.

Suomessa on EU-kriittisyys huipussaan, ja syystä. Tämä paine vaatii purkautumistien ja oikea purkautumisväylä on Perussuomalaiset. Minua on toivottu EU-vaaliehdokkaaksi, jotta Suomen kansan oikeutettu EU-tyytymättömyys saataisiin kanavoitua väkeviksi ääniksi EU-vaaleissa.

Harkitsin asiaa. Perussuomalaisten kannatus on saatu hyvään nousuun ja puolueen kannatuksen nostaminen keskisuureksi puolueeksi seuraavissa eduskuntavaaleissa on päätavoitteeni. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan jatkaa puheenjohtajana vuoden 2011 eduskuntavaaleihin asti.

En lähde EU-vaaliehdokkaaksi, vaikka nykyjärjestelmä sen sallii. Keskityn täysin puolueen johtamiseen ja eduskuntatyöhön. Aion toimia tehokkaasti hyvän ja kattavan Perussuomalaisen ehdokaslistan saamiseksi kevään 2009 EU-vaaleihin.

Minua tarvitaan Suomen politiikassa, se viesti on täysin yksiselitteinen. Isänmaa on pelastettava.

EU-eliitti on päässyt sopimukseen EU-perustuslaista. Ylistystä laulaa herrat maan.

Olin aamulla myönteisesti yllättynyt kansanedustaja Pertti Salolaisen suorasukaisesta kommentoinnista Ylen aamu-tv:ssa. Hän sanoi, että sopimus kaatuisi varmasti, jos se vietäisiin Iso-Britanniassa kansanäänestykseen.

On tietenkin surullista, että ainoa todellinen este EU-perustuslain synnylle on asian saaminen kansanäänestykseen Iso-Britanniassa. Kansanäänestyksen järjestäminen on heidän asiansa, eikä siihen sovi muiden puuttua. Toiveen voin silti esittää.

Pidän Eduskunnassa huolen siitä, että EU-perustuslaki ei tule yksimielisesti hyväksytyksi Suomessa. Asia tulee Eduskuntaan helmikuussa.

Uusi EU-perustuslaki, jota ei siis perustuslaiksi saa kutsua, siirtää valtaa edelleen pois Suomesta Euroopan Unionille. Se on surullista. EU tunkee nenänsä yhä useampaan asiaamme ja se tietää ongelmia.

EU-eliitin lasinkilistäjäiset täyttävät uutiset. Arki on oven takana; EU on huono morsian, kysykää vaikka maajussilta.

EU-vasallit kokoontuvat Portugaliin päättämään EU-perustuslain hyväksymisestä. Sopimus, joka on siis perustuslaki, jota ei saa kutsua perustuslaiksi, pitää runnoa läpi.

Teksti on lähes sama ja ajatus täysin sama kuin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä hylkäämä perustuslaki. EU ketkuilee. Ei nimi sopimusta pahenna, jos ei sopimus nimeä.

EU-perustuslakiprosessi on oiva esimerkki siitä, miten EU toimii. Kun asia ei mennyt kerralla läpi, niin esitetään sama asia uudestaan, uudestaan, uudestaan…

Monet maat lupasivat kansanäänestyksen EU-perustuslaista. Sopimus kaatui kahdessa maassa. Nyt samansisältöisestä sopimuksesta ei saa äänestää sen paremmin Ranskassa kuin Hollannissakaan.

Suomen herrat eivät luota Suomen kansaan. Kansa sai manipuloituna kerran äänestää EU-jäsenyydestä ja se oli siinä. Äänestin eilen suuressa valiokunnassa sen puolesta, että asiasta on järjestettävä Suomessa kansanäänestys.

En voi hyväksyä EU-perustuslakia, koska se vie itsenäistä päätäntävaltaamme edelleen pois Suomesta.

Portugalissa on tekeillä suurhuijaus. Ensimmäinen uhri on totuus. EU on itse asiassa jo hävinnyt, sillä joka hiekalle – valheelle – rakentaa, se sortuu.