Korkein Oikeus myönsi syyttäjälle eilen valitusluvan ns. Raamattukäräjissä, joissa kansanedustaja Päivi Räsänen ja piispa Juhana Pohjola ovat syytettynä.
En enää kertaa mistä vaan sanon miksi?
Istuin vuorokaudeksi käsieni päälle. Olin toivonut, että Korkein Oikeus napauttaisi syyttäjälaitosta, että näin kevyillä eväillä ja kahdella lumierätuomiolla ei ole ylimpään asteeseen pääsyä.
Koko prosessi on kestänyt kohta viisi vuotta , tämä on täysin kohtuutonta, eikä loppua näy.
Mistä tässä on kysymys?
Mikä Päivi Räsäsessä ärsyttää?
Lääkäri, kansanedustaja, viiden lapsen äiti, ties kuinka monen isoäiti, ilmeisen onnellinen avioliitto Niilon kanssa, kuuden ällän ylioppilas, ahkera ja itsepäinen. No, onhan tällaisia, ” kaikessa onnistuneita ”, mutta ei se ole selitys.
Kristitty. No, onhan niitä, monenlaisia ja kaikenlaisia. Nimiä nyt mainitsematta. Eivät ne ole tärkeitä. Teologeja on joka junaan ja laiturille jää vielä toinen mokoma.
Minä en ole tässä yhteydessä mitenkään merkittävä, paitsi yhdessä suhteessa. Olen suurinpiirtein Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä abortista, eutanasiasta, naispappeudesta, avioliitosta, synnistä ja häpeästä, muutamia mainitakseni.
Ero on siinä, että minä hylkäsin kastekirkkoni 1980- luvun puolivälissä ja lähdin. Liityin katoliseen kirkkoon. Pelastin oman mieleni ja sielunrauhani. Minä lähdin, Päivi on jäänyt, eikä hevin lähde. Hän yrittää pelastaa kirkkoaan, joka ei sitä tahdo.
Päivi Räsänen ei ole hylännyt kastekirkkoaan vaan kastekirkko on hylännyt hänet ja ne opetukset, joista Päivi pitää kiinni. Sieltä se vastenmielisyys kumpuaa, johon maallinen media riemumielin tarttuu, muista sielunvihollisista nyt puhumattakaan.
Päivi Räsänen sanoo sen, mitä suuri osa suomalaisista ei halua kuulla saati kuunnella, omaksua tai uskoa. Se ei vielä riitä. Vaan se, että suuri osa kirkon jäsenistä, papeista, papittarista saati piispoista eivät halua kuulla. Eivät halua, eivätkä kestä.
Eivät kestä kuulla. Siitä tässä on kysymys.
Suun tukkimisesta, sanan- ja uskonnonvapaudesta.
Olen tuntenut Päivi Räsäsen pian kolmekymmentä vuotta ja Juhana Pohjolankin jo vuosikausia. Eivät he ole vihapuhujia, kansankiihottajia, populisteja, rabulisteja, yhteiskunnalle vaarallista ainesta sanoineen ja kirjoituksineen.
Ei tässä siitä ole kysymys. Kysymys on siitä, että Raamatun mukaisia tekstejä ei saa enää pitää julkisessa keskustelussa esillä, jos ja kun ne törmäävät yhteen ja haastavat tämän päivän ” yhteiskunnalliset totuudet ”. Tämä pätee niin aborttiin, sodomiaan, avioliittoon, tasa- arvoon, eutanasiaan…
Syyttäjä Raija Toiviainen valitsi tehdä näin. Häneltä ei hengenheimolaisia puutu. Kohteeksi valikoituivat kuitenkin taipumattomat Räsänen ja Pohjola. Piispat ja päätoimittajat olisivat olleet köntysillään jo alkulämmöissä. Nämä eivät.
Päivi Räsänen ärsyttää siksi, että monissa meistä on syvällä se sopukka, joka tietää, että Jumalan Sanaa ei voi huijata. Se sattuu.
Järjestys kristinuskossa on tämä: Puhu Herra, palvelijasi kuuntelee.
Eikä näin, että minä puhun ja sinä kuuntelet.
