Olemme sellaisessa yhteiskunnallisessa ja kansainvälisessä tilanteessa, että oksat pois. Tässä tarvitaan pian kaikki; kaverit ja toverit. Naisten päivän jälkeen, sana kunnon miehistä.
Lauri Ihalainen, Lauri Lyly ja Riku Aalto ovat työväen aatelia.
Tiedän ja tunnen nämä toverit kokemuksesta.
Emme jaa samaa poliittista aatetta, mutta tiedämme, että ainoastaan työllä ja yhteistyöllä tulee tulosta.
Vaennamolaisena puoluejohtajana ( 20 vuotta ) minä ajoin kannattajieni asiaa ja nämä ajoivat AY- johtajina jäsentensä asiaa.
Puhevälit olivat aina kunnossa.
Ihalaisesta ja Lylystä tuli ay- uran jälkeen kelpo poliitikkoja. Aalto on nyt ehdolla Vantaan valtuustoon, eikä se siihen jää. Toivottavasti ei.
Politiikan kentällä kävin kovaa kisaa duunarien äänistä. Raksamiehet, putkimiehet, automiehet mahdollistivat Jytkyn. Samoja ihmisiä he olivat, äänestivät sitten Perussuomalaisia tai SDP:tä. Eikä se näkynyt päälle päin.
Hain aina yhteistyötä myös SDP: n kanssa. Kuntapolitiikassa yhteinen sävel löytyi monasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Eduskunnassa käytännön työssä pidettiin duunarin ostovoimasta ja työllisyydestä huolta. Propaganda on asia erikseen.
Minun aikanani Perussuomalaiset ja SDP eivät sulkeneet pois hallitusyhteistyötä toistensa kanssa. Samaan hallituksen ei päädytty tai päästy, mutta ennakokieltoa ei ollut.
Nyt on toisin. Se on suuri vahinko. Duunarille, Suomelle, kilpailukyvylle, avoimelle sektorille ja sen työntekijöille.
Kansainvälisessä politiikassa koittavat niin kovat ajat, että rotakin tutisevat siltojen alla. Jospa kaveri löytäisi toverin ja toveri kaverin. Edes sietäisi toisiaan. Puhuisivat edes. Näyttää mahdottomalta.
Nykypolitiikan hallitusvaihtoehdot ovat surkeat. Käytännössä se, joka nyt on ja se, joka tätä ennen oli. Ansaitsemme parempaa. Ei Suomi nouse näillä yhdistelmillä.
Kokoomulaisia , kepulaisia ja persujakin saa kehua.
Toivon, että heittävät yhtä kovan ketjun kuin Ihalainen- Lyly- Aalto jäälle tai kehiin.
Ammattimiehet ovat ammattimiehiä. Oli lahko mikä hyvänsä.