Kymmenen vuotta sitten johdin Eduskunnan Ulkoasianvaliokunnan matkan Yhdysvaltoihin. Matka oli paras, jossa koskaan olen ollut mukana parlamentaarisen urani aikana. Järjestelyt olivat huippuluokkaa. Kertakaikkiaan.

Tuolloin Amerikassa oli välivaalit, seurasimme vaalit paikan päällä sekä kävimme äänestyspaikoilla.

Tapasimme myös entisen varapresidentti Walter Mondalen.

Valiokunnan puheenjohtajuudella ja tällä matkalla oli suuri merkitys, kun seuraava keväänä valitsin ulkoministerin tehtävän valtiovarainministerin pestin sijaan. Historia on jo osoittanut, että valintani oli oikea. Olin parempi ulkoministeri kuin olisin ollut valtiovarainministeri. Simple as that.

Olen kiitollinen elämästä. Menneestä ja nykyisestä.

Viimeisen kuukauden aikana olen kiertänyt mm. Kauhajoella, Kuusankoskella, Kangasniemellä ja Kouvolassa. En puhu enää politiikkaa ( paitsi, jos joku kysyy ja aika usein kysyy). Aiheena on entiseen malliin ihminen. Se on mieluisaa, rujoa ja rumaakin.

Kulkemalla kansan syvissä riveissä kuulee ja näkee missä mennään.  Hyvää on runsaasti, hyvän puutetta sitäkin aika lailla, suoranaista pahuutta on vähän. Se on sitten sitäkin synkempää.

Elämän opetus suomalaisissa olosuhteissa on; auta jos voit.