Katselin eilen  hetken ministeri Wille Rydmania koskevaa välikysymyskeskustelua. Tuli takautumia.

Minua vastaan tehtiin vuonna 2018 henkilökohtainen epäluottamuslause aborttia koskevista kannoistani. Löysin  ja valheellisin perustein. Voitin. Oikeus voitti. Leima jäi.

Tuolloin kokoomukseen kuulunut Wille Rydman äänesti minulle luottamusta ja perustamani puolueen kansanedustajat tyhjää.

Yhdelläkään persulla  ei ollut kanttia katsoa minua äänestyksen jälkeen silmiin. Tyhjää.

Minä en tiedä mitä Rydman on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Sen tiedän, että henkilökohtaiset epäluottamuslauseet alkoivat rikkoa politiikkaa kuusi vuotta sitten. Nyt mennään tässä.

Mitään hyvää niistä ei ole seurannut.

Rydman saa luottamuksen maanantaina.

Loppuuko tämä juttu siihen? Ei lopu, sillä syyllisyys on kaikkialla, eikä pelastusta ole missään. Se on tämän maailman henki.

Teemu Keskisarjan puheenvuoro oli jotakuinkin sellainen, jonka sisällön ja ajatukset joka toinen suomalainen mies jakaa.
Eikä sekään muutu miksikään.

xxx

Johannes Kastaja oli huutavan ääni korvessa.

Hän ei ikinä kuole, vaikka menetti päänsä.

Totuus jää vaikka joutuu yö.

Hyvää Juhannusta koko Suomeen.