Tänään on tasan yhdeksän ( 9 ) vuotta siitä, kun pääministeri Juha Sipilän hallitus nimitettiin. Minusta tuli Ulko- ja Eurooppaministeri ja pääministerin sijainen eli varapääministeri. Lisäksi olin puolueen puheenjohtaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu. Oli siinä virkaa ja nälkää, mutta nälkäinen oli mies.

Menneitä ei kannata mieleisekseen muistella. Aika antaa armoa ja perspektiiviä. Tekemisiä ja tekemättä jättämisiä voi mitata ja arvioida rennommin, kun ei enää ole myrskyn silmässä.

Meillä oli iso urakka taloudessa ja kilpailukyvyssä. Tavoitteet saavutettiin, työllisyysaste nousi ja velkaantuminen taittui. Sotessa epäonnistumme, niin kuin kaikki muutkin ovat epäonnistuneet. Jos joku haluaa onnistua, kannattaisi kuunnella Kepun legendaarista puoluesihteeri Jarmo Korhosta. Hän tietää ja tuntee asian.

Ainoa homma, johon politiikassa nyt lähtisin on ulkoministerin työ. Se oli mieleen ja onnistuin siinä. Kyllä totuuden saa sanoa. Ministeriön väki oli minulle lojaalia, myös silloin kun olivat eri mieltä. Murhemielin katson montaa ajan ilmiötä Merikasarmilla. En ymmärrä kaikkea, mitä näen, kuulen ja ennen kaikkea aistin.

Läheiset työtoverit ovat usein mielessäni. Syntyi paljon upeita muistoja. Sain lojaalia apua ja puolestani pistettiin likoon ammattitaito, työtunnit ja ennen kaikea,  jota arvostin suunnattomasti, persoona. Oli turvallista antaa itsestään parhaat puolet. Se teki vaikutuksen sydänjuuria myöten. Minuun luotettiin.

Nyt teen ohjelmia televisioon ja radioon, kirjoitan kolumneja, puhun ja esiinnyn mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa, Podcastia on pukattu ja jotakin yllättävää on myös putkessa. Elämä on hyvää.

Olen elämässäni tehnyt kovia ratkaisuja; jättänyt kastekirkkoni ja kävellyt ulos perustamastani puolueesta. Syystä. En kertakaikkiaan suostu olemaan yhteisöissä, joihin en usko. Sillä säilyttää mielenterveytensä ja sille ei ole mitään hintaa.

Ihmistä, edes pöllöjä tai kelvottomia , ei saa vihata. Siinä on oppimista ja se ottaa koko elämän.

Yhdeksän vuotta sitten illalla söimme perheen kanssa Lehtovaarassa illallista ministeripestin kunniaksi. Diplomaattiavustaja Katja Kalamäki soitti ja sanoi, että MEP Heidi Hautalalla on ongelmia Venäjä- viisumin kanssa. Siitä se alkoi, hieno  neljän vuoden reissu ulkoministerinä. Aika, jota en milloinkaan unohda, enkä niitä ihmisiä , jotka mahdollistivat minulle tuon kaiken kannattajista, äänestäjistä avustajiin ja lähimpiin työtovereihin.

Viime lauantaina olin ystäväni Monsignore Tuomo Vimparin pappeuden 25- vuotisjuhlassa. Ymmärsin kirkossa istuessani , miten etuoikeutettu olen ollut elämäni ja urani aikana. Kaikista vastoinkäymisistä ja virheistä huolimatta.  Sitä rauhaa, minkä Kristus istuttaa ihmiseen, ei mikään, eikä kukaan voi ottaa pois.