Tänään on arvokas juhlapäivä. Itsenäinen Suomi täyttää 90 vuotta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että EU-jäsenyys on vakavalla tavalla vaurioittanut suvereniteettiamme, katson että itsenäisyyttä on hyvä syy juhlia.

Maailmassa harvoin mikään on täydellistä. Ei EU-Suomessakaan. Paremmin voisi olla, mutta myös paljon huonommin.

Sotiemme veteraanit ja kotirintama säilyttivät taistelullaan toisen maailmansodan pyörteissä Suomessa kansanvallan. Tuo arvokas saavutus ei himmene milloinkaan.

Jälleenrakennuksella Suomi nousi. Omatoimisuus oli avainasemassa. Piti tehdä – ei pelkästään puhua. Moni sortui – useampi kesti.

Vaikeudet muuttavat muotoaan. Aineellinen puute on hellittänyt, muttei postunut. Onko se tehnyt Suomesta Onnelan? Ei ole. Henkinen kylmyys ja kyvyttömyys ovat sangen suurta. Ahneus ja itsekkyys rehottavat mm. optiosaalistuksen muodossa.

Rahalla rehentely on henkistä pienuutta. Mikään yhteiskunta ei ole köyhtynyt köyhiä auttamalla. Siksi tulotasausta tarvitaan. Tasapäistämistä ei.

Itsemääräämisoikeus on tärkein omasuutemme, henkinen perintömme. Siitä on pidettävä kiinni. Se ei tänä päivänä ole täydellistä. Hyvä päämäärä se silti on. Voimakas perusta perussuomalaisessa ajattelussa on inhimillisyys ja ihmisarvo.

Itsenäisyyspäivänä olen iloinen teistä, toisista suomalaisista. Hyvää juhlaa juuri Sinulle.