Kokoomus ja KD

Olen joskus Uuden Suomen aikaan pitänyt pappakokoomuslaisia ryhdikkäinä. Tarkoitan Tuure Junnilan kaltaisia presidentin poikkeuslain vastustajia.

Kokoomus nojasi joskus kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Enää se ei edes puhu niistä.

Boheemi porvari (lue: maallistunut liberaalihenkinen kaiken hyväksyjä) on vastenmielinen hahmo. Kaikki saa merkityksensä markkinoilla, ostetaan ja myydään, lainataan ja tarpeen tullen varastetaan.

Olen seurannut kristillisdemokraattien virtaa kokomustiin. Juuri se porukka, joka kannatti Kristillisen Liiton avautumista ja kannatti nimenmuutosta Kristillisdemokraateiksi on jättänyt laivan.

Parissa vuodessa Kokoomuksen koppaan ovat uineet mm. europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, ex-varapuheenjohtaja Leea Hiltunen, ex-puoluesihteeri Annika Kokko ja espoolaiset kaupunginvaltuutettu Valto Meriläinen ja Uudenmaan piirin puheenjohtaja Maire Hellas.

Kokoomusseireeni Kirke osaa laulaa. Kristillisdemokraateissa monet ovat odottaneet parempaa poliittista tulevaisuutta. Kun sitä ei ole näkynyt, on kokoomuskangastus alkanut viehättää. Matkalla kokoomuskeitaalle saattaa kyllä jano yllättää. Enkä nyt puhu vedestä.

Kokoomusta ei KD kiinnostanut. Kiinni pysyivät porvaritaivaan hallitusportit kun ministerisalkkuja jaettiin. Kokoomus valitsi mieluimmin puisto-osastonsa Vihreät hallitukseen. Arvovalinta oli selvä.

Vihreät kumppanit eivät illanvietoissa vanhoista iskulauseista kokoomusta muistuttele. Boheemi porvari ja vihreä liberaali mahtuvat samaan pöytään juomaan punaviiniä taustamusiikkinaan ratikoiden kolina. Se on heidän luontoäänensä.