Suomen talous kasvaa, vienti vetää ja työllisyys paranee. Se ei välttämättä takaa hallituspuolueille vaalivoittoa, mutta mahdollistaa sen. On kerrottava, mikä on vaihtoehto. Se on punavihreä konkurssi.

Suomi voi joutua vaalien jälkeiseen jumiin. Hallitusten kokoaminen Euroopassa on kestänyt kuukausia. Tätä ei voi Suomessakaan sulkea pois, jos puoluekenttä edelleen pirstaloituu.

Punavihreät ovat luvanneet perua koulutusleikkaukset ja aktiivimallin, purkaa kaikki indeksijäädytykset, ryöstää Sitran kassan, palauttaa lomarahat, hoitaa hoitajamitoituksen, lisätä ilmastorahoitusta, perua autoverokevennykset, korjata aluepolitiikan, aktivoida Euroopapolitiikan, sulkea NATO- oven, vähentää velkaantumista….

Humpuukilupauksia.

Katselin säälinsekaisella sympatialla Perussuomalaisten budjettiäänestyksiä. Suomen Afganistanin suurlähetystön lakkauttaminen Eduskunnan budjettipäätöksellä oli niin älytön esitys, ettei sitä kannattanut edes Vasemmistoliitto.

Puolue heitti kesällä kaiken vaikutusvaltansa ikkunasta ulos ja laulaa punaviherköörissä. Odotan opposition yhteisiä välikysymyksiä. Missä viipyy välikysymys maahanmuuttopolitiikasta? Jos se kerran on niin päin honkia hoidettu…

Tämä hallitus ei ole täydellinen, mutta paljon parempi kuin edeltäjänsä.

Punavihreää sotkua minä en tähän maahan halua. Kylmä tosiasia on se, että mikäli Siniset onnistuvat punavihreä sotku jää kokematta.

Mikäli kamaluus tulisi toteen….Punavihreiden panttivankina hallituksessa murjottaisi joko heikentynyt Kokoomus tai Kepu. Uusi ulkoministeri saisi oppia mökeltämään feminististä ulkopolitiikkaa…

Askelmerkit ovat nämä. Kyllä se motivaatiota kasvattaa.