Tein tänään kunnon vaalikenttäkierroksen Uudellamaalla. Kyllä oli mukavaa ja palkitsevaa.

Ajattelin puhetilaisuuksien välillä, että on sitä pitkälle päästy puolueena, joka sai alkunsa neljän lyödyn miehen saunareissusta Saarijärvellä kesällä 1995.

Minulle on turha tulla mussuttamaan mahdottomuuksista. Meidän ihmisten on tavoiteltava mahdottomuuksia ja tehdä niistä mahdollisia. En koskaan anna periksi, en missään asiassa, enkä mistään syystä. Edellyttäen ,että asia on oikea.

Aloitin päivän Vihdistä. Se on naapurikunta, josta olen aina saanut täyden tuen. Vastassa oli Terhi ja kumppanit, työmme sankarit.  Kova työ sai aikaan ostavan ehdokaslistan. Voitamme vaalit Vihdissä varmasti. Ehdokaslista on vakuuttava.

Mukavana uutena tuttavuutena oli Jarno, joka oli saanut kipinän perussuomalaisuuteen olleessaan viisi vuotta sitten kantamassa muuttomiehenä meidän perheemme pianoa uuteen kotiimme. Jarno ja kaveri hoitivat homman. Piano on paikallaan ja Jarno ehdokaslistalla. Emme olleet viiteen vuoteen tavanneet. Ole ihminen ihmiselle ja ties missä tavataan.

Seuraava etappi oli Mäntsälä. Väkeä oli kuin Siinain hiekkaa, naapurin teltallakin kuunneltiin korvat hörössä. Halasin Rauha Mattilaa ja muitakin tyttöjä. Saimme Rauhan kanssa samassa tilaisuudessa Rintamaveteraaniliiton ansiomerkin ennen vuoden 2008 kuntavaaleissa Katajanokan kasinolla.

Rauha ja minä ystävystyminen tuossa tilaisuudessa. Rauha sai sukunsa puolueeseen mukaan. Pian tilanne johti siihen, että perustimme Mäntsälään Perussuomalaisten osaston. Olin mukana perustavassa kokouksessa. Nyt meillä on Mäntsälässä hyvä ehdokaslista, enemmän ehdokkaita kuin viimeksi ja vaalivoittoa pukkaa.

Sain Mäntsälän porukoilta hienon pokaalin laatalla. Siinä minua kiitetään 20 vuotta kestäneestä pestistäni Perussuomalaisten puheenjohtajana. Tuossa se pysti istuu olohuoneen pöydällä. Pitkäaikainen tukimies ja valtuutettu Kari Kuisma soitti pojalleen kun olin kojullamme  ja sain kutsun puhelimeen. Totesimme,että hyvin menee.

Seuraava etappi oli Tikkurilassa. Sain tyttöjä kainaloon kahmalokaupalla. Pitkäaikaisia tuttuja ja paljon uusia myös nuoria ja tietysti Korson porukat. Youtuubiikin pääsin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin pidimme Vantaankin kokouksia yhdessä Niemelän Arjan , Luttisen Pauli Artturin ja nyt jo edesmenneen Kalle Ylimutkan kanssa. Kasvu on ollut huimaa. Kankkosen Minna kainalossani söin Vantaan Perussuomalaisten makkarat.

Sitten kotikentälle Lippulaivaan. Olen kyllä vakuuttunut meidän makkaramiehistä, oikeista perusäijistä ja puuhanaisista. Vedimme Espoossa listat täyteen ja saatamme gallupit häpeään. Olemme Espoon aktiivisin toripuolue. Kansan keskellä.

Olen antanut puolueelle kaikkeni ja saanut tänään taas ruhtinaallisesti takaisin. Omien tuki on liikuttavaa. Tätä ei voi ostaa, sen saa puhtaasta sydämestä; rahatta ja hinnatta.

Tänään mieli oli kieltämättä haikea. Lopetan puheenjohtajana huipulta. Minulle omien tuki on ollut kaikki kaikessa. Kilpailijat ja mediat ovat lyöneet kuin vierasta sikaa. Se on osa sitä henkistä epämukavuutta, joka liittyy Perussuomalaisten puheenjohtajuuteen.  Syvä kenttä ei ole koskaan epäröinyt, ei hylännyt. Minun tulee ikävä teitä ja näitä kierroksia.

Iso ikävä.

Silti kaikki on plussan puolella jatkossakin. Perussuomalaiset on Suomen merkittävin puolue. Sen paikkaa ei mikään toinen puolue voi korvata.  Vaaleissa mitataan kannatus. Sydämessä sivistys. Juureva Perussuomalaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä siivestäjien omanvoitonpyynnin kanssa, on sydämensivistystä. Käytännön lähimmäisenrakkautta. Tämänpuoleista gospelia.