Päivälleen 38-vuotta sitten lampsin kumisaappaissa kevätloskassa liittymään Suomen Maaseudun Puolueen jäseneksi. Olin 16-vuotias lukiolainen.

Vuonna 1979 Urho Kekkonen oli Suomen Tasavallan Presidentti, Neuvostoliitto porskutti, internetistä ei ollut tietoakaan, eikä kännykkä painanut rintataskussa.

Politiikasta tuli kohtaloni. Elämä on mennyt politiikassa ja politikoidessa. Olisi ajan voinut huonomminkin viettää. Liityin SMP: hen nuorena vihaisena miehenä. En voinut sietää kommunismia, enkä vanhoja puolueita.

Olen ollut jo nuorukaisena Patamusta konservatiivi. Vanhan Liiton mies. Sellaisena olen politiikassa pärjännyt, sen minkä olen pärjännyt.

Tänään tunnen suurta kiitollisuutta. Politiikassa ei ole tärkeintä menestys vaan se, että on ja uskaltaa olla oma itsensä ja valita tiensä. Kyllä elämä kantaa.