Janne Virkkunen, Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja, oli lukenut Turkin suurlähettiläspäivillä pitämäni puheen ja pitänyt sitä pääosin kelvollisena.

Hän kritisoi minua siitä, että olin maininnut jotakin myönteistä Euroopan ja Turkin yhteisistä demokraattisista arvoista.

Vastaan tässä plokissa, koska se saavuttaa asiasta kinnostununeet nopeammin kuin Helsingin Sanomien yleisöosastolla, eikä ainakaan ”palstatila lopu kesken.” Helsingin Sanomat ei uutisoinut koko puheesta tai virallisesta vierailustani yhtään mitään. En tiennyt, että bittitaivaskin on jo tilapulan uhri.

Puhe kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

Kerroin vierailuni keskeisen sisällön tänään EU: n ulkoministereille Brysselissä. Sain kiitosta. Kanavat kannattaa pitää auki.

Turkin kehityksessä on paljon huolta aiheuttavaa. Jos me puhuisimme vain helppojen maiden kanssa olisivat piirit aika pienet. Jos me emme puhu Turkin kanssa, joku muu tekee sen. Ilolla. Suuntautuuko Turkki Eurooopan arvojen suuntaan vai tuleeko siitä Lähi-Idän maa? Kysymys on paitsi siitä, millainen Turkki on, että siitä mihin suuntaan se menee ja millainen se sitten on.

Tosiasia on , että Turkissa on pidetty rehelliset parlamentti- ja presidentinvaalit. Vapaat vaalit ovat demokratian perusta. Ongelmia on sananvapauden ja oikeusvaltion suhteen. Tämän sanoin Turkissa suoraan ja selvästi.

Pyydän lukijaa hetken  pohtimaan, mitä me suomalaiset ajattelisimme, jos sotilasvallankaappauksessa ammuttaisiin omilla hävittäjillämme Eduskuntaa, YLE vallattaisiin ja yli 300 ihmistä tapettaisiin. Kyllä se jälkensä jättää.

En vähättele ongelmia. Me menemme kohti entistä epävarmempaa maailmaa. Kohti huonompaa tulevaisuutta monissa maailman kolkissa. Siinä ei auta surkuttelu ja voivottelu vaan on puhuttava niiden kanssa, joiden kanssa on eri mieltä.

Tämän plokin perään on viime viikolla tuoreeltaan julkaistu ploki, joka kannattaa lukea yksin tein.