Presidentinvaaleilla on ollut suuri merkitys puolueemme nousussa. Tämä historian opetus suomalaisissa olosuhteissa on syytä kerrata ja luodattava tulevaa.
Minut asetettiin puolueen presidenttiehdokkaaksi Kokkolan puoluekokouksessa 2005. Tony Halme piti tukipuheenvuoron. Puolue oli yhtenäinen. Se oli tärkeää.
Sain 2006 vaaleissa 3,4 prosentin kannatuksen ja runsaat 103.000 ääntä. Siitä alkoi Perussuomalaisten nousu. Muita ehdokkaita olivat mm. Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Matti Vanhanen ja Heidi Hautala. Kilpailin samassa sarjassa. Se toi uskottavuutta. Saimme satoja jäseniä ja aktiiveja lisää.
Eduskuntavaaleissa 2007 saimme selvän voiton, isompikin potti oli muutaman tuhannen äänen päässä, kolmessa vaalipiirissä jäimme vain niukasti kansanedustajan paikasta. Ehdokasasettelumme ei vain riittänyt.
Saimme vauhtia päälle. Vuoden 2008 kuntavaaleissa jysähti jo 5,4 prosenttia äänistä. Puolueesta tuli valtakunnallinen.
Sain perustella vuoden 2009 EU- vaaliehdokkuuttani omille. Miksi osallistua, kun ei pidä koko systeemistä? Juuri siksi. Näyttää kriittisyys ja olla sen kanava. Tulos 130.000 ääntä ja maan ylivoimainen ääniharava. Puolue oli viety Eurooppaan. Siellä rakennettiin suhteet, joista nyt on hyötyä.
Jytky pohjattiin EU- vaaleissa.
Jytky oli maailmanlaajuinen sensaatio. Ainutlaatuinen. Sanottiin. Se ei toistu, ei mitenkään. Kuitenkin tuli jatkojytky. Kun tehtiin.
Puolue, joka saa tuollaisen vaalivoiton ei voi jättää presidentinvaaleja väliin. Lähdin ehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleissa, velvollisuudentunnosta ja tietoisen siitä, että emme saa pudota politiikan parrasvaloista runsaat puoli vuotta Jytkyn jälkeen.
Tulos 9,4 prosenttia ja 280.000 ääntä ei ollut aivan odotusten mukainen, mutta tärkeä tulos kaikin puolin. Puoluekoneisto pysyi rasvassa. Moni teki eteeni kovan työ, jota en unohda.
Kuntavaaleissa voitimme taas, myös EU- vaaleissa. Moni oli odottanut enemmän. Realismi ja kokemus olivat puutteellisia. Ei asiat rakennu päivässä parissa.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa meidät meinattiin haudata elävältä. Toisin kävi. Meillä oli oma linja ja uskoimme siihen, mitä teimme.
Tulevat kuntavaalit ratkaistaan ehdokasasettelussa. Tämä pitää ymmärtää. Jokaisessa kunnassa. Puolueen puheenjohtajana velvollisuuteni on olla ehdolla ja olen.
Vuoden päästä on presidentinvaalit. Perussuomalaisilla on oltava oma ehdokas valtakunnan ykkösvirkaan? Mitä se kertoo puolueesta, jos ei ole? Se kertoo sen, ettei ole ketään, jota laittaa ehdolle. Se ei ole totta. On ja on oltava mitat täyttävä ehdokas. Joku muu kuin minä.
Presidentinvaalit 2018 ovat vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Niistä pois jättäytyminen olisi kohtalokas ja karkea virhe. Puolue putoaisi kuukausiksi politiikan kovasta julkisuudesta, viestisi kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta. Perussuomalaiset on taisteleva puolue, ei luovuttava puolue. Joskus voitetaan, joskus hävitään, mutta aina taistellaan.