Lentokoneessa voi tehdä muutakin kuin pönöttää paikallaan. Luin loppuun Arto Luukkasen Pasilan Nainen kirjan ja mietin politiikkaa. Tapasin perjantaina Ranskan ulkoministeri Jean-Marc Ayraultin Ulkoministeriössä. Meillä oli hyvät keskustelut. Maailma on sotkuinen ja ystäviä tarvitaan.

Osallistun tänään maanantaina EU-maiden ulkoministerikokoukseen Brysselissä. Naamat vaihtuvat tiuhaan ministeripöydässä. Virolla on neljäs ulkoministeri minun kaudellani. Tärkeä maa meille.

Harva maa on poliittisesti yhtä vakaa kuin Suomi. Edes Euroopassa.

Kotimaan politiikassa on viime aikoina tapahtunut paljon. Pidin paussia kannanotoista.  Plokipaastollakin olin,vaikeaa se oli, mutta linja piti. Muutama soinismi tuli kehiteltyä.

Populismista melskataan ymmärtämättä siitä juuri mitään. Kaikki ei ole kultaa, mikä kimmeltää. Minä en vastusta tai kannata populismia vaan toteutan sitä Perussuomalaisista lähtökohdista.

Perussuomalaisten politiikkaan vaikuttavat ainoastaan puolueen jäsenet. Se on hieno asia ja sitä pitää vaalia. Kaikki painostus on torjuttava niin kuin nykyisin tavataan hokea. Historiasta tutuksi tullut UKK-menetelmä ( uhkailu, kosto, kiristys) ei tehoa.

Paljon on ollut puhetta mediasta ja YLE:stä. Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino. Minä olen nuoruudessani ollut Suomen Uutisten politiikan erikoistoimittaja kuusi vuotta. Ei mediaan voi vaikuttaa, itseensä ja käyttäytymiseensä voi.  YLE: n sekoilu on ollut piinallista katsottavaa. Äänesi kuulen, auttaa en voi.

Ruben Stiller on toimittaja, jolla on tunteet. Hänenkin pakkikalustolle tuli Pressiklubissa rajat. YLE: n annista tuli YLE: n anto.

Poliitikon ja toimittajan välinen ero on selvä. Poliitikko päättää asioista ja toimittaja kirjoittaa siitä, mitä poliitikko on päättänyt tai on päättämässä, päättämällä ainoastaan siitä, mistä kirjoittaa, ei itse asiasta.

Politiikassa olemisessa ei ole mitään mieltä, jos ei ole mitään mieltä.