Kertakäyttöpuheenjohtajalla ei ole mielestäni mitään virkaa puolueen kannalta. Puolue ei kehity parissa vuodessa.

Puhun kahdenkymmenenvuoden kokemuksella ja jonkinmoisilla näytöillä. Kahdessa tai kolmessa vuodessa ei ehdi tekemään edes tarpeellista määrää virheitä oppiakseen tarpeeksi paineensietokykyä muusta puhumattakaan.

Antti Rinne pyrkii jatkokaudelle. En puutu SDP: n sisäisiin asioihin. Puhun yleisellä tasolla, kun puheenjohtajuudet ovat tapetilla.

Puolueen johtaminen on monipuolinen ja kova homma. Vaikea, vaikka olisi oppinutkin ja ilman oppivuosia ei opi. Henkinen kantti on kaiken perusta.

Jutta Urpilainen, Alexander Stubb, Eero Heinäluoma ja Mari Kiviniemi ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana joko tulleet omiensa syrjäyttämiksi tai heittäneen pyyhkeen kehään yhden vaalin vuoksi. Olen ollut Perussuomalaisten puheenjohtaja kaikkien heidän ollessa omien puolueidensa puikoissa. Jäljet näkyy, kun tyypin tuntee.

Minua surettaa Kertakäyttöpuheenjohtajan kohtalo. Se on julma. Siitä selviää, kun itse ymmärtää, että yksin puheenjohtaja ei epäonnistu vaan joukkue häviää. Tosin joukot häviävät rinnalta heti kun tappion leima on otsassa. Brutus ja Juudas ovat aina lähellä. Muista perkeleistä puhumattakaan.

En yleensä kehu Vihreitä, ei ole paljon aihetta, eikä seuraavaa tuskin kehuna osataan ottaa.Ville Niinistö pakotetaan pöhköllä puoluepykälällä pois puheenjohtajan pallilta juuri kun hän on päässyt hommasta jyvälle, tehnyt tarpeellisen määrän virheitä ja saanut omien arvostamaan aseman. Silloin voi esiintyä vaikka Talvivaaran kypärässä omana ministeriaikanaan ja arvostella pääministerin Terrafame- pipoa. Ilman, että yöunet menevät.

Lähden Lapin piirin juhlakokouksen Kittilään. Pidän kentästä ja ihmisistä. Kenenkään on tuskin vaikea uskoa, että tapaan mieluimmin Perussuomalaisia Lapissa kuin byrokraatteja Brysselissä.

Olin Perussuomalaisten puheenjohtaja kuusi vuotta pääsemättä edes Eduskuntaan. Olin silti jäsenistömme mielestä luottamuksen arvoinen. Siinä ajassa opin sietämään yhtä ja toista ja sain pannun sellaiseen kuntoon, että olen uskaltanut voittaa.

Minä en antaudu koskaan. Yksi moraalinen matsi on taas edessä. Helpommalla pääsisi, kun pitäisi suunsa kiinni ja katsoisi mihin virta vie. En minä osaa, enkä tahdo. Eutanasiasta tulee iso juttu. Mahtavat voimat ovat liikkeellä. Minä en Mengelen meininkiä hyväksy. Jalkapallossa ratkaisevat maalit tehdään päällä sieltä, minne tolkun pelaaja ei pistä jalkakaakaan.