Ameriikan raitilla

Olen ollut viikon päivät USA:ssa. Välivaalit ovat ensi tiistaina. On mielenkiintoista seurata vaaleja ja vaihtoehtoja.  Täällä ei jarrutella, eikä hymistellä.

Vähän vierastahan tuo rahalla mällääminen on. Luovuus yhdistettynä resursseihin saa aikaan mielenkiintoista kampanjaa.

Republikaanit ovat ennakkosuosikkeja. Presidentti Obama on epäsuosittu, eikä kelpaa juuri vetoavuksi vaalipiireissä.

USA on poliittisesti jakautunut maa. Eroja on myös puolueiden sisällä. Vuosia on väitetty, että Tea Party tuhoaa ja hajottaa Republikaanit. Liberaalien ilo taitaa olla ennenaikainen.

Isänmaallisuuta ei hävetä, eikä peitellä. Kansallislaulu on kaikunut minunkin korvissani joka päivä.

USA on suvaitsevainen maa. Täällä voi olla sekä poliittisesti korrekti että vähemmän korrekti. Ei sinua ihmetellä, vaikka eri mieltä ollaankin. Vaaleissahan ei mitata oikeaa mielipidettä vaan ehdokkaiden ja puolueiden kannatus.

Rapakon takaa näkee Suomeen asti. Pitää olla rohkeasti oma itsensä. Rehellisyys vie pitkälle ja totuudellisuus vapauttaa toimimaan. Vaaleja tulee ja vaaleja menee, pitkä linja tuo tulosta.

Hillary Clinton on demokraattien seuraava presidenttiehdokas. Pyrkyä on ja kilpailijoita siivotaan sivuun. Mutta voittaako hän? Kyllä, mikäli Republikaanit eivät löydä kunnon ehdokasta.

Republikaanien kannattaa ottaa vähän riskiä. Rand Paul on oiva haastaja.  Mitt Romney oli liian pehmeä ja hävisi siksi. Pehmeä ehdokas ei pärjää Hillarylle. Takeista voitosta ei ole Paulillakaan, mutta vaihtoehto on.

xxx

Kulttuurimarxilaisuutta koskeva plokimerkintä on ollut yksi kaikkien aikojen luetuimmista. Palutetta tuli puolesta ja vastaan. Siis erinomainen kannanotto.

Soinin Juutuubi on suora kanava kahdesti viikossa. Alku oli rohkaiseva.Reippaat parituhatta katsojaa ensimmäisen 20 tunnin aikana. Trailerin on katsonut runsaat 7000 ihmistä. Näemmä muutama kansanedustajakin.

Tavoite on vaalivoitto. Kannattaa ottaa vähän riskiä. Elää niin kuin opettaa.